Hannu Mikkola tunnusti, että vuoden 1973 Suurajoissa he eivät Rautasen Erkin (kakkosohjaaja) kanssa oikein ehtineet Volvolla voittotaisteluun. 

- Taistelimme rallin kolmannesta sijasta, kun päätimme, että rallin viimeinen pätkä Ruuhimäessä mennään vielä kunnolla. Sillä pätkällä oli kohta, josta tänä päivänä rallissa käännytään pieneltä tieltä oikealle Ruuhimäen isolle tielle. Nyt se toinen hyppyri on tasattu pois, mutta silloin siinä oli kaksi pahaa loikkaa peräjälkeen. 

- Ajoin siihen ensimmäiseen hyppyyn niin kovaa, että Volvomme lensi toisen hypyn yli vastamäkeen. Alastulo oli niin raju, että auton kojelauta putosi syliimme. Siihen aikaan kartturilla ei ollut kunnon penkkiä. Sitä kuviteltiin, että autossa pitää olla yksi penkki, jonka voi kääntää taakse, jossa kuljettaja voi tarvittaessa jopa nukkua, Mikkola kertoi. 

Volvo pysyi tiellä, mutta nuotteja ei enää kuulunut.

- Erkki oli lyönyt itsensä penkin istuinosan läpi rautoja vasten. Kun näin, missä kivuissa hän oli, niin EK:n maalissa pyysin heti ambulanssi paikalle. Eki toipui siinä hiukan, joten lähdimme ajamaan kohti Jyväskylää ja rallin maalia. Matkalla kipu yltyi taas, ja kun se ambulanssi tuli meitä vastaan, niin pysähdyimme ja totesin Ekille, että ”nyt emme ota enää mitään riskiä, ettei käy pahemmin”. 

Mikkola ajoi Volvonsa yksin hotelli Laajavuoren maaliin, ja hän tiesi, että siitä seuraa hylkäys.

- Meidän olisi pitänyt ajaa maalin autokuntana. Mielestäni siinä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin saattaa Eki heti sairaalahoitoon. Hänen selästään löytyi murtumia, joten meillä oli onnea matkassa, ettei rysäyksessä käynyt pahemmin, kolmannelta sijalta viimeisellä siirtymäosuudella keskeyttämään joutunut Mikkola kertoi.