KTM on panostanut pieneen A2-korttiluokkaan siinä määrin, että pyörän nimessä komeilee kirjain R, joka yleensä kertoo laitteen soveltuvuudesta kovempaan menoon. Tehojen puolesta R ja A2 eivät oikein keskustele keskenään, sillä 33-kilowattinen moottori ei pääse kokeneempaa kuljettajaa yllättämään. Tehoa ei ole kovinkaan kummoisesti, mutta ajettavuutta kyllä löytyy. Toki pyörä liikkuu suhteellisen räväkästi, mutta se vaatii ajamista ja äärimmäistä kierrosten käyttöä. Kun kierrokset pitää ylärekisterissä, niin silloin päästään hyvään vauhtiin, mutta esimerkiksi metsässä olisi mukavampi päästellä väännöllä. Motocross-radalla ajettaessa pyörä on tässä mielessä helpompi, mutta kovempaan ajoon kuljettajan täytyy lukeitua niin sanottuihin vetomiehiin. Siihen kategoriaan allekirjoittanutta ei isketä. 

390 Adventuren voimanlähde perustuu LC4c-moottoriin. Alun perin se on lähtöisin 390 Dukesta, josta kuutiotilavuus on kasvatettu 373 kuutiosta 399 kuutioon. Dukea on kopioitu muutenkin paljon ja esimerkiksi rungon sekä takahäkin suunnittelussa sitä on käytetty pohjana Adventure-projektille.

Iskunvaimennuspuoli on kunnossa, sillä pieneen seikkailupyörään on isketty kiinni WP:n Xplor Prot ja ne ovat säädettävissä. Isolle miehelle piti koeajoa varten kiertää puristusvaimennus varsin tiukalle, mutta siitäkin huolimatta ajotuntuma oli oikein hyvä. Jäykemmillä jousilla siitä saa hiottua vielä tarkemman, eikä ajaminen jää alustasta kiinni. 

390 KTM:llä oli todella mukava ajella enduropoluilla ja hiekkaisilla väylillä. Ennen kaikkea se sopii todella hyvin kuljettajalle, joka vasta aloittelee harrastusta. Pyörä painaa vain 176 kiloa tankattuna, joten sitä on mukava käsitellä. Sillä on myös helppo tutustua sivuluisujen maailmaan.

Usein kuulee sanottavan, että iso mies tarvitsee ison pyörän, mutta 390 Adventure R kumoaa helposti tämän väitteen. Jos haluaa viedä seikkailuajamista pidemmälle, pieni pyörä on todella helppo käsiteltävä. Esimerkiksi pienet esteiden ylitykset ovat kevyellä pyörällä paljon helpompia kuin suurella möhköllä. 

Mutkaisella maantiellä pieni moottori on varsin sopiva, mutta moottoritievauhdeissa hivenen uuvuttava. 

Kun miettii tällaisen laitteen hankintaa, niin ehdottomasti ensimmäisenä nousee esiin enduromaisen ajoharrastuksen aloittaminen. Tällaisella laitteella se on hyvin helppoa. 

Toinen asia on tietenkin hinta. 390-kuutioisen Adventure R:n saa kotiin alle 10 000 eurolla ja se tuntuu takataskussa erinomaiselta. 

Mikäli kyseessä on uuden harrastuksen alku, niin silloin saa pienemmälle rahalla oikein hyvää vastinetta. Ja on aina hyvä muistaa, että asfalttiteiden ulkopuolella tehoa ei aivan älyttömästi tarvita. Varsinkaan, jos ajokokemusta ei kovinkaan paljon ole.