Svengaavan 1960-luvun alku merkitsi Alfa Romeolle suurta kasvun aikaa. Lisääntyneeseen kysyntään vastatakseen italialaisvalmistaja rakensi uuden tuotantolaitoksen noin 12 km päähän Milanon pohjoispuolelle Areseen. Valmistuttuaan vuonna 1963 se korvasi Portellon vanhan autotehtaan. 

Suomen tuontilisenssikäytännön takia Alfa Romeoita ei tuotu 60-luvulla maahan kuin kymmeniä yksilöitä vuodessa. Parhaimpana vuonna 1970-luvulla Suomeen rantautui noin 200 Alfa Romeota. Vaikka autolla menestyttiin erinomaisesti kotimaisilla rallipoluilla sekä rata-ajosarjoissa, merkittävin syy heikkoon menekkiin oli italialaisauton hinta, joka oli usein lähes kaksinkertainen kilpailijoihin verrattuna.

Kuva

Alfa Romeon GTV-mallin muodoista vastasi Bertonen suunnittelutalossa työskennellyt Giorgetto Giugiaro.

Tehdasnopea auto

Giorgetto Giugiaron suunnittelema ensimmäinen coupé-malli tunsi nimen Giulia Sprint GT, jota seurasivat vuonna 1967 ja 1969 kaksi malliversiota 1750 GT Velocesta, jotka olivat 2000 GTV:n edeltäjiä. 

Jo 1750 GTV:ssä (Gran Turismo Veloce) täyttyi 1960–1970 –lukujen taitteessa Alfa Romeolle määritelty tunnusomainen luku 15, joka muodostuu kannen yläpuolisten nokka-akselien (2), kaasuttimien kurkkujen (4), levyjarrujen (4) ja eteenpäin vievien vaihteiden (5) lukumäärien summasta. Tuohon aikaan vastaavaan summaan pääsivät kalliita urheiluautoja lukuun ottamatta vain hyvin harvat automallit

Alfa Romeo 1750 GTV:n seuraajan 2000 GTV:n ensiesittely tapahtui Italiassa Gardajärven rannalla Gardone Rivieralla vuonna 1971. Mallin tuotanto jatkui vuoteen 1976 asti ja sitä valmistettiin kaikkiaan 37 459 kappaletta.

Kuva

Pitkä akseliväli ja jäykkä taka-akseli tekivät Alfasta nopean auton asfaltilla.

2000 GTV-mallissa oli 1750–mallista tuttu twin-cam-moottori, jonka sylinteriputken halkaisijaa suurennettiin 80 millistä 84 milliin, ja näin päästiin 2.0-litran luokkaan ja reiluun 130 hevosvoiman huipputehoon. Alfa ilmoitti uuden autonsa huippunopeudeksi 198 km/h.

LUULETKO TIETÄVÄSI KAIKEN MOOTTORIURHEILUSTA? VASTAA VIIKON 10 KYSYMYKSEEN

Alfa Romeot olivat tehdasvalmiita nopeita siviiliautoja, joilla pystyi ajamaan arkiajot sekä osallistumaan viikonloppuisin rata- tai rallikilpailuihin. 1-ryhmän sääntöjen mukaiseen kilpa-autoon tuli ainoastaan lisätä korin B-pilarien kohdalta taakse kaartuva turvakaarikehikko, joka ei siviilikuljetuksia, saati sitten ajamista, juurikaan haitannut sekä kilpailuissa tarvittavat jarrupalat, iskunvaimentajat ja jouset, turvavyöt sekä pohjapanssari.

Parrunpätkiä työmaalle

Laihialta Heinolaan metsäurakkatöiden sekä hirsimökkirakentamisen takia muuttanut Kyösti Hämäläinen oli vuoden 1972 Jyväskylän Suurajoissa lyönyt itsensä 1-ryhmän BMW 2002:lla niin sanotusti läpi. Hämäläinen voitti Keski-Suomen sorateillä 1-ryhmän ja ajoi vakiokuntoisella Bemarilla yleiskilpailussakin komeasti sijalle 12.

Kuva

Alkuperäisiksi entisöidyt niskatuelliset GT-istuimet. 2+2 paikkainen GTV-klassikkomalli on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista Alfa Romeoista.

- Siihen aikaan ajoin kaikenlaisilla ”ritsoilla” kilpaa. Kun ei ollut rahaa niin se ralliauto tuli pitää ensisijaisesti ehjänä. Metsäurakoille vieneillä teillä harjoittelin tienlukutaitoa ja kokeilin ajaa eri tyyleillä mahdollisimman nopeita ajolinjoja ihan kelloa vastaan, että olisin heikkotehoisilla autoilla muille pärjännyt. Niillä metsäteillä minä rallia ajamaan opin, Hämäläinen aloittaa.

Alfa Romeonsa Hämäläinen osti suoraa merkin maahantuojalta Suomen Koneliike Oy:ltä.

- Tein kaupat myyntipäällikkö Raimo Lehtosen kanssa. Hän otti vaihdossa useamman auton, koska hän halusi, että ryhdyn ajamaan Alfa Romeolla rallia. Ostettuani Alfan, Koneliike varusti sen minulle rallikäyttöön. Tämän ensimmäisen Alfani kohdalla vain varustelu oli maahantuojan tukitoimi minulle, Hämäläinen aloittaa.

Hämäläinen ajoi Alfallaan totta kai kaikki siviiliajonsa sekä rallikilpailut. 

- Vein ralli-Alfalla timpurit työmaalle ja kuljetin puuttuvia parrunpätkiä takakontissa, Hämäläinen hymyilee.

Alfa oli nopea, kaunis ja tehokas, mutta myös kankea auto kääntymään, sillä sen kääntöympyrän halkaisija on lähes 11 metriä.

Kuva

Alfan omat tuplavalot ilmestyivät keulalle vuoden 1969 mallisarjasta eteenpäin.

- Nopea auto, jonka etupyörät rallissa eivät vain tahtoneet kääntyä riittävästi. Alfassa oli hidas ohjaus, ja kun auton jäykkä perä lähti luistoon niin etupyörien kääntövara ei yleensä riittänyt ja Alfalla pyörähti todella herkästi. 

- Jäykän taka-akselin takia myös perättäiset hyppyrit olivat vaikeita ajaa. Ajokäytös soralla oli levoton. Ei aina tiennyt, mihin suuntaan Alfa hypyistä laskeutuessaan singahti. Sitä sai paimentaa kuin sairasta lasta, Hämäläinen vertaa.

Jouhki kartturina

Hämäläinen ajoi Alfallaan erinomaisen ralli SM-kauden, jonka päätteeksi hän voitti 1-ryhmästä uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Saldona oli kolme voittoa, kaksi kakkossijaa ja keskeytys Jyväskylän Suurajoista. SM-rallien jokaisessa yleiskilpailussa Hämäläinen sijoittui vakioautollaan sijoille 6–10.

Kuva

Kyösti Hämäläinen ja Timo Jouhki klassikkokilpurillamme Walesin EM-rallissa 1973.

- Hyrylän Teboilia pyörittänyt ja itsekin Alfalla kilpaa ajanut Hannu Jokirinne totesi minulle, että ”mitä sinä noita kyläkisoja ajelet, aja SM-ralleja”. Jätin kehotuksesta pikkukisat vähemmälle ja se kannatti. Ajaminen SM-sarjassa tuntui todella helpolta, ja kaudella 1973 kaikki onnistui, Hämäläinen kertoo.

Alfalla Hämäläinen ajoi myös uransa ensimmäisen rallinsa ulkomailla. Kysymyksessä oli rallin EM-sarjaan kuulunut Walesin ralli Isossa-Britanniassa, jonne Hämäläisen kakkosohjaajaksi istui yllätysnimi Timo Jouhki. Jouhkille Walesista muodostui se kuuluisa ensimmäinen ja viimeinen ralli kakkosohjaajana.

- Matkassa olimme Pentti Airikkalan aloitteesta. Kilpailimme molemmat Alfoilla ja Koneliikkeestä saimme ralliin huoltomiehet mukaamme. Veimme kilpa- ja huoltoautomme Jouhkin omistamalla rahtilaivalla Saksaan ja kuljetimme autot satamasta Cardiffiin Walesiin, jonne Airikkala ja Jouhki lensivät perässä.

Airikkalalla oli brittikartturi, jolle erikoiskokeiden topografikarttojen lukeminen oli tuttua puuhaa. Hämäläisen vierelle istui tuohon aikaan vielä kauppatieteitä opiskellut nuori Timo Jouhki.

Kuva

Kuin pakasta vedetty moottori. Kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu kaksilitrainen twin-cam –moottori tuottaa 131 hv tehot.

- Niillä pätkillä ei ollut mitään luonnetta, ojat olivat syvät, eikä meistä kumpikaan pystynyt tulkitsemaan niistä kartoista mitään, joten ajoimme rallin ”pimeänä”. Timo osasi englantia, toisin kuin minä, ja kun olimme eksyksissä niin sanoin Timolle, että kysy ihmisiltä, että ”onko tästä kulkenut ralliautoja?” Ja jos oli, niin jatkoimme matkaa, Hämäläinen hymyili.

Itse rallissa Airikkala sijoittui yleiskilpailussa sijalle 11 ja Hämäläinen sijalle 22.

Luotsivene apuun

Myös paluumatka rallista kotiin oli ikimuistoinen.

- Rallin jälkeen olimme taas autoinemme Saksassa laivasatamassa, jossa Jouhkin rahtilaiva joutui odottamaan meitä. Airikkala oli jo lentänyt paikalle ja hän pidätteli laivaa satamassa, jotta ehtisimme mukaan.

Kuva

Alfa Romeo on teipattu vuoden 1973 Walesin rallin mukaiseksi.

- Samaan aikaan Timo oli selvittämässä lippujamme. Huomasimme satamassa, että laivan keulavisiiri on sulkeutumassa ja Timoa ei näkynyt missään. Ajoimme autot ilman lippuja laivaan, laiva lähti ja Timo jäi satamaan. Reilun tunnin päästä merellä luotsivene pysäytti laivan ja Timo nousi siitä kyytiin. Olihan reissu, Hämäläinen hymyilee.

Kaudeksi 1974 Hämäläinen sai Suomen Koneliikkeeltä ajettavakseen uuden Alfa Romeon, jolla hän voitti SM-hopeaa ja ajoi 1-ryhmän kakkoseksi Suomen MM-rallissa.

- Rahasta oli tiukkaa, ja pomot Koneliikkeessä olivat laskujen suhteen tiukkana, mutta he eivät olleet niin tiukkoja kuin Laihian rautatieaseman takana asunut neiti Mäen Anna. Perimätieto kertoo, että hänellä oli myöhemmin kolme lasta, Hämäläinen hymyilee.

Hämäläisen ralliura Koneliikkeen Alfalla jatkui kauden 1974 loppuun.

- Mutta kun tuli öljykriisi ja Alfa Romeo valmisti Alfettan, niin se oli kyllä onneton auto. Ajoin Alfettalla pari rallia ennen, kun jatkoin uraani Sunbeam Avengerilla.

Kuva

Urheilullisen auton ohjaamo sisältää tietysti nahkaa ja jalopuuta.

Yhdeksän eri omistajaa

Hämäläisen Alfa Romeon omistaa nykyisin Markku Honkanen. Auton ensimmäisen ja nykyisen omistajan välissä on ollut seitsemän eri omistajaa/haltijaa, auto on kolmeen eri otteeseen ollut pois rekisteristä ja se on esiintynyt neljällä eri rekisterikilvellä. Auton kilpahistoria liittyy ainoastaan alkuperäisiin AAR-699 kilpiin. Olemassaolonsa aikana Alfan kori on ollut neljä kertaa eri värinen.

Honkanen osti Alfan itselleen jo vuonna 2003. Auto oli täysin ajokuntoinen ja sen kilpahistoria oli ostettaessa tiedossa. Rata-autoilua harrastava Honkanen suunnitteli autosta itselleen historic-kilpuria.

- Alfan edellinen omistaja Olli Jermo osti auton 1984, ja hän ruostekorjasi, maalautti ja siisti Alfan sisustan. Alfaan oli vaihdettu moottori mekaaniseen SPICA–ruiskulliseen versioon, koska kertomusten mukaan auton alkuperäisestä moottorista oli tullut kiertokanki lohkosta läpi.

Kuva

Kojelaudassa suurikokoiset pyöreät mittarit sekä 60- ja 70-lukujen urheiluautojen must-varuste: puukehällä varustettu GT-ohjauspyörä.

Kauppojen jälkeen Honkanen ajoi Alfallaan muutaman sata kilometriä ja pari kierrosta Ahveniston moottoriradalla, jonka jälkeen Alfa jäi talliin purettavaksi ja kunnostettavaksi.

- Se projekti vei aikaa. Kun olin purkanut Alfan osiin niin huomasin, että entisöinti vaati paljon peltitöitä ja minulla ei ollut siihen tekijää.

Ajettavaksi entisöity

Muutaman vuoden lepäilyn jälkeen Alfa kori vietiin korkeapainepesuun ja totuus paljastui.

- Pesufirman pihassa vielä yrityksen kuorma-auto kolhi koria. Siinä sitten ajan kanssa laitoimme peltejä ja päätin, että Alfasta ei tehdä kilpa-autoa vaan se entisöidään alkuperäiskuntoiseksi. Sitten säästin korin maalauksen kanssa, joka meni myöhemmin uusiksi, jonka takia auto jäi uudelleen seisomaan. 

Kuva

Tavaratila on 1-ryhmän sääntöjen mukaisesti täysin vakiokunnossa.

- Saman aikaisesti innostuin itse kilpailemaan Nürburgringin kestävyysajoissa Saksassa, joka vei ajan ja harrastusbudjetin vuosiksi, Honkanen kertoo.

Vuonna 2018 Honkanen toimitti Alfansa Ari Saxbergille, joka entisöi puretun auton osat, hoiti maalauksen ja viimeisteli Alfan loistokuntoiseksi. Alfa palasi liikenteeseen 2019.

- Vaikka Alfaan meni aikaa ja rahaa niin lopputulokseen olen tyytyväinen. Olen käynyt Alfallani ajamassa merkin ratapäivillä muutaman kierroksen. Autot on rakennettu ajettaviksi eikä varastoon, mutta kilpailuihin en aio Alfaa viedä, Honkanen toteaa.

Kuva

Viisivaihteisen vaihteiston vaihdekepin alapuolelta löytyy aikakauden perusvarusteet: tuhkakuppi ja tupakansytytin.

Kuva

Näkökulma

Turma puhutti 1970-luvun alussa Suomen kuuluisimman Alfa Romeo GTV:n omistaja oli laulaja Alexandr ”Sammy” Babitzin. Suosionsa huipulla olleen laulajan oli määrä saapua lauantaina 28. huhtikuuta 1973 esiintymään Saarijärven Kukonhiekan lavalle, mutta sinne hän seurueineen ei koskaan saapunut.  Äänekosken Hietamalla 13-tien viivasuoralla osuudella Suojoen sillalla oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa vain muutamaa päivää aiemmin itselleen Alfa Romeo 1750 GTV:n ostaneen Babitzinin ystävä menetti jäisellä sillalla Alfan hallinnan sillä seurauksella, että heittelehtimään lähtenyt auto törmäsi sillan jälkeen tien vasempaan reunaan, pyöri ympäri ja päätyi tielle poikittain. Laulajalla itsellään ei ollut vielä ajokorttia. Autossa olivat kuljettajan ja Babitzinin lisäksi kaksi naista, Babitzinin naisystävä sekä liftaajatyttö, joka oli ainoa turmasta elossa selvinnyt. Muut kuolivat vammoihinsa seuraavana päivänä Keski-Suomen keskussairaalassa. Kysymyksessä oli yksi Suomen kohutuimmista ja yhä puhutuimmista auto-onnettomuuksista, jonka syytä Alfalla tuolloin ensimmäistä kauttaan kilpaillut Kyösti Hämäläinen kävi onnettomuuspaikalla tuoreeltaan tutkimassa. ”Ei siinä ollut kuljettajalla mitään tehtävissä. Kun vauhti oli kova, kesärenkaat alla ja sillan kansi jäässä, niin siitä se auto vain lähtee kohtalokkaaseen liukuun”, Hämäläinen kertoo.

Kuva

Maalia poistaessa maalipinnan välikerroksista paljastui, että Alfa on ollut alkuperäisen ja nykyisen Piper Giallo-värin välissä myös vihreä, harmaa sekä punainen.