Ari Vatanen liimasi Ford Escortin lapun lattiaan, mutta se ei riittänyt Markku Alénia vastaan – Lopulta kartturi David Richardsin kanssa tehty suunnitelma toimi
Ralliautoilun ensimmäisestä suomalaisesta maailmanmestaruudesta on kulunut 40 vuotta. VM:n klassikkokilpurina on Ari Vatasen Ford Escort RS 1800, jolla hän voitti 1981 MM:n ohella Suomen ja Kreikan MM-rallit.
Juttu Julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 11/2021
1981 Ari Vatasen ei oletettu takavetoisella ja vanhanaikaisella Ford Escortilla voittavan rallin maailmanmestaruutta, mutta toisin kävi.
Audi oli jo mukana nelivetoisella Quattrollaan ja Ford oli kauden 1980 alkajaisiksi päättänyt lopettaa MM-sarjassa tehdastiiminä kilpailemisen. Autovalmistaja hylkäsi takavetoisen Escort Mk II:n ja rakensi samaan aikaan ralliin etuvetoista Escort Mk III -malliaan.
Jotta Vatanen ja hänen kakkosohjaajansa David Richards olisivat pystyneet jatkamaan kilpailemistaan MM-tasolla, Richards neuvotteli 2-vuotisen sopimuksen David Sutton Motorsportin kanssa sekä rahoituksen tupakkayhtiö Rothmansilta. 1980 kaksikko sijoittui Escortilla MM-sarjassa neljänneksi.
Seuraavaksi kaudeksi Suttonin talli sai Fiatin tavoin Pirelliltä renkaat ja edelleen Rothmansilta rahoituksen. 1981 jäi Vatasen ensimmäiseksi ja ainoaksi, jolloin hän ajoi täyden MM-sarjan.
Vatanen pitää yhä hallussaan ennätystä; voittaa MM-kulta jokaisena vuonna, kun osallistuu täyteen MM-sarjaan.
Neljä mestaruusautoa
Mestaruuden Vatanen voitti autourheilumaailman vaikuttajiin kuuluvan Prodriven omistajan David Richardsin kanssa. Mestaruusvuonnaan kaksikko voitti MM-osakilpailun Kreikassa, Brasiliassa sekä Jyväskylässä. Ensimmäinen voitto Keski-Suomesta oli varusmiespalvelustaan suorittaneelle Vataselle tärkeä virstanpylväs.
– Ennen Suurajoja olin ajanut Portugalissa kuuden minuutin johtoasemasta ulos, kaatanut seuraavassa rallissa Argentiinassa, mutta voittanut Suurajoja edeltäneen MM-rallin Brasiliassa.
– Suurajot-voitto oli enemmän kuin upea. Tuntui niin hyvältä, ettei jalat maata tavanneet. Suurajojen ykköstila toi minulle roppakaupalla sitä itseluottamusta, jota ralliammattilaisen ammatissa tarvittiin, Vatanen sanoo.
David Sutton Motorsport oli pieni toimija. Rallitallin tiloihin mahtui kerralla vain kolme ralliautoa.
– Olimme pieni tiimi, mutta meillä oli hyvä henki. Taistelimme isoja autotehtaita vastaan ja voitimme.
Kaudeksi 1981 Sutton rakensi Vatasen käyttöön neljä autoa. Yksi tuhoutui ja toinen siirrettiin mestaruuden jälkeen Beaulieussa olevaan Britannian National Motor -museoon. Kaksi muuta jatkoivat ralliuraansa Britanniassa.
Nelikon menestynein oli DKP 191T -rekisterinumeroinen, jolla pari voitti Suomen ja Kreikan MM-rallit ja sijoittui San Remossa seitsemänneksi.
Yllättäen myyntiin
Voittoisan DKP 191T:n rakensi kaudelle 1981 Fordin Borehamin tehdastallista David Sutton Motorsportin leipiin siirtynyt mekaanikko John O’Connor. Myöhemmin O´Connor palasi rakentamaan Escort WRC -autoja Fordille. Sieltä hän jatkoi Prodrivelle rakentamaan Subarun WRC-autoja.
Prodrivella O´Connorin vastuulla olivat Petter Solbergin ja Phil Millsin ralliautot. Tänä päivänä O´Connor on historic-rallien Ford-spesialisti ja Millsin hyvä ystävä.
Kun Prodrive avasi 2010 vanhojen ralli- ja rata-autojen entisöintiosaston, tilojen avajaisissa vanhojen kilpa-autojen suureksi faniksi tunnustautuva Richards totesi vieressään seisoneelle Millsille ”Tästä autorivistä puuttuu kauden 1981 mestaruusautomme”.
Mills tiesi molempien Suttonin vuoden 1981 mestaruus-Escortien omistajat ja sen, että he eivät myisi autojaan. Mills totesi Richardsille, että hän oli tiedustellut DKP 191T:n omistajalta jo 10 vuotta aiemmin, olisiko hän kiinnostunut myymään autoaan. Vastaus oli selkeä; ”En tule koskaan myymään sitä”.
Koronavuoden 2020 lopulla Mills sai Escortin omistajalta yllättäen puhelun. Omistaja tiedusteli, olisiko Mills yhä kiinnostunut autosta.
Mills soitti välittömästi Richardsille, joka totesi ”Osta! Minun pitää saada se auto”. Mills osti Escortin Richardsille
Kolme MM-rallia
Richards muistaa kyseisellä Escortilla ajetut kolme MM-rallia elävästi.
– John O’Connor rakensi hieman kiireellä Escortimme, koska meillä oli hoppu saada se Kreikan Akropolis-ralliin. Aikaa rakentamiseen oli vain kuukausi. Akropolis oli suosikkirallejamme. Voitimme sen jo 1980 lukuisista rengasrikoistamme huolimatta. 1981 voitto oli viimeinen kaksivetoautolla Kreikasta saavutettu ykkössija.
– Lähdimme samalla autolla Suomeen. Olimme kahtena edellisvuonna sijoittuneet Markku Alénin jälkeen Suurajoissa toiseksi. Ennen rallia analysoimme edelliset Suurajot. Huomasimme, että häviämme eniten alussa.
– Ari löi kaasupolkimen pohjaan heti, mutta Markku johti. Sitten hän käväisi ulkona, siirryimme johtoon ja voitimme. Voitto oli Arille todella tärkeä. Ralli oli pelottavan nopea. Oli hämmästyttävää ja sanoin kuvaamatonta, miten kovaa me Escortilla pystyimme suomalaisia sorateitä ajamaan.
Jyväskylän jälkeen Escort rakennettiin asvalttisäätöihin ja tiimi matkasi San Remoon Italiaan.
– Silloin ralli käynnistyi pitkällä siirtymällä San Remosta Pisaan ja sieltä Toscanan sorateille. Kun reitti palasi San Remoon, ajoimme kaupungin pohjoispuolella kaksi asvalttilenkkiä. Tässä vaiheessa Audin Michèle Mouton johti.
– Silmissäni siinsi mestaruus, mutta Ari halusi voittaa rallin. Sovimme, että ensimmäisen asvalttilenkin ajamme lujaa. Jos sen jälkeen olisimme voittotaistelussa, jatkaisimme täysillä. Yhdellä pätkällä oli kiviseinä, jonka ohittamiseen Ari laski ajolinjansa viidellä sentillä väärin. Osuimme muuriin. Raidetanko poikki, hävisimme kaksi minuuttia ja putosimme seitsemänneksi.
Richardsin mieleen kisasta jäi erityisesti palkintojenjako. Kaksikko nousi seitsemäntenä lavalle. Katsojat olivat jo kaikonneet, mutta yksi vanhempi mieskatsoja taputti heille hurjasti.
– Hän totesi heikolla englannilla ”Olette todellisia urheilijoita. Olisitte voineet vain ajaa maaliin ja kerätä varmat MM-pisteet, mutta yrititte loppuun asti voittaa”. Hänen mielestään se oli todella urheilullinen teko.
Vuosi osien etsimistä
MM-sarjan kaudet 1980 ja 1981 sekä Ford Escort RS 1800 merkitsevät David Richardsille paljon. Escort oli palautettu muutamaa vuotta ennen Prodrivelle myyntiään Rothmansin väreihin.
Auto oli siisti, mutta Richards halusi, että se kunnostetaan läpikotaisin. Kunnostajana ei ollutkaan kuka tahansa, vaan työn teki Phil Millsin tiloissa auton alkuperäinen rakentaja John O’Connor.
Auto purettiin palasiksi, kori puhallettiin puhtaaksi ja maalattiin. Kori oli erinomaisen hyvässä kunnossa. Se oli suora ja ruosteeton, ainoastaan parissa kohtaa oli pakkelia. Koriin ei tarvinnut vaihtaa ainoatakaan rungonosaa.
O´Connor ei kelpuuttanut autoon kuin vuoden 1981 alkuperäisosia. Autosta oli vuosien saatossa hävinnyt monta pientä yksityiskohtaa. Aikakauden mukainen sytytysjärjestelmä löytyi Saksasta, kojetaulun mittarit ja käyttökytkimet yksitellen Britanniasta.
Osien etsimiseen kului lähes vuosi. Jossain vaiheessa Richards soitti hermostuneena Millsille.
– Voitko selittää mitä helvettiä siellä tapahtuu? On kulunut vuosi, enkä ole nähnyt pitkään aikaan mitään merkkejä projektimme edistymisestä.
– Parhaillaan etsimme aikakauden mukaisia niittejä polttoainesäiliöön, sillä O´Connor ei suostu käyttämään nykyaikaisia niittejä, Mills vastasi.
Varovasti ja vain asvaltilla
O´Connor palautti Escortin täysin alkuperäiseksi. Hänellä oli autosta useita rakennuskuvia työn eri vaiheista.
– Oli aivan uskomatonta rakentaa uudelleen auto, jonka rakensin jo 40 vuotta sitten. Minun piti muutamaan kertaan raapia päätäni ja muistaa kaikki pienet asiat ja yksityiskohdat, joita teimme. Mutta onnistuimme, hän iloitsi auton julkistamistilaisuudessa.
Cosworth-moottori, ZF-vaihteisto, Atlas-taka-akselisto ja ZF-lukko, ovat alkuperäisiä. Toki koko tekniikka purettiin ja huollettiin. Jopa ovien lukot irrotettiin, purettiin ja kasattiin huollettuina uudelleen.
Alkuperäisten erillisillä niskatuilla varustettujen GT-istuinten etsiminen vei aikaa. Sattumalta eräs kaveri sai tietää etsintäprojektista. Hänellä oli aiemmin ollut Suttonin rakentama sisarauto, jonka GT-istuimista hän ei pitänyt. Ne löytyivät hänen vintiltään.
Rothmans-raidat, -tekstit ja -logot ovat käsin maalattuja, kuten alkuperäisessäkin autossa. Ne maalasi käsivaralta kuorma-automaalaaja.
Tällä hetkellä Ford Escort RS 1800 DKP 191T on Prodriven pääkonttorin aulassa kunniapaikalla.
– Siinä on tuoksu. Tuoksu on aisti, jota aliarvioimme. Se tuo mieleen paljon muistoja. Minulla on suuri kiintymys tähän RS 1800:aan, koska se palveli meitä niin hyvin, Richards muistuttaa.
RS:n Vatanen ja Richards esittelivät viime kesänä Goodwoodin Festival of Speed -tapahtumassa. Richardsilta kysyttiin, antaako hän Arin ajaa sillä?
– Tietysti! No, varovasti! Ja vain asvaltilla, hän vastasi.
| ! | Tekniikka |
|
Ryhmä: 4 Mallivuosi: 1981 Kori: 2-ovinen teräskori; turvakaaret Moottori: Nelisylinterinen vesijäähdytetty rivimoottori edessä pitkittäin; kaksi sylinterikannen yläpuolista hihnakäyttöistä nokka-akselia; alumiininen Cosworth-sylinterinkansi, neljä venttiiliä/sylinteri; kaksi kaksikurkkuista Weber 48 DCOE-kaasutinta; Lucas-sytytysjärjestelmä; kuivasumppuvoitelu Kuutiotilavuus (cm3): 1975 Sylinterin halkaisija x iskun pituus (mm): 90.0 x 77.62 Puristussuhde: 11.5:1 Teho kW (hv) r/min): 195 (265) /8 000 Vääntö (Nm/r/min): 217/6 750 Voimansiirto: Takaveto; tasauspyörästön lukko; 5-vaihteinen ZF-vaihdelaatikko; kolmilevyinen kytkin Ohjaus: Hammastanko-ohjaus; 2,4 kierrosta laidasta laitaan Jousitus: Edessä erillisjousitus, MacPherson-joustintuet, yksi alempi poikittainen tukivarsi ja kallistuksenvaimennin; takana jäykkä taka-akselisto, neljä pitkittäistä linkkiä, Panhard-tanko, lehtijouset ja teleskooppi-iskunvaimentimet Jarrut: Edessä ja takana jäähdytetyt levyjarrut; edessä neljä- ja takana kaksimäntäiset jarrusatulat; jarruvoiman säätö akselien välillä Pituus/leveys/korkeus (mm): 3 978/1 700/1 384 Akseliväli (mm): 2 407 Raideleveys edessä/takana (mm): 1 315/1 334 Vannekoko soralla: 6 x 13” edessä, 7 x 13” takana Paino (kg): 980-1 040
|
|
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.