Juttu on julkaistu Vauhdin Maailmassa 2/2024

5. Rich Energy

Ensimmäisenä tulee mieleen Rich Energy, joka oli Haasin nimikkosponsori kaudella 2019.

Kuva

Puheet olivat alusta alkaen kovat. Yrityksen keulakuva William Storey julisti Haasin auton lanseerauksessa, että tavoitteena oli lyödä markkinajohtaja Red Bull ”radalla ja sen ulkopuolella”. Rich Energyn Twitter-tilillä lähdettiin teemaan mukaan tunnisteella #ParempiKuinRedBull. Samaan aikaan Jalopnik-verkkojulkaisu tutki Rich Energyn taloustilannetta. Paljastui, että yrityksen tilillä oli vuonna 2017 vain 600 puntaa. Storey kertoi epäilijöille, että yritys oli myynyt 90 miljoonaa tölkkiä energiajuomaa. Myöhemmin Storey muutti arviota oikeudessa kolmeen miljoonaan tölkkiin.

Lopun alkua oli aistittavissa jo heinäkuussa Ison-Britannian osakilpailun alla, kun Rich Energyn Twitter-tililtä kerrottiin yrityksen irtisanoneen sopimuksen Haasin kanssa huonoihin tuloksiin vedoten. Storey vertasi Haasin autoa englantilaiseen maitoautoon, ja maitoautoteema jatkui molempien Haasien keskeytettyä kilpailussa. 

Mainehaitan lisäksi Haas menetti miljoonien dollarien arvosta sponsorirahoja, sillä luvatusta summasta yhtiö maksoi vain murto-osan. Rich Energy uhkasi viedä asian oikeuteen vuonna 2020 vaatien 50 miljoonaa puntaa, mutta oikeuskäsittelyyn asti kiista ei edennyt. 

4. T-Minus

Huijausviesteistä puhuttaessa termi Nigerialainen Prinssi on perin tuttu. Epärehellinen, mutta kuitenkin aito, Nigerian prinssi löytyy myös F1-historiasta.

Kuva

Kaudella 1999 ruudukon häntäpään Arrowsin omistajiin liittyi nigerialainen Malik Abo Ibrahim, joka väitti olevansa Nigeriassa asuvan Igbiran kansan prinssi. Väitettyihin taustoihin kuului myös kilpaileminen Le Mansin 24 tunnin ajoissa. Arrowsin johto uskoi karismaattista prinssiä.

Prinssin suunnitelmiin kuului budjettivaikeuksissa kipuilleen tallin rahoittaminen avokätisesti. Rahaa oli tarkoitus tehdä Malikin luoman T-Minus-brändin avulla. Aluksi lanseerattaisiin oma energiajuoma, arvatenkin kilpailemaan tuolloin Sauberia sponsoroineen Red Bullin kanssa. Yritykset kilpailisivat mahdollisuudesta liittyä T-Minuksen brändiin sekä formuloiden glamouriin.

T-Minus ei lähtenyt lentoon, eikä Arrowsin varallisuus kasvanut. Tallin osuuksien oston eräpäivänä syyskuussa ei prinssiä enää löytynyt mistään. Malik nosti kytkintä eikä tiimipäällikkö Tom Walkinshawilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Malikin osuus omiin nimiinsä. 

Arrowsin tarina päättyi suurelta osin T-Minuksen vuoksi vuonna 2002. Prinssi Malik sen sijaan jatkoi lennokkaiden ideoidensa esittelyä vielä vuosien mittaan. Oikeudessa Malik nähtiin vuonna 2008, kun hän väitetysti varasti nuoren NASCAR-kuljettajan kehitykseen osoitetut rahat. 

3. Essex

David Thiemen omistama Essex Overseas Petroleum Corporation aloitti Lotuksen tukemisen kaudella 1979, ja kaudeksi 1980 Essex oli noussut pääsponsorin rooliin. Seurauksena tästä Lotuksen väritys vaihtui jälleen, tällä kertaa tummansiniseksi ja punaiseksi.

Kuva

Puitteet olivat loisteliaat ja raha puhui. Lotuksen tallipäällikkö Colin Chapmanin museossa kerrotaan, kuinka Lotuksen kauden 1981 auton lanseeraus tapahtui Royal Albert Hallissa 900 kutsuvieraan edessä. Musiikista vastasivat Ray Charles ja Barbara Dickson. Ratavarikoilla tiimin muonituksesta huolehti Michelin-tähden ansainnut kokki.

Tuloksissa hulppeat puitteet eivät näkyneet, ja pääsponsorin prioriteetit vaikuttivat olevan kilpailemisen ulkopuolella. Kaudella 1980 Lotus saavutti ainoastaan yhden palkintosijan. Kaudelle 1981 FIA:n helmakieltoa kiertämään kehitetyn kaksoisrungollisen Lotus 88:n kehitykseen satsattiin hulppeita summia, mutta muiden tallien protestit saivat FIA:n kieltämään auton. Samoihin aikoihin Thiemen joutui ongelmiin sveitsiläispankki Credit Suissen kanssa, ja yhdysvaltalaisliikemies pidätettiin Zürichin lentokentällä. Thiemenin väitettiin kavaltaneen yhteensä 7,6 miljoonan dollarin edestä pankin varoja. Vietettyään kaksi viikkoa vankilassa, hänet päästettiin vapaaksi takuita vastaan. Tämän jälkeen Thiemenistä ei enää kuultu, ja Essex kaatui miehen katoamisen mukana. 

2. National Organs

National Organs on listalla poikkeus, sillä yrityksen tukemalla autolla kilpailtiin vain kerran vuonna 1975. Todennäköinen syy tähän löytyy alta.

Kuva

Yrityksen juuret olivat erilaisissa musiikkia tuottavissa metalliputkissa: kirkon uruissa. Uskonnollisuus ja 1970-luvun Formula 1 eivät ehkä ole pari, joka tulee ensisijaisesti mieleen.

David Morganin Surtees TS16:n sivuponttooneissa komeili Ison-Britannian GP:ssä vuonna 1975 National Organsin nimi. Liikeideana oli etsiä rahoittajia urkuja tarvitseville kirkoille. Kirkot eivät kuitenkaan koskaan saaneet jumalanpalveluksissa tarvittavia instrumenttejaan, ja viranomaisten tutkiessa asiaa paljastui lähemmälti sata väärennettyä ostosopimusta.

Yrityksen takana olleet Sydney Miller ja John Bellord pakenivat rikostutkintaa Skotlannin rannikolla sijaitsevalle, asumattomalle Priest Island -saarelle. Kaksikko piileskeli virkavaltaa asuntovaunussa kantaen mukanaan tuhatta dollaria salkussa. Molemmat saivat urkuseikkailustaan kuuden vuoden vankilatuomion. 

1. Moneytron

Mikäli jokin on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti on. Vanha sanonta ei kuitenkaan estänyt Onyx Grand Prix -tallia, eikä suurta joukkoa sijoittajia, uskomasta Jean-Pierre Van Rossemia vuonna 1989.

Kuva

Elämänsä aikana muun muassa aikuisviihdeoppaita ja monistettuja osakkeita myynyt Van Rossem julisti kehittäneensä 1980-luvulla Moneytronin – koneen, joka lyö kapitalismin. Lupaukset olivat huimia: Van Rossem puhui jopa loputtomista tuotoista. Vuoteen 1989 mennessä Van Rossem kertoi Moneytronin hallinnoivan 7 miljardin dollarin edestä asiakkaidensa omaisuuseriä. Todellisuudessa kyse oli pyramidihuijauksesta.

Formula ykkösiin Moneytron lipui vuonna 1989, kun F3000-talli Onyx kaavaili nousua kuninkuusluokkaan. Tiimin pääsponsorina toimineen Moneytronin omistanut Van Rossem osti enemmistöosuuden ennen kauden alkua. Kulmakarvat formulavarikoilla kohosivat viimeistään Ison-Britannian GP:ssä, jolloin Van Rossem kertoi medialle antavansa 40 miljoonaa dollaria Porschelle F1-moottoreista. Belgialainen itse ei päässyt näitä kulmakarvan kohotuksia todistamaan, sillä hänen pääsynsä varikolle oli kielletty. Syynä oli FIA-pomo Jean-Marie Balestren kutsuminen haastattelussa natsiksi ja Bernie Ecclestonen nimittäminen mafiapomoksi.

Onyx ei koskaan saanut Porschen moottoreita. Van Rossem sen sijaan sai lajista tarpeekseen. Vuonna 1990 huijaus alkoi lopulta paljastua, ja ”pörssiguru” istui lopulta viisi vuotta belgialaisessa vankilassa.