Volvon kotimaisen maahantuojan rallitiimin perustamisen siemen kylvettiin vuonna 1963, kun Ruotsin Volvon tehdasjoukkue saapui Jyväskylän Suurajoihin kuljettajakolmikolla Tom Trana, Bengt Söderström ja Sylvia Österberg. Tiimi pyysi Suomen Volvo Autolta huoltoapua, jota myös annettiin. Joukkueen kuljettajista Tom Trana ylsi Jyväskylässä Volvo PV 544:lla Simo Lampisen voittaessa yleiskilpailussa toiseksi.  

Samaan aikaan Fordilla ja Volkswagenilla oli Suomessa jo omat rallitiiminsä. Volvon maahantuontihuollon korjaamopäällikkönä toiminut ja ruotsalaisia Jyväskylässä avustanut Kari Grönberg ehdotti yhtiön johdolle loppuvuodesta 1963 oman rallitiimin perustamista. Ehdotus hautautui kahdeksi vuodeksi hallituksen paperipinoihin, kunnes se löydettiin ja hyväksyttiin. 

Rallitiimin ensimmäinen Volvo oli punainen ja rekisteritunnukseltaan legendaarinen ALU-2 Volvo 544 Sport, jolla kilpailivat Hans Laine, Rampe Kossila, Pentti Airikkala ja Seppo Utriainen ja tiimin toinen auto valkoinen Volvo 544 Sport, jolla kilpailivat Olle Helander ja Kari O. Sohlberg.

Kuva

Latolöytö. Hannu Mikkolan maailmalle vienyt Amazon vietti toistakymmentä vuotta katseilta piilossa.

Kauden 1965 alussa rallitalli vaihtoi Amazoniin. Tiimi lähetti kaksi punaista Volvo Amazon 122 S:ää kilpailemaan vuoden 1965 Monte Carlon ralliin, kuljettajina Leo Kinnunen ja Raimo Halm. Timo Mäkisen voittoon päättyneessä Montessa molemmat kotimaiset Amazonit joutuivat keskeyttämään, eikä sen jälkeen suomalaistallin Volvoja Montessa enää nähty.

Jouhki tukemassa

Hannu Mikkola oli vuonna 1964 aloittanut yhteistyön Leo J. ”Mylle” Jouhkin kanssa, joka innokkaana autourheilumiehenä oli nopeasti tunnistanut Mikkolan kyvyt ja hänellä oli mahdollisuus edistää lahjakkaan kuljettajan uraa perheyhtiönsä Thomesto Oy:n varoilla. 

Ensimmäisinä vuosina Mikkola ajoi ja Jouhki luki karttaa. Ensin kokeiltiin Simca 1500:lla, mutta tulokset olivat keskeytysten myötä vaisuja. Sitten vaihdettiin VW 1500 S:ään, mutta silläkään Mikkola ei ehtinyt, kunnes autoksi valikoitui Jouhkin omistama Volvo PV 544:n. Oikea sävel löytyi heti, ja luokkavoittojen lisäksi Mikkola kiipesi yleiskilpailun palkintokorokkeelle yhä useammin. Karttaa lukivat vuorotellen Mylle ja hänen sisarensa Kirsti Jouhki, jonka kanssa tuli ensimmäinen yleiskilpailun voitto Teekkari-rallissa.

Kuva

Amazonin entisöinti kesti reilut kolme vuotta, ja lopputulos on komea.

Kuva

 Kuljettajalle rakennettiin lasikuidusta kuppi-istuin, kakkosohjaajalle jätettiin niskatuellinen siviili-istuin. Turvavöinä Volvon alkuperäiset 3-pistevyöt.

Kuva

Mikkolan otteet Volvon ratissa kiinnittivät myös Volvon maahantuojan rallitallin tallipäällikkö Kari Grönbergin huomion. Grönberg tarjosi yhteistyötä, joka vei Mikkolan urallaan seuraavalle tasolle. Grönberg otti paikan Mikkolan vakinaisena kartanlukijana. Kolmiodraamasta ei ollut kysymys, sillä Jouhkit jatkoivat innolla Mikkolan tukemista.

Oppirahat maksuun

Kauden 1966 päätteeksi Mikkola oli saavuttanut Volvo Amazonilla rallissa SM-hopeaa, edellään vain maailmantähti Timo Mäkinen ja takanaan Simo Lampinen. Jyväskylän Suurajot päättyi valitettavaan keskeytykseen.

- Amazon lensi hypyistä aina keula edellä maahan. Sen etupää ei ollut kovin kestävä. Vuoden 1966 Suurajoissa maksoin oppirahoja, kun hypytin Amazonin ihan romuksi ja keskeytin, Mikkola summasi ensimmäisen ison näyttöpaikkansa Suurajoissa.

Kesällä 1967 Volvon rallitallissa Helsingin Hernesaaressa Mikkolalle rakennettiin Suurajoihin uutta Amazonia. Auton rakentamisesta vastasi rallitallin mekaanikkona toiminut Pekka Heino. Rallitallissa työskenteli tuohon aikaan kaksi mekaanikkoa kokopäiväisesti.

- Mikäli oikein muistan, BNR-2:sta ei tehty ralliautoa täysin uudesta autosta. Se taisi olla maahantuojan esittelyauto. Rakentaminen oli lähinnä moottorin virittämistä. Siihen aikaa ralliautoa ei oikein saanut edes rakentaa. Ei ollut turvakaaria, ja kuppipenkkikin vain kuskille. Tekniikan virittelykin oli sitä ja tätä, koska osia ei aina ollut saatavilla. 

- Totta kai tarkensimme sylinterikannen kanavia ja madalsimme sitä. Volvon virityssarjan kantta kaiversin Hernesaaressa käsin ja ilman lupaa, koska tehtaalta tullut valmis kansi ei ollut kovin kaksinen. (Kari) Grönberg sattui siinä sitten viereeni ja hän kysyi, että ”mitä teet?”. Totesin, että ”kaiverran virityskantta, jos siitä saisi paremman”. ”Mistä sä ton uuden kannen sait?”, johon vastasin, että ”tosta seinän takaa otin”. 

- Sitten Grönberg manasi, että ”juma…ta, jos se menee v…tuiksi niin kuka se maksaa?” Sanoin, että ”sä, koska olet korjaamopäällikkö”, Heino nauraa.

Kuva

Myöhemmin kansi asennettiin Amazoniin paikoilleen ja Mikkola lähti mekaanikkoineen koeajolle. 

- Ja se kansi sattui olemaan niin hyvä, että Amazon oli seisovalla kilometrillä sekunnin edellisiä nopeampi. Se jälkeen kaikki Amazonit kannet kaiverrettiin kopiokaiverruskoneella samanlaisiksi, Heino hymyilee.

Herrasmies

Heino kertoo, että autoinsinööriksi valmistunut Mikkola ei puuttunut mekaanikkojen töihin koskaan.

- Hannu oli herrasmies, ei mitään pahaa sanottavaa. Vaikka hän oli tuore autoinsinööri, hän ei sotkeutunut koskaan töihimme. Hän oli aina tyytyväinen siihen, mitä me hänelle teimme. Vaikka olisi ollut varaakin niin neuvomaan hän ei tullut koskaan. Hieno mies.

Heino muistaa klassikkokilpurimme ensimmäisen rallin 18.–20. elokuuta ajetun Jyväskylän Suurajot.

- Amazon pelasi hyvin, ei meillä paljoa työtä ollut. Bensaa tankkiin ja jotain pientä korjattavaa aina silloin tällöin. Nukuttu ei yhtään ja kauheaa vauhtia ajoimme siirtymiä, että ehtisimme jokaisen EK:n maaliin. Yleensä ehdimme, mutta emme aina. Meitä oli huollossa kaksi miestä ja huoltoautona sellainen korotettu Volvo 145 -farmariauto.

- En olisi ikinä uskonut, että näen Hannun Amazonin näin hienossa kunnossa. Ennen entisöintiä se oli raato, mutta nyt se kuin uusi, Heino iloitsee.

Datsunilla Monteen

Suurajojen kolmannen sijan myötä Hannu Mikkolan kansainvälinen läpimurto oli totta. Suurajoja varten Grönberg oli väistynyt omaehtoisesti kartturin roolistaan kaiken nähneen Anssi Järven tieltä. Mikkola oli huomattu, ja mikä tärkeintä, Järvi oli vakuuttunut, ja hän sai rallipiireissä tunnettuna kosmopoliittina järjestettyä Mikkolalle Datsunilta tallipaikan vuoden 1968 Monte Carloon. Ja loppu on historiaa, jonka kruununa rallin maailmanmestaruus 1983.

Kuva

 Volvon työntötankomoottorille oli luonteenomaista viritettynä laaja vääntöalue. Moottorin huipputeho on 115 hevosvoimaa.

Mikkola ajoi Amazonillaan rallia toukokuulle 1968 asti. Hän voitti 1967 vielä Tampere- ja Helsinki-rallit ja ajoi Pohjola-rallissa toiseksi. Alkukauden 1968 tuloksina Länsirannikon Rallin ja Tunturirallin kakkossijat ja Hankirallin kolmas sija. Viimeisen rallinsa Mikkola ajoi Amazonilla Lahden Salpausselkä Rallissa, josta tuloksena yleiskilpailun seitsemäs sija.​

Kireä viulu

Volvo Amazon rakennettiin ralliin silloisen 2-ryhmän sääntöjen mukaiseksi. Moottoria viritettiin käytännössä kantta madaltamalla (4 mm) ja sen imu- ja pakokanavia kaivertamalla eli avaamalla. Moottorin kampiakseli tasapainotettiin ja siihen asennettiin peltipakosarja. Kahden kaksikurkkuisen vaakaimukaasuttajan tuplakurkut yhdistettiin, ja jotta moottoriin saatiin parempi vääntö ja enemmän tehoa.

Auton jarru- ja polttoaineputket tuotiin rintapellin läpi kulkemaan sisätiloissa. Tavaratilassa auton polttoainetankki lukittiin hihnan avulla paikoilleen. Alustaan asennettiin kaksi pohjapanssaria, joista toinen suojasi moottoria ja toinen polttoainetankkia. Iskunvaimentajiksi vaihdettiin Bilsteinin kilpaiskarit ja jouset progressiivisiksi. 

Kuva

Vakioautomainen ohjaamo. Kojetaulussa Haldan trippimittari, sekuntikello ja kartanlukuvalo.

Etulevyjarruihin vaihdettiin Ferodon kovemmat jarrupalat ja takarumpujarruihin samalta valmistajalta kovemmat hihnat. Kesärallirenkaiksi Hannu valitsi Kleberin Colombes V 10-nastattomat talvirenkaat. Hannun Amazonissa oli 4-vaihteinen vaihteisto, tasauspyörästön lukko ja perävälitys 4,88:1.

Mikkolan ajotapaa Amazonin ratissa ihailtiin. Hänen ilmiömäinen nopeutensa käsi- ja jalkatyössä, vaihtaminen kesken kaarteen ja auton ohjaaminen enemmän kaasun avulla kuin käsiä käyttämällä erottivat Hannun muista. Hänen käsittelynopeutensa ja jarrutuskeinona käytetyt sivuluistot ihastuttivat yleisöä ja kollegoita.

VM kuvaili 1967 Mikkolan Amazonia seuraavasti: ”Volvossa istuminen on kuin istuisi viulussa, jonka jokainen kieli on äärimmilleen kiristetty”.

Mikkolan Volvo Amazon löytyi huonokuntoisena vuonna 2019 Lahdesta. Mikkolan jälkeen Amazonilla rallia ajoi Juhani Kynsilehto, jonka jälkeen se jäi siviililiikenteeseen. Autolla oli yhdeksän omistajaa, joiden jälkeen auto poistettiin vuonna 1984 ja vuonna 1986 rekisteristä, jonka jälkeen se jäi latoon seisomaan.

Amazon heräteltiin pitkästä unesta vuonna 2019, jolloin auto tuli myyntiin. Pertti Pihlajavesi teki autosta kaupat vuoden 2020 alussa, ja hän ei kauppojaan katunut. Olihan auto Hannu Mikkolan ja sen alkuperäinen rakentaja hänen ystävänsä Pekka Heino.

- Saimme tiedon, että tällainen auto olisi Lahdessa myytävänä. Perikunta oli myynyt Amazonin sen edelliselle omistajalle, ja meillä oli tiedossa, että Amazon oli Mikkolan entinen auto. Edellinen omistaja oli varannut auton alkuperäiset kilvet, ja se oli vuonna 2019 vielä katsastettukin. 

Amazon oli heikossa kunnossa ja entisöintityöt kestivät kolme vuotta.

- Auton pohja oli heikko ja sitä oli hitsipaikkailtu huonosti. Myös takasiivet olivat karmeassa kunnossa ja lommoilla, ja ne me vaihdoimme. Päätimme, että rakennamme auton ajan kanssa, mutta aktiivisesti kuntoon. Amazon purettiin palasiksi ja ryhdyimme etsimään korvaavia osia. 

Pihlajavesi on tyytyväinen lopputulokseen ja hän kiittää kaikkia rakennusprojektia edesauttaneita tahoja.

- Oli tämä raskas prosessi, mutta kun lopputulosta katsoo niin onneksi emme menneet helpoimman kautta ja kunnostimme alkuperäisen korin. Marko Hannulan teippaus viimeisteli Amazonin. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, Pihlajavesi myöntää.

Kuva

Puinen ohjauspyörä on halkaisijaltaan alkuperäistä pienempi. Mittaristoa täydennettiin öljynpainemittarilla.