Hämeenlinnalainen karting-kuljettaja Jesse Saarinen, 16, harrastaa myös painia, mikä auttaa hallitsemaan tunteita. Ahkera lupaus on hankkinut itse yhteistyökumppaninsa, joita on 110. Laji on vienyt mukanaan myös isän, jolla ei ollut lainkaan moottoriurheilutaustaa.

Kuva

1900-luvun alussa Yhdysvalloissa lääkäri Duncan McDougall halusi mitata ihmisen sielun painon. Hän punnitsi tarkalla vaa’alla kuolevien painonmenetyksen lähdön hetkellä, ja päätyi siihen, että ihmisen sielu painaa 21 grammaa. Myöhemmin tutkijat ovat kumonneet McDougallin teesit. Painon putoaminen kuoleman hetkellä johtuu hikoilusta eikä sielun poistumisesta, mutta lukema 21 grammaa jäi elämään.

Sitä paitsi sielu taitaa painaa paljon enemmän kuin 21 grammaa. Siihen tulokseen päätyy ainakin karting-varikolla.

Hämeenlinnalainen Jesse Saarinen, 16, ajaa kymmenettä vuotta kartingia kilpaa. Hän toteaa lajista näin: 

– Kaikilla osa sielusta varmaan menee tähän lajiin.

Jessen isä Joni Saarinen on tiiviisti pojan harrastuksessa mukana. Hän sanoo seuraavaa:

– Minulla lähtee aina viikonloppuna 3–4 kiloa painoa pois.

Kun nämä lausunnot ynnää, voi todeta, että osa sielusta painaa 3–4 kiloa!

Valitettavasti isä jatkaa ja paljastaa tylsemmän syyn painonpudotukselle: 

– Kun ei ehdi syömään. Hommia joutuu tekemään niin paljon.

Sekä isä että poika Saarinen todella laittavat sielunsa kartingiin

– Täällä ollaan aamusta iltaan iskän kanssa. Monesti kun muut lähtevät illalla asuntoautolle, me painamme vielä hommia varikolla kahdestaan. Iltamyöhään menee. 16 tuntia päivässä, neljä päivää putkeen, se on aika paljon isä-poika-aikaa, Jesse Saarinen kertoo.

– Torstaiaamusta myöhään sunnuntai-iltaan ollaan täällä radalla kisaviikonloppuina, isä Joni komppaa.

Jessen isällä tai muilla lähisukulaisilla ei ole minkäänlaista moottoriurheilutaustaa. Poika innostui serkun siivellä autoista, ja muutaman karting-kokeilun jälkeen hän halusi oman auton. Isä vastusti alkuun, mutta murtui nopeasti seitsemänvuotiaan vaatimusten edessä.

– Ei hankinta silloin ollut kauhean iso. Ei silloin ajatellut, mihin junaan lähti, isä sanoo.

–  Se oli halpaa vielä silloin, huikkaa poika väliin.

Isä on ammatiltaan it-spesialisti, ja hän on joutunut opettelemaan kaiken autourheiluun liittyvän mekaniikan nollasta. 

– Tulin mukaan tavallaan sivuovesta.

Poika hommaa sponsorit

Sielun lisäksi isä laittaa lajiin kesälomansa ja muutenkin kaiken vapaa-aikansa sekä tietysti rahatkin. Ajamisen elinehto ovat kuitenkin yhteistyökumppanit, joita Jesse Saarisella on peräti 110.

– Ilman yhteistyökumppaneita tämä olisi loppunut jo viitisen vuotta sitten, Jesse sanoo. Hän on itse hommannut kaikki 110 sponsoria.

– Onhan se kuin toinen päivätyö, siihen menee kaikki vapaa-aika. Minä hoidan käytännössä sen, iskä ajaa minut vain paikalle. Hoidan sen esittämisen ja yhteistyökumppanuuden, iskä hoitaa sitten sen, että homma saadaan maaliin.

Isän mukaan siitä ei tulisi mitään, jos hän yrittäisi hankkia sponsoreita.

– Kun poika kerää niitä, niin homma toimii.

Lukiota käyvä poika nyökkää.

– Se tekee sen, että olen läsnä siinä, että en vain makoile kotona sohvalla, ja joku muu tekee hommat puolestani. Se tuntuu hyvältä, jos on bongannut jonkun yrityksen ja saanut sen yhteistyökumppaniksi: jes, tämä on minun tekosia.

Paini opettaa tunteiden säätelyä

Jesse Saarinen ei ole mikään perusjantteri. Karting on ykköslaji, mutta hänellä on kaksi muutakin harrastusta: salibandy ja paini. Paini on äärimmäisen rajua kamppailua, ja lisäksi se on ehkä fyysisesti rankin urheilulaji, eikä se enää oikein ole nuorten suosiossa, varsinkaan kaupunkilaisten.

Saarinen painii nuorten SM-tasolla, ja laji tukee loistavasti hänen karting-harrastustaan. Painissa oppii liikkuvuutta ja koordinaatiota mutta ennen kaikkea nöyryyttä ja häviämään. 

– Aina on joku sinua kovempi. Itse olen niin kilpailuhenkinen, ja on vaikeaa hävitä, kun haluaa aina voittaa. Paini opettaa ottamaan tunteita vastaan, ja säätelemään niitä. Ja etsimään niitä positiivisia juttuja tappioista, eli mitä voisi tehdä toisin ensi kerralla. Sama on tässä kartingissa, välillä on sellaisia tunteita, että mitä vain voisi tapahtua, mutta niitä on opittava käsittelemään ja löytämään ne hyvät puolet sieltä.

Viime vuonna kova työ ja sielun peliin laittaminen palkittiin, kun Saarinen ajoi tulokkaana Suomen mestariksi IAME Series Finlad X30 Senior -luokassa.

– Kausi oli ilmiömäinen, monta hyvää kaveria voitettiin, ja vauhti oli tosi hyvää.

Tänä vuonna Saarinen ajaa kartingia, mutta toisella silmällä hän vilkuilee jo pikkuformuloihin.