Ensimmäisen MM-rallimme, vuoden 1973 Jyväskylän Suurajojen kunniaksi Moskvitshin suomalainen maahantuoja Konela Oy sai luvan ostaa kolme tehtaan rakentamaa 1-ryhmän IC-Rallya, jotka varusteltiin kilpailukuntoon Helsingin Lauttasaaressa. Klassikkokilpurimme on juuri tästä kolmikosta; Moskvitsh 1500 412 IC-Rally.

Kuva

Neuvostoliiton rallimaajoukkueen viralliset IC-tehdaskilpurit rakennettiin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa Izhmashin asetehtaalla Izhevskin kaupungissa, joka sijaitsee nykyisen Venäjän Udmurtian autonomisessa tasavallassa Ural-vuoren kupeessa.

Neuvostoliiton rallijoukkue tunnettiin Jyväskylän Suurajoissa katsastuksen kauhuna, koska rallijärjestäjällä ja autourheilun kansainvälisellä keskusjärjestö FISA:lla ei ollut neuvostoliittolaisten kanssa autoista keskenään täsmääviä luokituspapereita. Luokituspaperit olivat tosin aina ”kunnossa”. Papereista löytyivät tarvittavat kuvat, piirrokset, jopa FISA:n leimat ja kaikki, mutta ”virallisista” dokumenteista huolimatta länsimaalaiset ralliviranomaiset näkivät esitetyt paperit yleensä katsastuksessa ensimmäistä kertaa. 

Luokitustodistuksista näki, että muutokset olivat toteutetut kömpelösti itse ja todennäköisesti juuri ennen rallimatkalle lähtöä. Uusia luokituskuvia oli muun muassa monistettu vanhojen päälle. Esimerkiksi vuonna 1973 tehdas-Mosseissa oli FISA:lle toimitetuista luokitustodistuksen kuvista poikkeava maski ja mittaristo, etuistuimissa olivat niskatuet ja niiden materiaali oli kankaan sijasta nahkaa. Myös polttoainetankin vetoisuus oli kaksinkertainen, peräti 90 litraa.

Kuva

Tyylikkäät ja hyväkuntoisten nahkaistuimet, joissa ei edelleenkään näy vuosien patinaa. Nelipisteturvavyöt ovat alkuperäiset.

Kukaan katsastusmiehistä ei koskaan rohjennut esittää tehdas-Mossen moottorin, vaihdelaatikon tai perän avaamista, vaikka epäillä sopi, ettei kuorien sisältä välttämättä löytynyt luokiteltuja osia.

Neuvostoliiton rallijoukkue kiersi valikoituja MM-ralleja ajamalla. Heillä ei ollut kuljetuskalustoa, joten kilpailuun osallistuvat parit ajoivat autonsa Moskovasta kilpailupaikalle ja takaisin. 

Kolme tilattiin, kaksi jäi

Suomeen tehdas-Mosset löysivät tiensä rallin MM-sarjan avauksen kunniaksi 1973. Moskvitshin suomalainen maahantuoja Konela Oy sai ostaa kolme 1-ryhmän, viritystasoltaan nykyistä N-ryhmää vastaavaa IC-Rallya, jotka varusteltiin kilpailukuntoon Suomessa.

Suomessa autoihin vaihdettiin muun muassa neuvostovalmisteisten lisävalojen, kartanlukuvalon, mittareiden, kiinnikkeiden ym. tilalle länsituotteet. Vaihtotavara osoittautui sen verran laadukkaaksi, että yksi Suomessa varustelluista autoista piti palauttaa takaisin rajan taakse ennen kuin sillä oli edes ehditty ajaa kilpaa. Palauttamisen viralliseksi syyksi ilmoitettiin ”autonvalmistajan halu tietää ja nähdä, millaisia muutoksia suomalaiset olivat autoon rakentaneet”. Kyseistä autoa ei sen jälkeen enää näkynyt yhdessäkään kilpailussa.

Kuva

Neuvostoliiton rallimaajoukkueen viralliset tehdasautot valmistettiin Uralin kupeessa kaukana Moskovasta ja Mossen autotehtaasta. IC-autotehtaan suunnittelemat ja ”virittämät” autot rakennettiin alun perin vain rallikäyttöön. Autojen korit olivat vahvistetut, turvakaari ja pohjapanssari olivat paikoillaan ja tekniikka kasattu ”huolella valikoiduista osista”. 

Kyseiset osat olivat niin priimaa, että IC:n vakiomoottorista irtosi 15 hv enemmän kuin vakio-Mossen vastaavasta. Ja liekö autojen valmistuspaikka Uralin kupeeseen valittu siksi, ettei kenellekään länsieurooppalaiselle olisi tullut edes mieleen lähteä Uralille tarkistamaan, onko vastaavia autoja todellakin valmistettu luokituksiin vaadittava määrä?

Suomeen jääneillä neuvostovalmisteisilla ralliraudoilla päätettiin ajaa Jyväskylän Suurajot. Toisen autoista, rekisterinumero ABO-482, sai ajettavakseen Pekka Vilpponen, jonka ralli-Mosse oli ennen rallia esillä Konelan osastolla Auto 73 –näyttelyssä Helsingissä.

Toista autoa, rekisterinumeroltaan ABO-483, ohjasti Mossen Tampereen piirimyyjän Autopiste Oy:n myyntipäällikkö Asko Mäkelä. Molemmat autokunnat osallistuivat Suurajoihin täydellä tehtaan ja maahantuojan tuella.

Kuva

Hieno yksityiskohta. Takaistuimen selkänojaan ommelluissa pusseissa on mm. varasosia ja paikka vodka-pullolle. Totta kai, sillä pitihän tuon ajan ralliautosta kaatopullo löytyä.

Suomessa rekisteröityjen tehdasautojen hieno yksityiskohta on juuri rekisterinumeron kirjainsarja ABO, joka oli sama kuin Neuvostoliitossa rekisteröidyissä virallisissa tehdasralliautoissa. Kilpiasiassakin suomalaisvirastojen silloinen hirmubyrokratia lienee ohitettu sujuvasti Helsingin Tehtaankadun, jossa Neuvostoliiton suurlähetystö oli, kautta.

”Suurajojen voittaja”

Vaikka suomalaisautokunnat olivat osa Neuvostoliiton rallijoukkuetta, heidän pokkansa ei riittänyt viemään autoja katsastukseen aivan sellaisenaan. Mm. polttoainetankit vaihdettiin Konelassa luokituksen mukaisiksi.

Suomalaiskilpailijaparit olivat muutostöistä huolimatta katsastuksessa varpaillaan, sillä vaikka auto oli IC-merkkinen ja luokituspaperit Moskvitshin, kuten jo edellä todettiin, autojen varustelu poikkesi jo silmämääräisestikin merkittävästi toisistaan.

Neuvostoliiton rallijoukkueen osallistuminen Jyväskylän MM-ralliin oli kuitenkin suuri tapahtuma. Jo rallin katsastukseen saapui iso joukko maan edustajia Neuvostoliiton Suomen suurlähetystöä myöten. Liekö valtuuskunnan kokoonpanolla ollut merkitystä, kun kaikki Mosset syynättiin ns. ”läpi sormien”.

Kuva

BMW:ltä Mosseen kopioitiin vaihteiston lisäksi myös moottori (90 hv), jossa imu- ja pakosarjat ovat eri puolilla.

Itse kilpailu ei sitten ollutkaan suomalaisjoukkueelle mikään menestys. Vilpponen oli osallistunut Mossella Suurajoihin jo kahdesti aikaisemmin, mutta kokemuksesta ei tällä kertaa ollut apua. Mosse kaatui keskeytyskuntoon EK:lla 13. Juttumme kohde, ABO-483, kaatui kisan aikana peräti kolme eri kertaa, mutta sen kuljettaja Mäkelä sinnitteli autonsa 55 maaliin ajaneen joukossa 52:nneksi. 

Nopein Mosse-kuski kisassa oli neuvostoliittolaiskuljettaja Statis Brundza, joka ajoi 2-ryhmään viritetyn autonsa luokkavoittoon ja yleiskilpailussa 27:nneksi. Brundzan saavutusta hehkutettiin Neuvostoliitossa suureellisesti ”MM-voittona” ja ”Suurajojen sankaritekona”. Rallin todellista voittajaa Timo Mäkistä ei tietysti mainoksissa mainittu, sillä Timo oli Fordeineen hieman yli tunnin Brundzaa nopeampi. 

26 yksilöä

Jyväskylän Suurajojen jälkeen ABO-483 myytiin tamperelaiselle Eppu Anttilalle, joka rakensi Suurajojen MM-debyytissä perunasäkiksi muuttuneen rallipelin uudelleen kilpailukuntoon. Mosse vaihtoi heti kunnostuksensa jälkeen uudelleen omistajaa, kun se vaihtui Tampereen Konelassa Isuzu Bellettiin ja rallirauta siirtyi liikkeen työjohtajana työskenneelle Pauli Vuorenpäälle. Hän kilpaili sillä ahkerasti -70-luvun kansallisissa ralleissa ja ST-ajoissa, kunnes tehdas-Mossen aktiivikilpaura 1970-luvun lopulla päättyi ja auto jäi seisomaan Vuorenpään talliin Kihniöön.

Kuva

Kartturin työkalut, kuten sekuntikellot ja trippimittari, asennettiin Suomessa.

Kymmenen vuotta tästä Vuorenpää aloitti autoharvinaisuutensa kunnostuksen, kunnes 1990-luvun lopulla hän päätti myydä sen tamperelaiselle Harri Välimäelle, jonka isä Matti oli ajanut sillä muutaman rallin 70-luvulla. 

Kyseessä on todellinen ralliautoharvinaisuus, sillä Izhmashin tehdas rakensi IC 412 Rally -ralliautoja kaiken kaikkiaan vain 26 yksilöä. Suomessa säilynyt auto lienee ainoa Venäjän rajojen ulkopuolella. Tiedossa ei ole kuinka monta Izhmashin rakentamaa tehdasrallipeliä säilyi Venäjän mullistuksissa ehjänä. 

Sora lentää…

Välimäen Mosse on väritystään ja mainoksiaan myöten hienossa alkuperäiskunnossa. Ohjaamon tyylikkäistä ja hyväkuntoisista nahkaistuimista ei edelleenkään löydy vuosien patinaa.

Hienoja yksityiskohtia olivat nahalla ristiin punottu turvakaaren päällyste ja takaistuimen selkänojaan nahasta ommellut varaosapussit. Keskimmäinen pussi oli suunniteltu vodka-pullolle sopivaksi – tietysti, sillä pitihän kunnon ralliautosta niin sanottu kaatopullo löytyä.

Auton alla olivat itänaapurissa valmistetut karkeakuvioiset Voronezhshina B-22 –rallirenkaat kokoa 175/70 13. Mossessa on rumpujarrut edessä ja takana. Autolla rallia ajaneet ovat kertoneet, että rallikäytössä Mossen takajarrut jäivät helposti laahaamaan ja auto pyrki jarruttaessa sivuluistoon, kun taas toisessa mutkassa etujarrut puolsivat sattumanvaraisesti jompaankumpaan suuntaan. 

Aikalaiset muistavat, että kiihdytettäessä Mossen takapyörät jättivät jälkeensä kaksi uraa. Sääntöjen mukaan 1-ryhmässä ei saanut olla minkään valtakunnan tasauspyörästön lukkoa, mutta liekö kyseiseltä valtakunnanlistalta puuttunut Neuvostoliitto?

Kuva