Kuva

Kirkkonummella sijaitsevan kookkaan ja korkean autotallin takaseinällä on leveä hylly, joka on rakennettu tallin yläkertaan vievien puuportaiden sivuun. Hylly on reilun kolmen metrin korkeudella lattiatasosta. 

Kymmenisen vuotta sitten kyseiselle hyllylle nostettiin Petteri Silvanille rakennettu 250-kuutioinen vuosimallin 1999 Gas Gas väliaikaiseen säilöön, jossa se kuitenkin yhä edelleen viettää eläkepäiviään.

Korkealta hyllyltä maailmaa katsova Gas Gas ei ole ihan mikä tahansa enduropyörä. Se on käsintehty uniikkikappale, jolla Silvan voitti ensimmäisenä suomalaiskuljettajana tuplamestaruuden; luokkamestaruuden ohella myös kokonaiskilpailun maailmanmestaruuden.

Kuva

Vakava onnettomuus

Silvan siirtyi Espanjan Gironassa päämajaansa yhä pitävälle Gas Gasille Husqvarnalta kesken sopimuskauden vuonna 1997.

– Gas Gas osti sopimukseni ulos. Olisi ollut vuosi sopimusta vielä silloin jäljellä. Lähdin, koska Gas Gasilla oli selvät suunnitelmat nostaa merkki trialin ohella myös enduron huipulle. 

– Tiedossa oli paljon testi- ja kehitystyötä. Myös kehittämisen vapaus kiinnosti. Sain rakentaa ensimmäisen kerran urallani jotain omaa, Silvan perustelee lähtöään.

Silvan sanoo, että kauden 1999 pyörä kasattiin markkinoiden parhaista mahdollisista osista ja komponenteista.

– Kun oli mahdollisuus käyttää laadullisesti parhaita komponentteja, totta kai me niitä käytimme. Sain henkilökohtaisella sopimuksellani Öhlinsiltä parhaan mahdollisen iskunvaimennuksen. Sain kaiken, mitä keksin heidän kanssaan touhuta.

Tästä huolimatta Silvanin odotukset kauteen 1999 olivat maltilliset. Edellisellä kaudella hän ehti jo johtaa MM-sarjaa ennen kuin kausi päättyi harjoittelussa tapahtuneeseen onnettomuuteen.

– Johdin Gas Gasilla MM-sarjaa ja näin, että mestaruus on täysin realistista saavuttaa. Se kausi kuitenkin päättyi urani pahimpaan onnettomuuteen. Olin motocross-radalla harjoittelemassa, kun jostain syystä toinen kuljettaja ajoi rataa vastakarvaan. Törmäsimme rajusti yhteen. 

– Se oli huonoa tuuria. Törmäyksessä ranteeni ja olkapääni hajosivat, sekä rintalastani halkesi. Näin jälkikäteen ajatellen ei ollut kaukana, että koko ajajaurani olisi päättynyt siihen, Silvan myöntää.

Moottori veti heti

Kauden 1999 tuplamestaruuspyörässä ei ole käytännössä mitään yhteistä Gas Gasin tuotantopyörän kanssa. Silvan sanoo, että mestaruuspyörä oli käytännössä prototyyppi tulevaan.

– Olen tässä auttanut Emil Pohjolaa, joka tänä päivänä kilpailee endurossa Gas Gasilla. Hänen pyöränsä perustuu yhä pitkälti siihen minun 1999 mestaruuspyörääni. Ja mitä tässä hetken aikaa sitten Gas Gasin tehtaalla kävin, aika pitkälti ne käyttävät yhä niitä samoja ratkaisuja, jotka me silloin Topi Toivonojan kanssa kehitettiin.

Kuva

Suomalaiset endurokuljettajat leireilivät 1990-luvulla ja yhä nykyäänkin ahkerasti Gas Gasin kotikaupungissa Gironassa Espanjassa, joka tarjoaa hyvät lajiharjoittelumahdollisuudet.

– Pääsin suoraan tehtaan pihasta ajamaan testiä. Lähin testirata oli itse asiassa pihamaalla. Ei tarvinnut kauaksi lähteä kokeilemaan. Tehtaan mentaliteetti oli se, että pyörä rakennetaan sellaiseksi, että se on paras ja nopein, ja sellaiseksi, että sitä ei välttämättä edes koskaan oteta tuotantoon asti.

Silvan korostaa, että kovimman työn Gas Gasin kanssa teki hänen mekaanikkonsa Topi Toivonoja, joka rakensi koko pyörän käytännössä käsityönä. Toivonoja kertoo, että Silvanin pyörään muutettiin penkkejä, tankkeja, ilmanpuhdistimia, jotta moottori olisi saatu muun muassa paremman ajettavuuden aikaansaamiseksi oikeassa kulmassa runkoon kiinni.

– Sen pyörän kanssa me veivattiin ja kokeiltiin vaikka mitä, jonka jälkeen tutkin markkinoita ja totesin tehtaan miehille ”japanilaiset ovat jo keksineet toimivan rungon, joten miksi yritämme keksiä samaa? Esimerkiksi moottorin kampiakselin laakereiden välyksille kaikille on arvot olemassa. Miksi me teemme saman uudelleen?” 

Toivonoja tutki kirjoista eri valmistajien arvot muun muassa magnesiumlohkolle ja näistä kirjoista ne arvot myös löytyivät. 

– Valmistimme muun muassa muovista laakeiden ympärille kaulukset, jotta ne eivät lähde magnesiumissa liikkeelle. Oli se pyörä huikea laite. Tein pakoaukon säätöjä hitsaamalla ja sovitin niitä käsityönä niin, että männänrenkaan ja pakoaukon säätimeen jäi vain 0,2 mm, jotta se ei päästänyt läpi mitään. Kun Petteri raotti vähän kaasua, se moottori lähti vetämään heti.

Kaksi vuotta kehitystyötä

Toivonoja paljastaa, että Silvanin pyörään ei jäänyt tuotantopyörästä oikeastaan mitään. 

– Sen runko oli Kawasakin kopio. Moottorin sylinteri kopioitiin Hondan HRC:n vastaavasta. Moottorissa pakoaukon säätö ja kampiakseli tulivat Hondalta – kuten myös kytkin, joka ostettiin Hondalta kokonaisuudessaan.

– Kisapyörien vaihdelaatikot valmistettiin erikoistilauksesta Italiassa. Kytkin oli Gas Gasin hydraulinen, tosin kytkinkello ja -levyt tulivat Hondalta.

Kuva

Toivonoja sanoo, että pyörän keventämisessä kaikki huomioitiin ja käytössä olivat vain laadukkaimmat materiaalit.

– Käytimme magnesiumista valmistettuja moottorilohkoja. Kaikki pyörässä käytetyt pultit olivat ergali-kevytmetallista ja pyörän kaikki akselit tilattiin Japanista. Ja ne eivät materiaaliltaan olleet niin kuin ennen – täyttä rautaa – vaan jotain muuta. 

Toivonoja mainitsee, että hyvän enduropyörän rakentaminen vie kaksi vuotta, jonka jälkeen voi voittaa mestaruuden.

– Eihän tässä lajissa mikään koskaan helppoa ole, vaikka se kuskista joskus siltä tuntuisikin. Jos aiot voittaa maailmanmestaruuden, se vaatii aina kaiken mahdollisen työn sen eteen. MM-sarjassa mikään ei tule ilmaiseksi. Se on sata varma.

Kokonaispaino vain 80 kg

Toivonoja arvelee, että Silvanin Gas Gas olisi vielä tänäkin päivänä lyömätön peli. 

– Se ei painanut kuin 80 kiloa; muihin verrattuna ei käytännössä mitään. Pyörän magnesiumista valmistettu etunapa painoi laakereineen saman kuin tyhjä alumiininapa, Toivonoja vertaa. 

– Kun Petterin pyörästä otti kiinni ja nosti sen pukilta, se oli kuin höyhen. Kun kerran olimme testaamassa tuotantopyöriä, kiersin jopa yhden pyörän ympäri, kun olin varma, että joku jekutti ja oli pultannut sen pukkiin kiinni. Kun sitä pyörää nosti, tuntui kuin se olisi painanut Petterin pyörään verrattuna puolet enemmän, Toivonoja hymyilee.

Silvan voitti kaudella 1999 ensimmäisenä suomalaiskuljettajana enduron tuplamestaruuden, jonka jälkeen Juha Salminen voitti viisi seuraavaa tuplamestaruutta. Tämän suomalaisylivoiman seurauksena koko titteli poistettiin mestaruuslistalta.

– Mun kuljettajilla on ne mestaruudet, sillä sain olla jokaisessa kuudessa yleismestaruudessa mukana. Petteri voitti sen ekan ja Juha loput, Toivonoja hymyilee.

Kuva

Toivonoja muistuttaa, että Silvanin Gas Gasissa on lisäksi hiilikuidusta valmistettu polttoainetankki ja ilmanpuhdistimen kotelo, jotka ovat kotimaista tuotantoa. Nämä rakennettiin tilaustyönä Jämsän Hallissa, jossa tänä päivänä huolletaan ja viritetään muun muassa Hawk- ja Hornet-hävittäjiä sekä kootaan NH90-helikoptereita.

Toivonoja kertoo, että Gas Gasin moottorin tehoa tai vääntöä ei koskaan mitattu.

– Niitä ei penkitetty. Sitten, kun se moottori toimi, se oli vain sitten siinä. Se riitti meille.

Yleismestaruus nousee ykköseksi

Silvan sanoo, että kauden 1999 Gas Gas jäi viimeiseksi moottoripyöräksi, joka oli rakennettu hänen toiveidensa mukaiseksi.

– Se oli mulle rakennettu pyörä. Tykkäsin ajaa sitä ja se vain parani ja kehittyi kauden edetessä. Se oli kuin hanska käteen. Teimme Topin kanssa vielä viimeisiin kisoihin viimeiset kehitystyöt ja se pyörä oli kauden viimeisessä kisassa ylivoimaisesti parhaimmillaan.

– Olisi mielenkiintoista kaivaa se pyörä sieltä hyllyltä alas, käydä kokeilemassa ja verrata sitä nykypyörään. Riski olisi suuri, sillä siihen ei ole enää minkään näköisiä varaosia olemassa. 

– Veikkaan, että SM-kisat sillä vieläkin voitettaisiin, koska kyllä se meni niin hyvin ja oli helppo ajaa kovaa. Se pyörä ei tehnyt ajon aikana mitään ennalta arvaamatonta, Silvan muistuttaa.

Kuva

Silvan oli MM-kauden 1999 nopein kuljettaja. Hän varmisti yleismestaruutensa jo ennen kauden viimeistä MM-osakilpailupäivää.

– Luokkamestaruus meni tiukemmalle, mutta mielestäni yleismestaruus on mestaruuksistani se kovin. Itse arvostan sen kaikista korkeimmalle. Voi sanoa ihan oikeasti olleensa koko porukan kovin.

Myös Gas Gasin tehdas muistaa yhä suomalaiskaksikon Silvanin ja Toivonojan saavutukset ja työnjäljen.

– Kun tässä taannoin kävin Gas Gasin tehtaalla, yksi alkukauden 1999 pyöristäni oli yhä tehtaan aulassa kunniapaikalla eikä tehtaalla ole unohdettu mestaruuttani vieläkään. Siellä arvostetaan suomalaista osaamista ja tietotaitoa tänäkin päivänä, Silvan muistuttaa.