Rallilegenda Markku Alén viihtyi erityisen hyvin pimeässä. Kun rallia ajettiin vielä öisin, Alén saalisti hämärässä silmät kiiluen kuin tiikeri.

”Sinne yöhön yritettiin mennä aina, sinne hyökättiin.”

Alén viihtyi yövuoroissa mainiosti, mutta ei aina. 

1982 Alén ajoi Hankirallissa. Se oli hänen viimeinen kisansa Fiat Mirafiorilla ja päättyi yöllä rajuun ulosajoon. Alén loukkasi kylkensä, ja hän nousi ambulanssiin, jonka kuljettaja ajoi kuin nuori Alén konsanaan kohti Heinolan terveysasemaa. Alén itse sen sijaan halusi kerrankin edetä rauhallisesti ajohaalari yllään.

”Se ambulanssi meni ylikovaa, hypin siellä takana, pitelin kylkiäni ja huusin kuin hullu, että ajakaa hiljempaa.”  

Alénin olo ei helpottunut perillä.

”Siellä terveyskeskuksessa oli porukka, joka puukotti toisiaan. Olin siinä ihan vieressä.”

LUE MYÖS: Markku Alén aloitti rallin aina täysillä ja jatkoi loppukirillä – lopulta Ferrari-yhtiö kruunasi suomalaistähden uran

Puukkotappelua pelästynyt Alen pakeni paikalta. Hän otti taksin ja pyysi kuljettajaa viemään hänet Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Suoraan kilpa-autosta revityllä Alenilla ei ollut lainkaan rahaa, mutta hän lupasi hoitaa maksun heti, kun saa jostain käteistä.

Meilahdessa Alén oli aivan loppu, kylkiin sattui julmetusti. Ihmiset tuijottivat Alénia.

”Minulla oli yhä rallihaalari, ja jengi katsoi, että onko tuo äijä tullut jostain avaruudesta. Kello oli jotain neljä viisi aamulla.”

Alén ohjattiin sairaalasänkyyn, jossa hän pötkötti kisa-asussaan ja odotti tutkimuksia. Hänen ja viereisen sängyn väliin oli vedetty muoviverho, jonka naapuripotilas yhtäkkiä repäisi auki. Hänellä oli huonoja uutisia rallitykille: 

”Täältä on kaikki lähtenyt jalat edellä. Tältä osastolta ei ole kukaan selvinnyt hengissä.”

Alén säikähti ennustetta.

”Ajattelin, että minä en lähde täältä jalat edellä vaan kävellen.”

Alén karkasi jälleen. Hän säntäsi taksiin, joka vei rahattoman rallitähden Helsingin Lauttasaareen.

”Vaimo ihmetteli, kun tulin kotiin ajopuku päällä. Olin kuitenkin niin kipeä, että oli pakko lähteä aamulla takaisin Meilahteen. Siellä todettiin, että kylkiluuni olivat menneet. Lopulta kaikki oli hyvin, mutta olihan se hurja yö, aivan kauhea!”