
Timo Mäkinen ja Colt-Escort ovat ikoninen rallikaksikko – Escortia ulkoilutettiin Suomesssa paljon, eikä vähiten sen takia, että Mäkinen ja hänen vaimonsa Tuula saivat varsin erikoisen palkinnon
Fordin nousu kohti rallimaailman huippua käynnistettiin toisen maailmansodan aikana Englannin Essexin maakuntaan amerikkalaisten rakentamalla Borehamin sotilaslentokentällä ja sen kenttärakennuksissa. Jo sodan jälkeen kiitorata-alueella toteutettiin testitoimintaa.
Ford osti koko kenttäalueen vuonna 1955 testikeskuksekseen. Vuonna 1963 Ford investoi Borehamiin lisää ja perusti alueelle tehtaan virallisen kilpailuosaston.
Vuonna 1967 Ford valmistautui esittelemään uuden ja Ford Cortinaa kevyemmän Escort-automallin, jonka nähtyään Fordin Englannin rallitiimistä vastannut Henry Taylor tiesi, mikä auto korvaa rallissa Cortinan. Hän oli jo sovittelemassa Fordin uutta 1,6-litraista Twin Cam -moottoria (160 hv) Cortinan nokalle, mutta moottori päätyi uuteen Escortiin.
Autosta valmistettiin Fordin johtokunnan siunauksella siviiliversio marraskuussa 1967 ja jo seuraavana vuonna Escort Twin Camillä kirjoitettiin rallihistoriaa. Roger Clark, Timo Mäkinen ja Hannu Mikkola nostivat uuden automallin nopeasti rallimaailman kiintotähdeksi.
Ford Escort Mk1 ja suomalaiskuljettajat löysivät toisensa vuonna 1968. Hannu Mikkola sai ajettavakseen Jyväskylän Suurajoissa järjestyksessään kolmannen Borehamissa valmistuneen tehdas-Escort Twin Camin. Mikkola voitti Suurajot ja uusi Escortin ratissa voittonsa vielä kahtena seuraavanakin vuonna.
Vuonna 1968 Fordin ratin taakse istui ensimmäistä kertaa Iso-Britannian RAC-rallissa myös Timo Mäkinen, joka johti Escort TC:llä kisaa, kunnes matka päättyi rallin johdosta vesiletkun katkeamisen aiheuttamaan moottoririkkoon.
Legendan synty
Escortilla Ford nousi ralliautoilun kuumimpaan kärkeen. 1970-luku käynnistyi komeasti. Vuonna 1970 Hannu Mikkola ja Gunnar Palm voittivat Escortilla 26 000 km:n mittaisen Lontoo-Meksiko-maratonrallin.
Kahta vuotta myöhemmin kaksikko voitti samalla automallilla ensimmäisenä Afrikan ulkopuolisena kuljettajaparina Itä-Afrikan Safari-rallin. Samaan aikaan Miniltä Fordille siirtynyt tallipäällikkö Stuart Turner toi mukanaan ammattimaisuuden toimia tiiminä ja se näkyi huipputuloksina.
Escortiin haluttiin nopeasti lisää tehoa. Autossa ehdittiin kokeilla muun muassa Ford Caprin V6-moottoria, kunnes lokakuun 1. päivä vuonna 1970 Escortiin luokiteltiin 16-venttiilinen 1,6-litrainen moottori, joka tunnettiin myös lyhenteestä BDA.
Tämän kaikkien aikojen kuuluisimman rallimoottorin isä ei kuitenkaan ollut Cosworth, vaan yhtiöllä insinöörinä työskennellyt Brian Hart, joka vielä vuonna 1967 suunnitteli Havilland-lentokonetehtaalla lentokonemoottoreita ja koneen rungonrakenteita.
Hart lähti Cosworthilta vuonna 1969 ja perusti oman yrityksen Brian Hart Ltd:n, joka ryhtyi korjaamaan ja huoltamaan Fordin kuuluja FVA-moottoreita. Hartin ja Fordin yhteistyö virallistettiin vuotta myöhemmin, jolloin Hart sai luvan suunnitella ja virittää omat versionsa FVA-moottoreista.
Hart oli ollut Cosworthilla yhdessä Mike Hallin kanssa suunnittelemassa neliventtiilitekniikalla ja kahdella sylinterikannen yläpuolisella nokka-akselilla toimivaa 1600-kuutioista moottoria, joka esiteltiin vuonna 1970. Nimi BDA on lyhenne termistä ”Belt Drive, A type”.
Kun samanaikaisesti Cosworthilla oli kiire rakentaa formula ykkösten legendaarista V8 DFV -moottoria, Hartin tehtäväksi tuli jatkaa rallimoottorin kehitystä. Vaikka Escort RS 1600 tunnetaan yleisesti BDA-Escortina, vuonna 1972 ensi kertaa Jyväskylän Suurajoissa nokalle asennetun 1993-kuutioisen moottorin virallinen lyhenne on BDG (Belt Drive, G type). Moottorin uuden ja kevyen alumiinilohkon isä oli Hart, vaikka lopullisen muodon sille antoi Cosworth.
Uusi ja 18 kiloa edellistä kevyempi moottori nosti Ford Escort RS1600 Mk1:n huipputehot uudelle sataluvulle. Iloisesti korkeilla käyntikierroksilla laulanut kilpamoottori toi ralliin ikimuistoisen ja täysin uuden sävelmaailman sekä yli 210 hv:n huipputehot.
Viisivaihteinen ZF-vaihteisto sekä neljällä tukivarrella koriin tuettu Atlas-perä kruunasivat kokonaisuuden. Ralliautolegenda oli syntynyt.
Perunoiden takia Lopelle
Fordin uuden kaksilitraisen moottorin ensiesiintyminen tapahtui Jyväskylän Suurajoissa 1972. Hannu Mikkola johti Fordilla rallia pitkään ja jopa ylivoimaisesti ennen rajua ulosajoaan.
Timo Mäkinen toi Escortin Suurajoissa kakkosena maaliin ja olisi voittanut ilman moottorikiinnikkeiden rikkoutumista. Roger Clark voitti vuoden 1972 RAC-rallin ja vuoteen 1973 siirryttäessä Mikkola ajoi kansainvälisessä Uudessa-Seelannin rallissa ykköseksi.
Mäkinen ja Ford muistetaan Suomessa tupakkamerkin värittämästä Fordista ja siitä, että yhdistelmä kilpaili ahkerasti myös kotimaan kansallisissa SM-rallikilpailuissa. SM-kaudella 1973 Mäkinen voitti Colt-Escortillaan muun muassa Tunturirallin sekä Tampereen Kesoil-rallin sekä Helsinki-rallin ja kauden päätteeksi rallin Suomen mestaruuden jo aikaisemmin varmistamansa jääradan SM-kullan lisäksi.
Timo ja Ford olivat vuonna 1973 tuttuja vieraita myös pienissä kansallisissa kilpailuissa, kuten muun muassa Lopen Räyskälän Vauhtipuistossa. Kysymyksessä oli maastoajokilpailu (rallisprint).
Tämän päivän rallifanille vastaava toiminta on tuntematon käsite. Enää ei Englannissa tai edes Suomessa toimivan rallitallin autoa tuoda tarkoituksellisesti pikkukisaan Lopelle – ja vieläpä kahtena vuonna peräkkäin.
Syitä moiseen oli kaksi. Timo Mäkisellä oli hurja halu ajaa ennen Suurajoja kilpaa ja se, että Vauhtipuiston voittajalle oli tuohon aikaan luvassa erikoispalkinto, joka oli Mäkiselle ja erityisesti hänen vaimolleen Tuulalle mieluisa; voittaja sai ralliautonsa tavaratilan täyteen Lopen kuuluja perunoita!
Ennen Suomen ensimmäistä rallin MM-osakilpailua Jyväskylän Suurajoja Mäkinen voitti Escortilla myös maastoajon Kultakiven Maljan kaikki kolme osakilpailua Lappeenrannassa, Imatralla ja Savonlinnassa sekä radalla Seinäjoen Vauhtiajot.
Loppukesästä 1973 Mäkinen ajoi Escortilla uransa neljännen Jyväskylän Suurajojen voittonsa, joka oli Fordin ensimmäinen MM-tasolla sekä historiallisesti myös ensimmäinen suomalaiskuljettajan ajama rallin MM-osakilpailuvoitto koskaan. Vuodesta 1973 käynnistyi myös Mäkisen ja Ford Escortin kolmen perättäisen Iso-Britannian MM-osakilpailun RAC-rallin voittoputki, joka jäi rallin MM-historiaan kautta aikojen ensimmäisenä hattutemppuna.
Mahdollisimman aito
Jyväskyläläisillä Timo ja Kari Hytösellä oli ollut jo vuosia mielessään yksi projektisuunnitelma; rakentaa kaksoiskappale Timo Mäkisen Suurajot 1973 Ford Escort RS 1600 -ralliautosta. Ei vuoden 1974 versiosta, jossa olisivat olleet jo 15-tuumaiset tykkivanteet, vaan vuoden 1973 mallista, koska veljesten mielestä juuri 1973 malli on heidän arvoasteikossaan korkeimmalla.
– Vuoden 1973 Mäkisen Escort on mielestäni ollut aina se kaikkein hienoin ralliauto koskaan. Teipeiltään ja kaikin puolin muutoinkin; pienet pyörät, roiskeläpät edessä. Ainut oikea kilpa-auto, Timo Hytönen perustelee.
Kun Hytöset päättivät aloittaa projektin, Escortin aihion he löysivät ystävänsä kautta.
– Autosta oli joskus suunniteltu turboautoa siviiliin ja sitä oli jo ryhdytty rakentelemaankin. Onneksi Escort oli jäänyt seisomaan talliin keskeneräisenä. Kori oli todella hyvä ja kaikin puolin ehjä. Osien etsimisessä meni sitten enemmän aikaa. Emme halunneet rakentaa autoa uusilla, emmekä edes uudennäköisillä osilla, vaan etsimme mahdollisimman paljon tuon aikakauden alkuperäisiä ja siten käytettyjä ralliosia.
– Vaikka automme ei ole aito, halusimme, että sinne istuessa sellainen fiilis autostamme syntyisi. Pyrimme rakentamaan Escortista mahdollisimman uskottavan näköisen ralliauton, Hytönen kertoo.
Ja tässä he ovat myös onnistuneet.
Maestron kunniaksi
Hytönen kertoo, että he metsästivät aikakauden 1973 mukaisia osia ja tarvikkeita ympäri maailmaa, pääosin Englannista ja Saksasta.
– Etenkin pikkunippeleitä löytyi melko hyvin Ebayn kautta. Ford Escortiin yleensäkin löytää tietysti hyvin uutta tai uustuotantokilpaosaa, mutta käytettyjä tai vieläpä joskus vastaavassa tehdasautoissa kiinni olleita osia on saatavilla aika paljon vähemmän.
Hytönen laskee, että oman työn ohessa tapahtuneessa rakentamisprojektissa vapaa-aikaa meni reilut kaksi ja puoli vuotta.
– Työ oli aktiivista. Toki ennen rakentamisen aloittamista olimme jo etsineet ja hankkineet Escortiin osia reilun kahden vuoden ajan. Kun pääsimme rakentamisen kimppuun, osat olivat melko lailla valmiina tallissa. Ahkerasti Escortia tuli kuitenkin laiteltua, Hytönen myöntää.
Hytönen sanoo, että Escort RS 1600 vastaa tekniikkaa lukuun ottamatta melko täydellisesti Mäkisen voittoautoa.
– Nokalla on kaksiventtiilitekniikalla toteutettu 2 ryhmän OHC-rallimoottori. Aito neliventtiilitekniikalla varustettu rallimoottori ei ole toistaiseksi sopinut budjettiimme. Autossa on aikakauden mukainen alkuperäinen tehtaan magnesiumista valmistama pohjapanssari, joka löytyi erään tutun vinkistä Englannista. Panssareita valmistettiin magnesiumista ja alumiinista, joista alumiininen oli halvempi ja yleisempi versio. Panssarista löytyy tehtaan leimat.
– Myös auton kojelaudan, joka tehtaan autoihin rakennettiin katkaisemalla vasemmalta ja oikealta puolelta ohjattavan Escortin kojelaudat keskeltä kahtia ja yhdistämällä niistä mittariston puoleiset puolikkaat toisiinsa, rakensimme kuvien perusteella täysin samanlaiseksi.
Hytönen sanoo, että Escortilla ei tulla koskaan ajamaan rallia, vaan auto on rakennettu omaksi iloksi ja näyttelyesineeksi sekä myös kunnioittamaan Timo Mäkisen muistoa. Edesmennyt Timo Mäkinen ehti signeeraamaan auton rekvisiittaan kuuluvan kypärän ja autoon tulleen nimitarran ja nähdä valokuvan valmistuneesta autosta, mutta hän ei valitettavasti ehtinyt omakohtaisesti nähdä autoa luonnossa.
– Meillä oli suunnitelma viedä Escort Timon luo, mutta se matka ei sitten ehtinyt onnistua.
Ford Escort RS 1600 Mk1 |
Ryhmä: 2 Mallivuosi: 1973 Kori: 2-ovinen teräskori, turvakaaret Moottori: Nelisylinterinen vesijäähdytetty rivimoottori edessä pitkittäin; kaksi sylinterikannen yläpuolista nokka-akselia; neljä venttiiliä/sylinteri; kaksi kaksikurkkuista Weber 50 DCOE -vaakaimukaasutinta; kuivasumppuvoitelu Kuutiotilavuus (cm3): 1993 Sylinterin halkaisija, iskun pituus (mm): 90.0 x 77.6 Teho kW (hv) r/min): 164 (220)/9000 Vääntö (Nm/r/min): 211/6000 Huippunopeus (km/h): 190 km/h Voimansiirto: Takaveto; tasauspyörästön lukko; 5-vaihteinen synkronoitu ZF-vaihteisto; perävälitys 5,3:1; kolmilevyinen metallikytkin Ohjaus: hammastanko-ohjaus Jousitus: edessä erillisjousitus, poikittainen alatukivarsi, kallistuksenvakaaja, kaasuiskunvaimentimet, kierrejouset; takana jäykkä akseli, lehtijouset, kaasuiskunvaimentimet, taka-akseli tuettu neljällä tukivarrella koriin Jarrut: edessä jäähdytetyt levyjarrut, takana levyjarrut Pituus/leveys/korkeus (mm): 3978/1608/1320 Akseliväli (mm): 2430 Raideleveys edessä/takana (mm): 1314/1333 Renkaat: 165-13 Polttoainetankki (l): 90 Paino (kg): 1027 |
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.