Rallin seitsenkertainen Suomen mestari Teemu Asunmaa testasi VM Koeajaa –juttusarjaan BRP:n kelkkamallistosta tehdasvalmiin endurokelkkakilpurin Ski–Doo MXZ–RS Competitionin. Uudistunutta kelkkaa vauhdittaa kaksisylinterinen Rotaxin polttoaineen sähköisellä suorasuihkutuksella varustettu 600 E–TEC (92 kW (125 hv) /8 100) moottori, joka herää eloon vetokäynnistyksellä. Koeajo suoritettiin Alavuden maisemissa, jossa testattavana ollut uutuuskelkka otettiin käytännössä lähes suoraa tehtaan paketista ajoon.

Kuva

Asunmaa pitää hyvin kääntyvästä sekä herkästi kaasuun reagoivasta kelkasta.

BRP:n kelkkabrändejä ovat Ski–Doo ja Lynx, joista Ski–Doon kehitystyö tapahtuu pääasiassa Pohjois–Amerikassa ja Lynxin Rovaniemellä. Teknisesti molemmissa kelkoissa on samat moottorit, sähköjärjestelmä on pitkälti sama, kuten jossain määrin myös runko.

– Alustat ovat erilaisia. Lynxissä on versio Pauli Piippolan jousituksesta, kun Ski–Doon etujousitus tunnetaan nimestä RAS RX ja takajousitus rMotion X Competition. Kelkan edessä on kaksi KYB Pro säädettävää iskunvaimenninta ja takana telastossa kaksi KYB Pro vaimenninta. Takajousituksen joustomatka on 292 milliä ja kelkan kokonaispaino 220.5 kg, Asunmaa kertoo.

Tehdasvalmis paketti

Valitsimme juuri Ski–Doon koeajoon siksi, koska kysymyksessä on mallin uusin versio ja sen eri kehitysmallit ovat erittäin suosittuja endurokelkkapuolella.

– Endurokelkkamarkkinat ovat kolmen kauppa: Ski–Doo, Lynx ja Polaris. Myös Arctic Cateja myydään jonkin verran. Kun tutustuimme tarjontaan niin uudistunut Ski–Doo oli mielestäni tehdasvalmiina aihiona jo erittäin hyvä ja siksi mielenkiintoinen malli koeajoon. Harraste A– tai B–luokan kuljettajia ajatellen on mahdollista, että tähän kelkkaan ei välttämättä tarvitse tehdä mitään muutoksia. Numerolätkät kiinni keulaan ja telatunneliin, ja menoksi, Asunmaa hymyilee.

Kuva

Ski–Doo MXZ–RS Competition nielee epätasaisuudet ja kulkee kovassakin kelissä tasapainoisesti. Kelkan väri on Neo Yellow.

MXZ–RS Competitionin uusi iskunvaimennus muuttui edessä ja telastossa kuluneelle kaudelle merkittävästi.

– Kelkan etuiskunvaimentajat ovat nelisäätöiset ja Kashima–pinnoitteiset. Iskareissa on säädettävissä jousituksen hidas ja nopea alue, ulosjoustoalue ja uutena erikoissäätö iskarin paluuvaimennukselle. Merkittävää asia on myös kelkan etupään uusi geometria eli olka– ja tukivarsien muutokset.

”Lähtökohtaisesti en lähtisi muuttamaan jousituksen säädöistä mitään”

Myös kelkan jarrujärjestelmä on kokenut muutoksia.

– Kelkassa vasemman käsikahvan yhteydessä käytettävä jarru ottaa kiinni vetoakselin kautta telaan ja jarruttaa. Ski–Doon ja Lynxin malleissa on Brembon kilpapuolen 4–mäntäinen jarrusatula ja jarrulevy. Ainakin näöllisesti ratamoottoripyörissä on samanlainen ja samaa teknologiaa edustava jarru, joka on todella tehokas ja hyvä. 

Kuva

KYB Pron nelisäätöisen iskarin joustomatka on 279 milliä.

Kuva

Jalkatuet sivulla ja ylhäällä estävät kuljettajan jalkaa lipeämästä kelkan kyydistä.

– Aikaisemmin kilpakuljettajilla on ollut jarrun ylikuumenemisongelmaa, mutta nyt tätä ongelmaa ei enää ole: jarrukahva ei mene enää yllättäen pehmeäksi, Asunmaa toteaa.

Merkittävä uudistus löytyy myös kelkan keulasta.

– Uudet ja tehokkaat led–valot. Etenkin Lapissa suurin osa ajamisesta ja ajoharjoittelusta tapahtuu pimeällä, kuten eteläisessäkin Suomessa. Nykytekniikan led–valot verrattuna aikaisempiin normi H7–polttimoilla varustettuihin valoihin on äärettömän iso steppi eteenpäin. Ja kysymys on myös ajomukavuudesta sekä turvallisuuteen liittyvästä tekijästä.

Muutokset mahdollisia

Kuten edellä tuli jo mainittua, endurokelkkakisoihin valmis MXZ–RS Competition ei vaadi suuria lisäinvestointeja, jotta sillä pystyisi ajamaan täyspainoisesti kilpaa.

– Vakiokelkan tela toimii kisa–ajossa hyvin. Tämän kelkkamallin yhteydessä uuteen kelkkaan on myös mahdollista tilata nastoitettu telamatto, joka on kuitenkin kilpailuissa kielletty.

Kuva

Tehdasvalmiilla uudella kilpaendurokelkalla pääsee reilun 20 000 euron satsauksella viivalle.

Asunmaa kertoo, että MXZ–RS Competitionista pystyy helposti rakentamaan myös Pro–luokan kilpakelkan.

– Jotkut kuljettajat saattavat vaihtaa kelkkaa myös toisen valmistajan vaimentajat, mutta mitä olen talven aikana seurannut niin suurin osa MXZ–RS Competitionilla ajavista kuljettajista luottaa alkuperäisiin vaimentajiin. Iskareihin toteutetaan kuljettajan mieltymyksien mukaiset säädöt, ja ehkä vaihdetaan erilainen jousi, mutta ei muuta. Sen jälkeen iskaria säädetään omaan ajotyyliin sopivaksi klikki kerrallaan.

Huipputeho: 92 kW (125 hv) /8 100

Yleisin vaihto–osa tehdasvalmiista kilpakelkasta Pro–luokan kelkkaan on sukset.

– Sukset kun pitää valita kelin mukaan. Testikelkassa oli paikoillaan niin sanottu Amerikan mallin suksi, joka on hieman kapeampi versio. Kyseisen suksi vaihdetaan kisoissa yleensä paremmin reagoivaan ja eri lailla kantavaan sukseen.

Kuva

Keulalla on ensimmäistä kertaa tehokkaat led–valot.

– Myös kytkin– ja variaattoripuolelle toteutetaan usein muutoksia. Toiset tykkäävät ajaa vakiolla, kun voimansiirto on sen myötä hyvässä balanssissa. Jotkut haluavat muuttaa säätöjä, saadakseen esimerkiksi aggressiivisemman kaasuun vastattavuuden aikaiseksi.

– Myös pieniä vahvistuksia saatetaan runkoon tehdä, vaikka tehdasvalmis runko on rakennettu jo lajia ajatellen erittäin kestäväksi. Vahvistukset eivät ole vauhtiin vaan luotettavuuteen vaikuttavia asioita, Asunmaa kertoo.

Mitä maksaa?

Kelkan etuosassa on kaksi iskunvaimentajaa, maton etuosassa on niin sanottu etupukiniskari ja telaston takapäässä takapukiniskari. Etuiskareissa on kierrejousi ja takaiskarissa niin sanotut hakaneulajouset. 

Miten saat kelkan jousituskombinaation toiminaan? Asunmaa kertoo, että balanssiin säätäminen on aina oma maailmansa.

– Kilpakuskeilla on jo niin paljon kokemusta iskarien säätämisestä, että he osaavat tehdä säätötyöt itse. Ammattilaisen apu vakioiskuvaimentimien muutostyöhön ostopalveluna maksaa noin 500–600 euroa.

– Ja jos iskarit vaihdetaan eri merkkisiksi, kustannus koko sarjan osalta on reilut 4 000 euroa. Kunnolliset ajovarusteet, kuten ajohaalari ja alusasut, huippukypärä, lasit, hanskat, kengät ja erilaiset suojat, kuten polvisuojat tai –tuet, sekä niskasuoja, maksavat yhteensä reilut 2 000 euroa. Suksien vaihdon kustannus on noin 400–500 euron luokkaa.

Kuva

Jarrukahvasta voi säätää ajovaloja, kahvan lämmitintä sekä mittariston toimintoja.

Kuva

MXZ–RS Competitionissa on 7.2–tuumainen diginäyttö.

Kuva

Kaksitahtisen 2–sylinterisen 599.4–kuutioisen moottorin huipputeho on 125 hv.

Asunmaa kertoo, endurokelkkailu on vähän kuin rallia. Toki kysymyksessä on merkittävästi edullisempi laji.

– Sinun on osattava lukea ajouraa ja valita oikeat ajolinjat. Kelkkaenduroa ajetaan niin sanotusti pimeään eli reitti ei ole ennakkotutustuttavissa. Reitillä on vaaran paikat merkitty maastoon, mutta erikoiskokeiden mitat ovat selkeästi rallia pidemmät. Kelkkaendurokisoissa pätkien pituudet saattavat olla 50–60 km haarukassa. Siirtymäosuudet ja aikakortit ovat kuten rallissa.

Myös huolto vaaditaan. 

– Pakettiauto ja yksi huoltomies, joka hoitaa bensat ja eväät riittää. Järjestäjän puolelta tulee yleensä noutoapupartio, joka hoitaa keskeyttäneen tai kisassa rikkoutuneen kelkan kuljettajineen pois maastosta.

Uuden Ski–Doo MXZ–RS Competitionin arvonlisäverollinen hinta on 18 620 euroa. Kun ostohintaan satsaa vajaat 5 000 euroa lisää päälle, niin kuljettaja on valmis huippuvarusteineen viivalle.

”Ohjauksen keveys iso etu”

Koeajossa ajokeli oli niin sanotusti kova. Aurinko oli kovettanut matalahkon lumipatjan, jonka päälle edellisyönä oli satanut pari kolme senttiä kuivaa pakkaslunta. Asunmaa otti Ski–Doosta peltoa sekä metsää sekä sen reunoja kiertäneellä kelkkauralla laitteesta kaiken irti. Vaikka kelkan sukset osuvat jäisiin lumipatteihin aika rajun oloisesti, jousitus vaimensi iskut toivotulla tavalla.

Kuva

VM:n Koeajaa –kuljettajina vuorottelevat monimestarit Juha Salo sekä Teemu Asunmaa (kuvassa).

Koeajon jälkeen Asunmaa kehuikin MXZ–RS Competitionin jousitusta tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. 

– Jousitus kantaa kelkkaa hyvin siten, että se ei putoa pitkissäkään mutkissa liian alas. Lähtökohtaisesti en lähtisi muuttamaan jousituksen säädöistä mitään. Ajaisin ensin paljon erilaisissa ajo–, sää– ja lumiolosuhteissa, ja katsoisin jousituksen säätöjä vasta sitten. 

Endurokelkalla ajetaan pääsääntöisesti matalassa seisonta–asennossa, jossa kelkka itse heittää takapuolta penkistä irti. Ajon aikana kuljettajan takapuoli on ajallisesti noin 40 prosenttisesti penkissä kiinni ja 60 prosenttisesti siitä irti.

– Lyhyempänä kuskina (174 cm) istun enemmän kelkan keskellä, kun pidemmän kuskin tulee siirtää painoa enemmän taakse. Tämän kelkan jousitus tarjoaa kyllä paljon erilaisia säätövariaatioita. Kelkan telasto on herkkä liikkumaan, ja se ominaisuus siirtää hyvin painopistettä ajon aikana. 

Kuva

Vakiotela, jonka etupuolella yhteensä kolme iskunvaimenninta, joiden joustomatka on 292 milliä.

Asunmaan mukaan pientä keulimista pystyy myös säätämällä ottamaan tarvittaessa pois tai lisäämään. 

– Kelkan uuden etugeometrian ansiosta kelkka on kevyt kääntää ja se kantaa paremmin keulaa. Mitä enemmän kelkka keulii, sitä vaikeampi sitä on kääntää. Yllätyksellisissä kohdissa, kuten esimerkiksi ojien ylityksissä, herkästi kaasuun reagoiva moottori tekee kelkasta kyllä helpommin hallittavan.

– Ohjaus on hyvä ja sen keveys on iso etu, kun ajetaan pidempiä 300–400 km päivälenkkejä kerralla. Edellisvuosien malleihin nähden valmistaja on mennyt muutoksissaan selkeästi oikeaan suuntaan, Asunmaa summasi ajokokemuksensa.