Pois alta, Keinänen tulee – Vuosi-mallin 1931 Chrysler Special Indyllä voitettiin autokilpailuja 1933–1950
Autourheilun menestyskuljettajat olivat jo 1950-luvun Suomessa varsin tunnettuja sankareita. Pikkupojat leikkivät hiekkalaatikoissa autoillaan kuvitellen olevansa milloin Stirling Moss, milloin Juan Manuel Fangio tai SPJ Keinänen, jonka menestys Eläintarhanajoissa nosti hänet ensimmäiseksi todelliseksi kuljettajasuuruudeksi Suomessa. Kerrotaan, kuinka Eläintarhanajojen jälkeen jälkeen lapset leikkivät kilpa-ajajia kovaa juosten ja huusivat ”pois alta, Keinänen tulee!”
Autokauppias Sulo Paavo Johannes Keinänen nousi Suomessa ja Pohjoismaissa suuren yleisön tietoisuuteen 1930-luvun alussa Chryslerin ratissa. Vuonna 1932 hän sai hankittua Yhdysvalloista Eurooppaan tuodun Chrysler Special Indy –kilpa-auton, jolla amerikkalaiskuljettaja George N. Howie oli osallistunut Indianapolisin Motor Speedwayllä 500-mailin kilpa-ajoon vuonna 1931. Howie ajoi Chryslerillaan klassikkokilpailun aika-ajossa sijalle 30 ja pääsi mekaanikkonsa kanssa kil-pailun maaliin samalla kierroksella voittajan kanssa, sijoittuen sijalle 11.
Auto oli rakennettu 7-hengen Chrysler Imperial –mallista ja se myytiin Indianapolisissa ajetun kilpailun jälkeen Eurooppaan. Yli 5-litraisten moottorien luokkaan kilpa-autoa itselleen etsinyt ja amerikkalaista autourheilua tiiviisti seurannut Keinänen päätti hankkia auton Suomeen.
Vireeseen Ruotsissa
Kun Pohjoismaisissa kilpailuissa ei tunnettu Indy-luokkaa, Keinänen vei Chryslerin Ruotsiin muutostöihin, jotta autoon saataisiin lisävauhtia ja sillä voitaisiin osallistua ”pohjoismaiset erikoisurheiluautot” -luokkaan. Keinänen päätyi viemään auton Tukholmassa yhä toiminnassa olevan Philipson-autoliikkeen suojiin, jonka rakentama ja virittämä Mercedes kilpa-auto oli P.V. Widengrenin ajamana jättänyt Keinäsen kakkoseksi historian ensimmäisessä Eläintarhanajossa, joka vielä tuolloin tunnettiin Suomen Suurajot-nimellä sekä Käpylänajoissa ja Ruotsin GP:ssa vuonna 1932. Ensimmäistä Eläintarhanajoa oli muuten seuraamassa reilut 40.000 katsojaa.
Keinäsen auton rakennus- ja muutostöistä vastasi ”Chrysler-Karlssonina” tunnettu mekaanikko, joka uskoi Keinäsen tekemiin muutosehdotuksiin sekä Chryslerin potentiaaliin. Ensi töikseen Karlsson lähetti Chryslerin korin Bröderna Hedlundin konepajaan, joka oli niittänyt mainetta ruotsalaisten kilpa-autojen korirakentajana. Konepajalla Chryslerin kori lyhennettiin ja akseliväliä kasvatettiin 2,75 metristä 2,90 metriin. Kori varustettiin erikoisjousin ja vankalla X-vahvikkeella, joka asennettiin keskelle runkoa. Vahvike valmistettiin viiden millin paksuisesta erikoisteräksestä.
Moottori viritettiin ja käytännössä rakennettiin uudelleen. Sylinterin kansia valmistettiin useita. Niitä vaihdettiin, jotta moottorin toimivuutta ja tehoa voitiin kokeilla eri puristussuhteilla. Patterisytytys korvattiin rahallisesti arvokkaalla, sveitsiläisvalmisteisella Scintilla Vertex -magneettosytytyksellä ja moottoriin asennettiin lisäksi neljä Stromberg-putouskaasuttajaa. Amerikassa kahdeksansylinterisen moottorin pakoputket ohjattiin konehuoneesta auton sivua viis-täen takaosaan, kun Suomessa pakoputket katkaistiin välittömästi konepellin ulostulon jälkeen. Voi vain arvailla, millai-nen meteli tienoon täytti, kun Chryslerilla ajettiin isoa kovaa.
Uusi moottori kehitti noin 170 hevosvoimaa 4 100 käyntikierroksella. Keinäsen ehdotuksesta venttiilien jousiin asennettiin vielä erilliset tukilevyt, joiden ansiosta moottorin kierroslukua pystyttiin nostamaan 4 400 – 4 500 käyntikierrok-seen asti.
Uusi Silver Head -moottori oli sen verran pitkä, että vanhalla akselivälillä taka-akselille voimaa välittävä kardaani olisi jäänyt Keinäsen mukaan ”luonnottoman lyhyeksi”. Pidemmän kardaanin ja korin kevennyksen myötä Chryslerin ajettavuus ja kiihtyvyys nousivat uudelle tasolle. Chrysleriin tehtyjen mittavien muutostöiden hintaa ei koskaan julkaistu.
Eläintarhan ykköseksi 1948
Chryslerin ulkomuoto oli tuohon aikaan todella moderni niin sanottu soikiomuoto, jotta se tuottaisi mahdollisimman vä-hän ilmanvastusta. Kilpa-auton varustus oli nykymittapuun mukaan vaatimaton. Rahasta ei tässä projektissa tingitty ja tästä osoituksena autoon asennettiin muun muassa kallis erikoisohjauspyörä ja nahalla verhoillut kuljettajan ja mekaani-kon istuimet.
Vanhojen lehtiartikkelien mukaan Keinänen kehui Chryslerin ajettavuutta ja moottorin tehoa. Myös tuon ajan lehdistö seurasi huippuajaja Keinäsen uuden kilpa-auton valmistumista, josta lehdessä kerrottiin muun muassa seuraavaa:
”Sanotaanhan, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Kun tässä erikoistapauksessa yhdistämme Keinäsen tekniikan ja ajotaidon sekä uuden vaunun ominaisuudet, on meidän helpompi käsittää SPJ:n rauhallisesti luottavan siihen, että hänellä on nyt suuremmat edellytykset näyttää kanssakilpailijoilleen takalyhtyä kuin koskaan ennen”.
Ja takalyhtyä SPJ Keinänen Chryslerillaan usein muille myös näytti. SPJ:n ajotyyliä kuvailtiin rohkeaksi ja näyttäväksi, joka oli voitokas yhdistelmä. SPJ voitti Eläintarhanajot viidesti. Juttumme Chryslerilla hän ajoi ykköseksi sodan jälkeen vuonna 1948.
Chryslerin debyytti Helsingin Eläintarhanajoissa tapahtui vuonna 1933 ja se oli epäonninen. Harjoitusajoissa auton moottorista suli mäntä ja kisa jäi ajamatta. Seuraavana vuonna arvonnan seurauksena takarivistä starttaamaan joutunut Keinänen ehti nousta jo kolmanneksi, kunnes auton taka-akselin katkeamisen seurauksena takapyörä irtosi ja kisa päättyi keskeytykseen.
Keinänen oli voittaa Chryslerilla Eläintarhassa myös vuonna 1947. Kilpailun toiseksi viimeisellä kierroksella hän oli ohit-tamassa kilpailun kärjessä ajanutta Walter Bergströmiä, kun Bergströmin eteen juoksi katsomosta koira, Bergström joutui jarruttamaan rajusti, jonka seurauksena Keinänen ajoi Bergströmin auton perään. Törmäyksestä Chryslerin jäähdyttäjä rikkoutui ja Keinäsen 20 sekunnin etumatka Fordin Aarre Paajaseen ei riittänyt vaan Paananen ajoi hitaasti ajaneen Keinäsen ohi ja voittoon viimeisellä kierroksella.
Kilpaura päättyi moottoririkkoon
Juuri ennen sotaa Chrysler myytiin tehtailija Mustakalliolle, joka säilytti autoa sodan ajan heinäladossa. Sodan jälkeen SPJ Keinänen etsi auton uudelleen käsiinsä ja osti sen takaisin. Tässä vaiheessa auton runkoa lyhennettiin 17 sentillä lisää, moottoriin vaihdettiin kaksi Stromberg -tuplakaasuttajaa ja kaksi bensiinipumppua.
Vuoden 1949 Eläintarhan ajossa SPJ osallistui poikansa Sepon kanssa samaan urheiluautojen B –luokan lähtöön. Seppo Keinänen ajoi vanhaa Chrysleria, isä SPJ istui BMW:n ratin takana. Kisassa Seppo ajoi isältään karkuun ja sijoittui toiseksi vaikka ajoi kertaalleen radalta ulos. Edellisenä vuonna auton vaihdelaatikko oli hajonnut kun autoa oli peruutettu takaisin radalle. Vanha 4-vaihteinen laatikko korvattiin tuolloin 3-vaihteisella Fargon vaihteistolla.
Chrysler esiintyi viimeisen kerran Eläintarhanajossa vuonna 1950. Autoon oli tehty Ruotsissa kuljettajan puolelle muun muassa pieni ovi, jotta autolla voitiin ajaa myös urheiluautojen luokassa C. Vuoden 1949 Eläintarhan isä-poika -toisinto nähtiin uudelleen, kun Seppo osallistui Chryslerilla isänsä kanssa samaan pohjoismaiden erikoisurheiluautoluokka C:hen. Isä SPJ istui tehdastekoisen Jaquar XK120 –kilpa-auton rattiin, kun Seppo ajoi jälleen lähes 20 vuotta vanhaa Chrysleria. Isänsä (aika 1.09) yllätykseksi Seppo ylsi aika-ajossa (aika 1.11) hänen kantaansa, kunnes Chryslerin kahdeksansylinte-risen moottorin kiertokangen alapään levylukitus aukeni ja kiertokanki iskeytyi moottorilohkon kyljestä läpi. Ja tähän moottoririkkoon päättyi Chryslerin kilpaura. Auton kilpailuhistoriassa huomioitavaa oli myös se, että Chrysler tuotiin kilpailupaikkakunnille aina siirtokilvin varustettuna ajamalla.
Konerikkoinen auto seisoi vuosia Nummelassa, kunnes Aulis Pakula osti sen Svatvikin automuseoon. Hänen tarkoituksenaan oli entisöidä auto alkuperäiseen kuntoon, ja uusi moottorikin oli jo hankittu, mutta Pakula menehtyi ennen kun työ ehti alkaa.
Pikku pojan unelma-auto
Chryslerin omistaa nykyisin Clas Palmberg, joka osti auton itselleen 15 vuoden kaupanteon jälkeen. Autosta puuttui os-tohetkellä sylinterinkansi, öljypohja ja magneettisytytys. Auto on tällä hetkellä entisöinnin kohteena ja se valmistuu lähivuosina uudelleen kilpailukuntoiseksi. Chrysler on esillä Woikosken WHD-automuseossa Mäntyharjulla
– Vuonna 1950 tapahtunut moottoririkko oli Chryslerin pelastus. Jos auto olisi jäänyt ajokuntoiseksi, se olisi ajettu täy-sin loppuun. Kävin kauppaa autosta ainakin viidentoista vuoden ajan. Auton möi minulle lopulta Auliksen vaimo Anja. Seitsemän vuotta sitten solmittu kauppa oli siis hyvin pitkä prosessi, Palmberg kertoo.
Palmberg sanoo, että Yhdysvalloissa Indianapolis Motor Speedway radan museossa on esillä samanlainen Chrysler.
– Museo ilmoittaa, että kyseessä on maailman ainoa jäljellä oleva Chrysler kilpa-auto. He eivät vielä tiedä autostam-me. En tiedä sitten, onko se iloinen vai ikävä yllätys, kun otamme heihin jossain vaiheessa yhteyttä ja kerromme au-tomme olemassaolosta.
Palmberg kertoo nähneensä Chryslerin tositoimissa Eläintarhanajoissa pikkupoikana.
– Hieno auto ja upeaa menoa. Auton moottorityyppi on lisäksi harvinainen. Sitä valmistettiin aikoinaan vain 247 kappa-letta. Meidän moottorimme numero on 19.
– Isoisälläni oli 7-hengen Chrysler, jonka 8-sylinterisen moottorin kannentiiviste oli minua pidempi ja pikkupoikana ihai-lin sitä. Isäni kertoi minulle, että SPJ Keinänen ajaa kilpaa kyseisestä autosta rakennetulla kilpa-autolla. Muistan hyvin, kun pikku poikana pitelin käsissäni sitä isoa kannentiivistettä ja ajattelin, että ”eihän siitä Keinäsen Chryslerista enää pal-joa puutu”. Nyt tuo unelma on kohdaltani täyttynyt.
Uusi moottori kehitti noin 170 hevosvoimaa 4 100 käyntikierroksella.
CHRYSLER SPECIAL INDY
Mallivuosi: 1931
Runko: Chrysler Imperial henkilöautosta rakennettu Roadster.
Moottori: 8-sylinterinen moottori. Magneettosytytys. Neljä Stromberg-putouskaasuttajaa. Moottorin litratilavuus: 6,3 litraa
Teho (hv): Vakiona 125, erikoisosin uudelleen rakennettuna ensimmäinen versio 135 hv ja myöhemmin viritettynä yli 170 hv/4100 r/min.
Huippunopeus (km/h): 180
Vaihteisto: 4-vaihteinen vaihteisto, joka vaihtui vuonna 1948 Fargon 3-vaihteiseksi.
Jarrut: Rumpujarrut kaikissa pyörissä.
Jousitus: Erikoisjouset, X-vahvikkeet molemmilla akseleilla.
Akseliväli (m): Vakiona 2,6 metriä, Keinäselle rakennettuna 2,9 metriä.
Vanteet: Edessä 4x18-tuumaa, takana 4x20-tuumaa, vanteissa Whitworth-keskuslukitus.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.