Ford Mustangin GT:n ohjaamo täyttyy savusta ja poikamaisesta naurusta. Kumi palaa ja ilo on ylimmillään. Toiminnassa ei ole mitään järkeä, mutta tämä hetken mielessä käynyt ajatus ei mitenkään rajoita valtaisaa riemua, jonka Mustang tarjoaa. Kumin polttaminen on Mustangilla hyvin helppoa, sillä Track Apps -välilehden alla on Line Lock -toiminto, jonka avulla renkaat saa puhdistettua ja lämmitettyä. Käytännössä tämä toimii siten, että solenoidi lukitsee etujarrupaineen, jonka jälkeen kevyt kaasun painallus saa pyörät sutimaan. Pidempi kaasun pumppailu saa aikaan valtaisan savuverhon, joka tunkeutuu auton sisään. Toiminto on tarkoitettu kiihdytysajoon valmistautumiseen. 

Toinen mukava lisä tässä autossa on Drift Brake -toiminto eli sähkötoiminen käsijarru, joka auttaa merkittävästi driftauksessa. Pieni nykäisi jarrusta ennen kaasun avaamista saa auton perän irti ja sen jälkeen mennään kylki edellä. Tämähän on keski-iän ylittäneille kuljettajille varsin tuttua puuhaa. Nuoruusvuosina autoissa oli käsijarru ja maassa paljon lunta. 

Yli 10 miljoonaa autoa

Ford Mustang on käsite ja se on ollut sitä lähes syntymästään saakka. Mustang rikkoi ennätyksiä heti 1960-luvun puolivälissä, jolloin se esiteltiin ja meno sen kuin yltyy. Ikoninen amerikkalainen ylsi tänä keväänä aivan käsittämättömään 10 miljoonan valmistusmäärään, joten suosio on vankalla pohjalla. Täytyy muistaa, että Mustang ei ollut todellakaan se kaikkein paras urheilullinen trendituote, mutta amerikkalainen markkinointikoneisto hoiti hommansa erinomaisesti 1980-luvulla ja Ford nosti Mustangin omalle jalustalleen. Eritoten tämä GT lunasti kulttiaseman. 

Jo pelkästään se, että istuu Mustang GT:n ohjaamoon ja napsauttaa koneen tulille, saa aikaan pakonomaisen hymyreaktion. Siinä on jotain niin alkukantaista mutta samalla tyylikästä. Ääni maailma on hieno ja kun kädet iskee rattiin, iskee välittömästi kehoon lämmin tunne; sinun kanssasi minä haluan jakaa elämäni. 

Mustangin kanssa ei tarvitse häpeillä missään seurassa. Se lipuu täydellisesti suurkaupungin trendikahviloiden ohi ja muuttuu pedoksi syrjäseudulla. Terassien ohi lipuessa automaatti vaihteisto hoitaa homman tasaisesti, mutta mutkatielle siirryttäessä on hyvä napsauttaa vaihdevalitsin M-asentoon ja ottaa siivekkeet käyttöön. Ne ovat hyvin helppokäyttöisiä ja saavat tunnelman entisestään. Mustang etenee mutkatiellä hyvin helpolla tavalla, mutta sen päässä odottava yksityinen suora on se, minne tämän auton haluaa viedä. Viivalähtö on tällä laitteella se juttu.

Kyllä lähtee

Mutkatien viimeisillä osuuksilla oli pakko kokeilla ajamista ilman avustimia, ja kyllä, kaikki on kuljettajan käsissä tai niiden ulkopuolella. Voimaa on niin paljon, että perä lähtee alta hyvin helposti, mikä käytännössä tarkoittaa riemun kiljahduksia. 

Euroopan mallissa perinteisiä hevosia on 40 kappaletta vähemmän, mutta sitä on kompensoitu Performance Pack -varustepaketilla. Se tuo mukanaan tasauspyörästön, Brembon jarrut ja jykevät kallistuksenvaimentimet.

Mutta sitten siihen kiihdytysajoon. Ford lupaa Mustangin kiihtyvän sataseen 4,9 sekunnissa, mutta tästä jäätiin. Kyseessä varmaan kuljettajan heikkous, sillä satanen saavutettiin ajassa 5,0 sekuntia. Kiihdytys tehtiin siten, että auto kytkettiin Sport-ajotilaan, jonka jälkeen heitettiin luistonesto ja ESC pois. 

Vaihteistosta valittiin D-asetus, kierrokset jarrua vasten ylös ja vapautuksen jälkeen lappu täysin lattiaan. 

Vaikka emme päässeetkään alta viiteen sekuntiin, niin tunnelma oli koko ajan katossa. Mustangin äänimaailma on sellaista sinfoniaa, ettei siihen aivan heti kyllästy. Kuten ei tähän kokonaisuuteenkaan. 

Fordilla tehdään selkeästi asioita oikein, sillä harva auto saa tällaisen keski-ikäisen bensalenkkarin vastaavaan tunnetilaan. Kolmen päivän koeajo oli täynnä nautinnollisia hetkiä, joita ei kukaan voi järjellä perustella. 

Ja sekös tekeekin tällaisesta autosta niin ihanan.