Juha Kankkusen kaudelta 1987 peräisin oleva testiauto on kenties ainoa tehtaan jäljellä oleva alkuperäiskuntoinen A-ryhmän Lancia Delta HF 4WD
Rallin MM-sarjassa 1987 koettiin suuri mullistus, kun laji siirtyi B-ryhmän aikakaudesta A-ryhmän aikakauteen. B-ryhmän lähes 600 hevosvoimaiset moottorit muuttuivat yhden yön aikana A-ryhmän luokitussääntöjen turbomoottoreiksi, joiden maksimitehoksi rajattiin tasan 300 hevosvoimaa.
A-ryhmän avauskaudella yksi autonvalmistaja oli ylitse muiden. Lancia hallitsi kauden 1987 kaikkia arvosarjoja suvereenisesti ja mielin määrin. Juha Kankkunen valloitti Lancialla kuljettajien maailmanmestaruuden. Laukaalainen voitti kauden aikana kaksi MM-rallia, Markku Alén ja Miki Biasion kolme MM-rallia mieheen sekä Franz Wittman yhden. Italialaisvalmistaja voitti käytännössä jokaisen MM-osakilpailun, johon osallistui ja kauden 1987 päätteeksi tuplamestaruudet.
Lancia Delta HF 4WD:llä voitettiin A-ryhmän avauskaudella enemmän MM-ralleja (9), kuin mikään muu automerkki oli aiempina vuosina yhden kauden aikana koskaan voittanut. Lancia voitti A-ryhmän debyyttikaudella myös rallin Euroopan mestaruuden sekä N-ryhmän FIA-Cup mestaruuden.
Reikiä nokkaan
Myös turbomoottorin jäähdytys tuotti ongelmia. Lancia ratkaisi ongelmansa siten, että se määräsi jokaisen tehtaalta valmistuneen viidentuhannen Delta HF 4WD -luokitusmallin etupuskuriin rekisterikilven alle rakennettavaksi kaksi isohkoa reikää, jotta ajonaikainen läpivirtaus moottoritilaan toimisi tehokkaammin. Auton iso eturekisterikilpi poistettiin ja sen tilalle liimattiin puskurin päälle rekisterinumerotarra.
Lancian vakiomalliset pyöränkotelot olivat varsin ahtaat, joten myös renkaiden koon kanssa oli ongelmia. Luokitussääntöjen mukaan lokasuojia ei saanut suurentaa tai leikata, joten Lancia taivutti lokasuojien kaaria sisäänpäin sekä toi etupuskuria sentillä eteenpäin, jotta piikkirengas mahtui ahtaassa kotelossa pyörimään. Seuraavalle kaudelle luokiteltiin Integrale-malli lokasuojien levityksineen, joiden ansiosta pyörät saivat lisää liikkumatilaa.
Myös painojakautuma oli ongelma. Ensimmäisessä A-ryhmän Lanciassa painosta 63,5 prosenttia oli edessä ja 36,5 prosenttia takana, kun insinöörien mielestä se olisi pitänyt olla 40/60. Lancian etupainoisuus oli yksi merkittävä syy auton voimakkaaseen aliohjautumiseen. Myöhemmässä vaiheessa Lancian lukuisissa A-ryhmän evoluutioissa asia korjattiin.
Ongelmia tuotti myös A-ryhmän autojen kilpailunaikaiset huoltotoimenpiteet. B-ryhmän aikakauden jälkeen tuotantoautoon perustuneen ralliauton huollettavuus oli ihan eri tasolla kuin B-ryhmän erikoisautojen. Siinä missä B-ryhmän auton vaihdelaatikko vaihdettiin viidessätoista minuutissa, A-ryhmän auton kanssa sama toimenpide vei helposti jopa puolituntia.
Kolmen maan kilvet
VM:n klassikkoauto on Fiat Abarthin rakentama Lancia Delta HF 4WD -tehdasauto, jolla on kolmet rekisterikilvet: yhdet Italiasta, toiset Saksasta ja kolmannet Suomesta. Italiassa Lancia oli rekisteröity herra Gianni Agnellin nimiin eli koko Fiat-konsernin johtajalle.
- Autolla ei ole ajettu tehdastallin toimesta yhtäkään MM-rallia, sillä se osoittautui Juha Kankkusen testiautoksi. Tässä Lanciassa on yhä tänäkin päivänä sellaisia osia, joita ei ole yhdessäkään muussa tehdasautossa. Osat ovat olleet testattavina, ja ne jäivät autoon kiinni, Lancian nykyinen omistaja Juha Liukkonen kertoo.
Syy siihen, että Lancia kiireessä möi yhden testiautoistaan, oli se, että Saksa oli Fiatille tärkeä vientimaa, jonka kansalliseen rallisarjaan Fiat oli luvannut myydä sarjassa kilpailleelle Holzer Motorsportille yhden A-ryhmän tehdasauton. Holzer oli välittömästi tammikuun alussa 1987 maksanut uudesta A-ryhmän Lanciasta pyydetyn hinnan, mutta autoa ei kuulunut. Tiimi nosti metelin asiasta, jolloin Lancian ainoa mahdollisuus oli toimittaa Saksaan vanha testiauto. Sovittu Lancia valmistui huhtikuussa 1987 ja se ehti ennen Saksaan toimittamista toimia Kankkusen testiautona toukokuun. Tämä selitti myös sen, että auto toimitettiin Holzerille Juha Kankkusen ja Juha Piirosen nimillä brodeeratuilla istuimilla.
- Auto ei ollut Martinin väreissä koskaan, joissa oli aina mustat ovien ja ikkunoiden karmit. Mutta tässä autossa, kuten muissakin testiautoissa, karmit olivat vitivalkoiset, Liukkonen täsmentää.
Testi keskuspuistossa
Ronald Holzer kilpaili Lancialla Saksan rallimestaruussarjassa, jonka loppupisteissä hän sijoittui kaudella 1987 toiseksi. Holzer ajoi klassikkoautollamme kaudella 1987 kaikkiaan neljä rallia, joista hän voitti muun muassa rallin EM-sarjaan kuuluneen Hunsrück-rallin sekä ajoi Saksan EM-rallissa ja 3-Stätde-rallissa toiseksi. Delta HF 4WD oli vielä neljän rallin ajan Holzer Motorsportin käytössä kevääseen 1988 asti, jonka jälkeen Lancia möi tiimille uuden A-ryhmän Delta Integralen.
Samaan aikaan Suomessa Rakennusyhtiö Polarin omistajaperheeseen kuuluva Matti Rastas päätti uusien luokitussääntöjen takia vaihtaa aiemman B-ryhmän Audi Quattro A1:n A-ryhmän huippuautoon. Rastas kuuli, että Saksassa olisi tehtaan tekemä ralliauto myytävänä, joten hän lensi Augsburgiin tekemään Holzerin kanssa autosta kauppoja.
Ennen matkaa hinnoista ja varaosapaketista oli jo sovittu. Rastaan vaatimuksena ja kaupan ehtona oli se, että hänen piti päästä ajamaan autoa soralla, jonka perusteella hän sitten päätti ostaako auton vai ei.
Saksaan päästyään Rastas oli ihmeissään, kun Holzer ilmoitti, että testiajo tapahtuu ennen auringon nousua. Syy tähän oli se, että Augsburgin ainoat soratiet sijaitsivat keskuspuistossa, jonne Rastas ja Holzer Lancialla aamuyön tunteina ajoivat.
Holzer istui viereen ja antoi ohjeita. Rastas ajoi sydämensä kyllyydestä keskuspuiston hiekkakäytäviä ristiin ja rastiin, jonka jälkeen kaksikko kaahasi nopeasti Holzerin tallille odottamaan, seuraavatko poliisit heitä perässä.
Eivät seuranneet, ja kun testi ja siitä saatu kokemus oli kaikin puolin positiivinen niin Lancia matkasi keväällä 1988 Saksasta Suomeen.
Muutostyöt Mäntyharjulla
Rastas tiedettiin ja tunnettiin herrasmiesrallikuljettajana. Aikalaiset muistavat, että aina kun Rastas istui ralliautossaan tai sen vierellä niin hän hymyili. Hän aina nautti hyvillä ralliautoilla ajamisesta todella paljon. Rastas kilpaili Lanciallaan vuoden 1989 kesään asti, jonka jälkeen auto myytiin Ahti Kinnuselle.
Kinnunen kaatoi Lancian viimeisessä ajamassaan rallissa, jota ennen kaupat autosta oli jo ehditty tehdä. Kaato tapahtui talvirallissa, joten suuremmilta peltivaurioilta vältyttiin. Kinnusen huoltotiimi päätti vaihtaa Lanciaan B-pilareiden kohdalta auton katon takaosan uuteen, ja niin he myös toimivat. Tänä päivänä asia selviää siitä, että magneetti tarttuu ainoastaan katon takaosassa peltiin kiinni, kun auton muihin magnesiumseoksen sisältäneisiin peltiosiin se ei tartu.
Kinnuselta auto siirtyi keväällä 1990 Pertti Hämäläiselle, joka osti sen edelleen ajettavaksi. Lancian kuljettajaksi suunniteltiin Jouko Puhakkaa, joka ehtikin ajaa Lancialla kaksi rallia, mutta suunnitelmat kariutuivat Puhakan tekemään N-ryhmän Mitsubishi-sopimukseen.
Hämäläiseltä Lancia siirtyi Teijo ja Tomi Paakkarille, jotka toteuttivat Delta HF 4WD:n ulkoiset muutostyöt uuden Integrale-mallin mukaisiksi. Tosin teknisesti auto säilyi entisellään, ja hyvä niin. Paakkarit kilpailivat Lancialla kausilla 1991 ja 1992.
Alkuperäisyys säilyi
Juha Liukkonen osti Lancian vuosituhannen vaihteessa Jukka Lehtosaarelta. Lancia-yksilön onni oli se, että auto oli koko olemassaolon ajan ollut niin sanotusti hyvissä käsissä. Esimerkiksi Lancian moottoriin oli ainoastaan varoiksi vaihdettu ainoastaan kannentiiviste, kun kaikki muut osat ovat yhä alkuperäisiä Abarth-osia.
- Vein Lancian turbon Riikoselle Lahteen huollettavaksi, jolloin selvisi, että myös turbo on yhä auton alkuperäisosa. Hänen isänsä oli huoltanut saman turbon vuonna 1991.
Kun Liukkonen kuuli huhupuheissa, että Lancia muutettiin Integrale-malliksi Mäntyharjulla, niin hän soitti Mäntyharjun seppänä tunnetulle Jussi Viskarille kysyäkseen, kuka muutostyöt teki.
- Soitin ja kysyin, ”tunnetko tapauksen?” Jussi vastasi, että ”ota paperia ja kynä”, ja sen jälkeen hän luetteli ”puskurit, konepelti, lokasuojat eteen ja taakse, takaovet jne”. Niin, mitä niistä? kysyin. Hän vastasi, että ”tein muutostyöt ja auton kaikki alkuperäisosat ovat kellarissani tallella”.
Pakoputki titaanista
Niinpä Lancia muutettiin Delta HF 4WD:n kuosiin takaisin, ja vastaavia autoja ei sitten ole edes kourallistakaan jäljellä. Kaikki Delta HF 4WD-mallit muutettiin uusimman luokituksen Integrale-malleiksi, koska muutostyö oli äärettömän helppo toteuttaa, eikä alkuperäisosia säilytetty.
Klassikkokilpurissamme tunkki, turvavyöt ja kaikki muutkin varusteet ovat auton alkuperäisvarusteita. Autossa on edelleen alusta loppuun titaanista valmistettu yksiosainen alkuperäinen pakoputki ja alustasta löytyy useita titaanista valettuja kiinnitysosia.
Sen peltiosissa on paljon magnesiumia mukana, siksi ne ovat huomattavasti alkuperäisosia kevyempiä. Myös auton lasit ovat merkittävästi vastaavan vakioauton laseja ohuempia.
- Autoa tutkiessa näkee selvästi, että Lancia oli A-ryhmän alkuvaiheessa ralliautonsa suunnittelussa ja kehitystyössä valovuoden edellä muita.
Lancia oli heti todellinen kilpa-auto, Liukkonen summaa.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.