Naapurin poikia on kiittäminen, jotta hentoinen nuori nainen innostui autourheilusta. Marjo Berglundin perhe muutti Nurmijärvelle Klaus Luohivuoren naapuriin. Niin isä-Klausilla kuin hänen pojillaankin bensaa virtasi vahvasti suonissa ja tietenkin heidän tuohunsa kiinnostivat Berglundia.

– Minulla ei ollut mitään tekemistä. Kun näin kundit touhuamassa, meninkin kysymään ”mitä teette?”, Berglund kertoo.

Veljekset olivat juuri kasaamassa välikoppa-Escortin konetta. Jotta työ olisi edennyt joutuisasti, he ehdottivat, että Berglund tulisi talkoisiin mukaan.

– Sitten aloinkin auttaa heitä. Siitä kiinnostukseni ralliin syttyi. Tietenkin olin sitten kisoissa katsomassa, kun Jari ajoi. Vasta jälkeenpäin olen saanut tietää, että äitini on nuorempana osallistunut ”sinnetänne-ajoihin” (ST) kuljettajana, mutta ei siitä sen suuremmin ole meillä kotona ollut puhetta. Ei kiinnostukseni ralliin perheeni kautta syntynytkään. Äitini oli kuitenkin samaa mieltä kuin olen ollut omien lasteni kanssa; pitää oppia ajamaan heti, kun jalat yltävät polkimille. 

Louhivuoren poikien kanssa Berglund pääsi kokeilemaan ajamista ensimmäisen kerran jo 13-vuotiaana; ensin pihalla, sitten myöhemmin pikkuteillä.

– Tietenkin ilman ajokorttia. Kerran poliisit tulivat vastaan, mutta silloinkaan he eivät pysäyttäneet meitä. Ajamiseni oli aluksi sairaan huonoa, sillä osasin peruuttaa paremmin, Berglund hämmästyttää.

Todellisen harppauksen Berglundin ralli-innostus otti, kun hän alkoi opiskella ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa Hankenissa. Berglundin piti esitelmöidä englanniksi, mutta hän oli täydellisesti unohtanut koko tehtävän.

– Oli pakko keksiä aihe, josta tietäisin jotakin. Aloin esitelmöidä ralliautoilusta. Neljä päivää sen jälkeen, kun olin saanut ajokortin 1983, olin ensimmäisessä kisassani jo kartturina, hän taustoittaa.

Esitelmää oli kuuntelemassa myös Kai ”Ville” Pinomaa. Teknoksella työskennellyt Pinomaa tuli Berglundin esityksen jälkeen kertomaan, että he alkavat maahantuoda uutta automaalia. Jos Teknos maksaisi, kiinnostaisiko Berglundia alkaa ajaa?

Vastausta ei tarvinnut miettiä, vaikka Berglundilla ei ralliautoa ollutkaan.

– Lainasin Louhivuorilta A-ryhmän 13-satasen Escortin. Ensimmäiseen mutkaan mennessäni oli sellainen ”mitä nyt teen” -tunnelma, mutta kymmenen naisosallistujan luokassa olin kolmas, hän muistelee.

Avauskisan menestyksensä innoittama Berglund päätti panostaa tulevaisuutensa nostamalla opintolainaa.

– Ostin kartturini kanssa puoliksi sen Escortin Luohivuorilta. Kului pari vuotta ja otin uutta opintolainaa. Sillä ostin autoon 2-litraisen moottorin.

Uran alkuvuosiin ajoittui useimpien ralliautoilijoiden uralle jossakin vaiheessa osuva kaato. Kun Berglund selätti autonsa ensimmäisen kerran ja odotti väärinpäin olleessa kilpurissaan nostajia, katselijoiden kommentti oli ikimuistoinen.

– Pakkasta oli -32 astetta ja sitten äijien naamoja alkoi ilmestyä tuulilasin toiselle puolelle. ”Hei, täällä on naisia!”. 

Ulkomaille

Ensimmäisen kerran Marjo Berglundin tie vei ulkomaille jo 1980-luvun loppupuolella, kun hän oli Timo Niinimäen kartanlukijana. Finnish Junior Rally teamin jäsenenä Berglundin monipuolinen kielitaito – suomen lisäksi hän puhuu sujuvasti kolmea muutakin kieltä – nousi tärkeään rooliin, sillä Sebastian Lindholmia lukuun ottamatta tiimin kuljettajat eivät suuremmin vieraita kieliä hallinneet.

– Etelä-Ruotsin rallissa ja myöhemmin Ruotsin MM-rallissa autoin kuljettajia mm. hammaslääkäriin. Samassa Etelä-Ruotsin rallissa keskeytin Timon kanssa, kun moottori syttyi. Silloin ruotsalaisten suhtautuminen suomalaisiin oli vähän erilaista. Jos ajoimme ulos, ruotsalaiset odottivat niin kauan, kunnes kaikki heidän junnutiiminsä kuljettajat olivat ohittaneet paikan. Vasta sen jälkeen automme nostettiin tielle, Berglund puuskahtaa.

Junnutiimissä Berglund kiersi KV-kisoja; Saksassa, Belgiassa ja Skotlannissa. Niinimäen kartturina hän oli kahtena vuonna voittamassa junnujoukkueiden EM-kultaa.

– Skotlannissa osuimme kallioon ja auto lyheni lähes metrillä. Saimme kuulla, että se oli Hannu Mikkolan paikka.

Kanssakilpailijan kartturiksi  

Kartturoinnin lisäksi Berglund kilpaili aktiivisesti myös kuljettajana tuohon aikaan hyvin voineessa naisten SM-sarjassa. Yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä Eija Jurvanen ja Berglund muodostivatkin kilpailijaparin.

Kaksikon tie johti nopeasti ulkomaille. 1992 he osallistuivat Ruotsin MM-ralliin. Kun naispari oli tauolla, Berglund jätti tietenkin nuottivihkonsa autoon.

Tauon jälkeen matka jatkui normaalisti. Seuraavalla pätkällä nuotteja lukiessaan hän hämmästyi, kun nuotteihin olikin merkitty vieraalla käsialalla varoitus lumen alta esiin tulevasta kivestä.

– Timo Hantunen oli käynyt huomaamattamme tsekkaamassa nuottimme ja havainnut, että niistä puuttui kivi.

Ruotsin rallin naisten luokan voitto ei saanut paria vielä miettimään FIA:n Lady Cup -tittelin tavoittelua. Kun nelivetoisella Ford Sierralla kilpaillut pari voitti seuraavana MM-rallinaan ajamassaan Suomen osakilpailussakin luokkansa, ulkopuoliset alkoivat herätellä heitä miettimään laajempaa kilpailuohjelmaa loppuvuodeksi.

– Eijan piti alkuperäisen suunnitelman mukaan ajaa MM-sarjaa 1993, Berglund aikatauluttaa.

Ilman Fordin painostusta pari tuskin olisi aikatauluaan aikaistanut.

– Olin Jyväskylän jälkeen maanantaina työkurssilla, kun minua tultiin hakemaan puhelimeen. Soittaja oli Fordin tallipäällikkö, joka ilmoitti, että Eijan ja minun pitää ostaa lentoliput Australiaan. Ford oli järjestänyt meille auton, joka oli matkalla kisapaikkakunnalle. Siinä sitten olikin miettimistä, kuinka selittäisin asiat uudessa työpaikassani; ”hei, mulla olisi yksi pieni juttu...”. Ja sinnehän me sitten matkustimme ja kävimme starttaamassa. Säännöt vaativat, että mestaruudesta ajavien piti startata kolmella mantereella. Me ajoimme Euroopassa, Australiassa ja Afrikassa, Berglund luettelee.

Australiasta naiskaksikko jatkoi San Remoon, jossa he saivat käyttöönsä Miki Biasionin Fordin ja tallin täyden tuen. Seuraavaan kisaan Norsunluurannikolle Ford ei pystynyt toimittamaan mestaruudesta ajaneelle naisparille autoa, koska tulli- ja muista byrokratian muodollisuuksista johtuen kilpa-autoa ei olisi onnistuttu saamaan määräajassa perille. Heidän osallistumisensa mahdollisti Mitsubishilla ajanut ja työskennellyt Lasse Lampi. 

– Lasse yritti kyllä varoitella osallistumisesta tyyliin ”ette taida ihan tietää minne olette menossa”. Onneksemme emme tienneet, sillä silloin emme olisi lähteneet, Berglund myöntää nyt.

Jatkuvaa matkustamista

Jo lähtö Pariisista Air African koneella oli ikimuistoinen, kun lento joutui koneen rikkoutumisen takia palaamaan takaisin tehdäkseen hätälaskun.

– Kun laskeuduimme pilvien alapuolelle ja meitä vastassa oli paloautojen ja ambulanssien meri, ymmärsin, ettei tämä ollutkaan mikään pikku juttu. Ehdin jo ajatella, ettei minusta tullutkaan maailmanmestaria, Berglund kuvaa.

Lopulta naispari pääsi määränpäähänsä, jossa he havaitsivat pian, ettei muun muassa normaalilla passilla ollut mitään virkaa. Ainoastaan rallipassi sai hommat ja ihmiset liikkeelle.

– Mutta eivät sikäläiset ihmiset olleet silloin paikalla, kun tapaamisia oli sovittu. Yhden tai kahden vuorokauden myöhästyminen oli ihan normaalia, Berglund kuvailee.

Myös sikäläinen ruokakulttuuri oli omassa sarjassaan. Jurvanen halusi eräänä päivänä pizzaa. Sopiva ravintola löytyikin, mutta...

– Eija lopetti yllättäen syömisen, kun pizzasta löytyi puolikas hämähäkki.

Vähitellen pari alkoi myös ymmärtää, miksi Lampi oli varoitellut heitä Norsunluurannikon olosuhteista.

– Hotelleilla olivat konekiväärimiehet ovilla. Tästä huolimatta Eija ilmoitti ”Marjo, mennään tutustumaan kaupunkiin”.

Yksityisestä sight seeing -kiertueesta tuli kuitenkin aiottua lyhyempi.

– Pääsimme hotellin pääovelta noin kolme metriä, kun paikallisten ihmisten massa ympäröi meidät. Ei kahdella valkoisella naisella ollut asiaa minnekään, joten vetäydyimme hotelliimme, Berglund kuvailee.

Kisan jälkeen kaksikko jatkoi Kataloniaan, mutta alkuperäinen lento Norsunluurannikolta oli peruttu. Kun mitään korvaavaa yhteyttä ei tuntunut löytyvän, kekseliäät naiset huomasivat kentällä alaikäisen lapsimatkustajan, jonka matkustusdokumenteissa luki Pariisi.

– Seurasimme häntä ja pääsimme johonkin koneeseen, vaikka meillä ei mitään lippuja juuri siihen ollutkaan, Berglund kummastelee.

Kun koneen moottoreiden käynti oli erittäin epätasaista, eikä oikein mikään muukaan tuntunut toimivan, Berglund kysyi koneen stuertilta pääsisikö lento alkuperäiseen määränpäähänsä vieläpä suurin piirtein aikataulussa.

– Toivon niin, stuertti vastasi ja teki vakavana ristinmerkin.

– Matka oli oikeasti pelottava, mutta meidän oli päästävä Afrikasta Eurooppaan, jotta ehdimme nuotittaa seuraavan MM-osakilpailun. Saimme Kankkusen Juhalta ja muilta suomalaisilta ammattikuljettajilta paljon neuvoja. Espanjassa Juha selvitti meille mitkä kohdat tiestä ovat aamuisin liukkaita, Berglund kertoo.

Kun Espanjassa Fordin virallisen rallitallin muut autot keskeyttivät, yhtäkkiä naisparilla olikin huoltomiehiä ja varaosia yli oman tarpeen. Espanjasta mestaruutta tavoitellut pari jatkoi Englantiin, jossa he varmistivat tittelinsä.

– Oma automme oli siinä vaiheessa ihan loppu. Kukaan ei ollut ehtinyt huoltaa sitä kunnolla, kun syksyn ohjelmamme tuli kaikille vähän yllättäen.

Menestyksekäs kausi päättyi FIA:n palkintogaalaan Pariisissa, jossa Berglundin pinna oli palaa totaalisesti.

– Kun lähdimme eturivistä hakemaan palkintoamme, FIA:n presidentti Jean-Marie Balestre vihelsi puhujapöntöstään juuri siten kuin kadulla vihelletään naisten perään. Palkinnon saatuamme mietin mitä teen; lyönkö Balestrea oikein kunnolla nenään. Ajattelin, että ehkä on kuitenkin parasta käyttäytyä hillitysti. Mutta kyllä Balestren käyttäytyminen oli törkeää, Berglund arvostelee edelleenkin tuohtuneena.

1992 Berglund kilpaili MM-kartturoinnin lisäksi kuljettajana naisten SM-sarjassa, jossa hän sijoittui hopealle.

– Ajoin sinä vuonna monta omaa kisaa ja sitten siihen vielä rallit Eijan kanssa. Taisin olla ”pari” viikonloppuna koko vuonna kotona.

Marjo Berglund huipensi kuljettajauransa naisten Suomen mestaruuteen 1995. Yhden kullan lisäksi hänellä on sarjasta kaksi hopeaa ja pronssia. Viimeiseen kisaan jo aikaisemmin varmistuneen mestaruuden kunniaksi kultaiseksi maalattu Escort on yhä Berglundilla.

– Se on mieheni tuttavan isossa tallissa.