Eletään vuotta 1975. Olimme tiirailleet isäni Matin kanssa jo kolme Suomen MM-rallia Jyväskylän Suurajoja kameran takaa. Ensimmäisenä vuonna 1973 harjoittelimme ja jo kahtena seuraavana vuonna 1974 ja 1975 kuvillamme taitettiin Suomen Autourheilulehden Suurajot-repparit.

Vuonna 1975 lähetimme myös nipun kuvia yhteystietojemme kera Vauhdin Maailmaan, mutta lehden teosta tietämättöminä liian myöhään: Suurajojen raporttisivut olivat menneet kiinni.

VM:n silloinen päätoimittaja Ensio Mikander kuitenkin piti näkemästään. Hän soitti, ja kertoi, että ”jos menette seuraavana vuonna kuvaamaan, toimittakaa kuvat heti rallin jälkeisenä maanantaina toimitukseen”.

Kuva

Oheinen kuva Markku Alénin ja Ilkka Kivimäen ensimmäisestä Suomen MM-rallivoitosta avasi tieni VM:n avustajaksi 1976.

JA NÄIN PÄÄTIMME toimia. Mutta vuoden 1976 Suurajot-kuvakeikan päälle ilmaantui nopeasti tummia pilviä. MM-rallimme lehdistösihteeri Eine Hukkanen ei hyväksynyt akkreditointiani, jonka Suomen Autourheilulehti oli ralliin lähettänyt. Syy siihen oli ikäni: olin 15-vuotias, eikä Riku Tahkon tuleva äiti halunnut ottaa riskiä, ja päästää meikäläistä ojan reunoille ralliautoja kuvaamaan. Tilanteen pelasti se, että sain kilpailun toiminnanjohtajalta Mauri A. Lindelliltä huoltopassin, jonka taakse hän kirjoitti: ”voitte päästää tämän passin haltijan sulkusiimojen etupuolelle”. Maurin allekirjoitus sekä Suurajot-leima päälle, ja se toimi!

Otimme isäni kanssa rallista ahkerasti kuvia, vedostimme ne heti kilpailun jälkeen sunnuntai-iltana ja lähetimme kuvat maanantaiaamuna linja-autoyhtiö Paunun pikavuorolla 3-tietä pitkin kirjekuoressa Tervakoskelta Helsinkiin. VM:n toimitus sijaitsi tuohon aikaa Annan- ja Eerikinkadun kulmassa, pari korttelia linja-autoasemalta, josta toimituksen lähetti kävi ne noutamassa VM:n taiton arvioitaviksi.

Tästä seurasi kolmen viikon pitkä odotus. Ja kun VM postiluukusta vihdoin kolahti, niin olihan se hieno tunne nähdä ralliraportin avausaukeamana tämän kolumnin kuvituskuva rallin voittajakaksikosta Fiatin Markku Alénista ja Ilkka Kivimäestä. 

Otin kyseisen kuvan lauantaina Raikuun EK:lla, ja myönnän, jos Eine Hukkanen olisi nähnyt minut kuvanottotilanteessa, hän olisi soittanut poliisit paikalle: kuvassa Alénin Fiat putoaa kovavauhtisen EK:n vasemmalle kirraavan ja pudottavan nyppylän taakse kohti mutkan jättöä eli ulkoreunaa, jonka ojan pohjalla kyykkyasennossa kuvia nappailin! Ihan idioottimainen tappopaikka, mutta hyvä kuva tuli ja myös oppia. Tuon jälkeen en kyllä enää koskaan asettunut kamerani kanssa vastaavaan paikkaan.

KYSEISEN KUVAN jälkeen kuviani julkaistiin VM:ssä nopeasti lisää ja nousin parin vuoden sisällä hierarkiassa VM:n kakkosvalokuvaajan paikalle. Ykkönen oli itseoikeutetusta Holger Eklund. Valokuvaajan työ tuohon aikaan oli täysin erilaista kuin nykyisin. Mustavalkofilmit kehitettiin hotellihuoneen vessassa ja diarullat lähetettiin maanantaina aina johonkin kehitettäväksi ja viikonlopun onnistuminen tai epäonnistuminen värikuvien kohdalta todettiin torstaina. 

Kun parhaimpina viikonloppuina kävin kuvaamassa kolme kisaa, ja kuvat piti olla maanantaina Helsingissä niin päivät olivat kirjaimellisesti täysiä. Kisojen jälkeen sunnuntain ja maanantain välinen yö kehitettiin filmejä ja vedostettiin kuvia, koska kuvapaketin tuli olla maanantaina toimituksessa. Ja niitä mustavalkovedoksia kuivattiin kiireellä yleensä saunan lauteilla.

Ikimuistoisimmat kuvauskeikat olivat 70- ja 80-lukujen Jyväskylän Suurajot, Imatranajot, motocrossin MM-osakilpailut sekä Juniorien rallisarjan karsinnat sekä itse Cup- tai SM-osakilpailut. Ja salamalaitteet tulivat tutuiksi, koska 70- ja 80-lukujen rallit käynnistyivät Suurajoja, Hanki- tai Tunturiralleja lukuun ottamatta lauantai-iltana klo 18:00. Valtionteitä kun ei saanut aiemmin sulkea. 

80-LUVUN PUOLIVÄLISSÄ VM sai palautetta ralli SM-sarjan kilpailijoilta siitä, että he näkisivät itsestään mielellään vauhdikkaampia kuvia. No, ei kun tuumasta toimeen. Soittokierros AKK:lle sekä kahden seuraavan ralli SM-osakilpailun jäljestäjälle. Kysyin heiltä lupaa pystyttää erikoiskokeelle ennen mutkaa ison VM:n logolla varustetun taulun, jossa luki isoilla kirjaimilla: VM FOTO 100 metriä.

Lupa heltisi. Kun tuohon aikaan rallit ajettiin ilman nuotteja, niin pystytin taulun aina kohtaan, jonka jälkeen kilpailijat näkivät selvästi tulevan mutkan, sen suunnan ja muodon, joten he pystyivät ennakoimaan komean sladin.

No mitä tapahtui? Ei mitään? Kuljettajat ajoivat mutkan sisäkaarta nuollen, ja jopa aiempaa tylsemmin. Jotkut heistä selittivät, että ”taulun näkeminen jännitti ja mutka meni sen takia piloille”. No, pari kisaa palveltiin ”näyttäviä sladeja”, joita ei koskaan nähty. Toki myös valittaminen ”vauhdikkaammista kuvista” päättyi.