Markku Alénille ja Fiatille hymyiltiin, mutta he loivat MM-rallille toimintamallia – ”Silkkaa rahan tuhlausta”
Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 7/2018.
On tää mieletön kuva. Aika menee todella nopeasti, hei. Jo 40 vuotta! Mutta mieli on edelleen nuori ja kroppa hyvässä kunnossa, eiks niin”, Markku Alén toteaa hymyillen vanhoja mustavalkokuvia selaillessaan.
Katseen kohteena olevat valokuvat ovat otetut heinäkuun 3. päivä 1978. Tapahtumapaikkana on Vähikkälän kylä Janakkalassa ja siellä Riihimäki-rallista kuulu Ojajärvelle vievä kapea, mutta kovapintainen soratie.
Hetkessä Alén tunnistaa vanhoista valokuvista tuttuja kollegojaan, joista hän on yhä ylpeä. Alén muistuttaa, että he olivat alan valiojoukkoa ja vielä nykyisillekin Abarth-mekaanikoille tunnettuja esikuvia.
”Fiat-konsernin Abarthille ei päässyt töihin ihan kuka tahansa, sillä isolla italialaiskonsernilla oli ja on yhä tapana poimia parhaat mekaanikko- ja insinöörioppilaat suoraan koulusta Abarthille töihin. Siksi Abarthilla työskentelevät mekaanikko- ja insinööriammattilaiset tuntevat olevansa etuoikeutettuja, ja siksi he ovat myös ylpeitä työstään ja edustamastaan ammattikunnasta.”
Keski-Suomi testikiellossa
Fiatin rallitalli saapui hieman yllättäen kesä-heinäkuun taitteessa Suomeen testaamaan tallin 131 Abarthia elokuun lopulla ajettavaa Jyväskylän Suurajoa varten. Teko oli tuohon maailman aikaan ennenkuulumaton ja rallipiireissä sitä myös hämmästeltiin ja sille jopa hymyiltiin.
”Ennakkotestit? Silkkaa rahan tuhlausta. Ei mitään hyötyä. Kyllä suomalaiskuljettaja tietää, millaisella autolla Jyväskylään pitää startata”, asiaa kommentoitiin yleisesti.
Italialaisautotehdas kirjoitti juuri tuolloin rallihistoriaa, loi toimintamallin ja näytti esikuvallaan muille esimerkkiä. Ennakkotesteissä Fiat kokeili erityyppisillä sorateillä kelloa vastaan erilaisia jousia, iskunvaimennuksen säätöjä, vaihdelaatikon välityksiä ja renkaita. Kun kokonaisuus oli kunnossa, kuljettajat insinööreineen hienosäätivät auton hitaammalle hiekkatielle ja niin kutsutulle nopealle torppariasvalttitielle; juuri samalla tavalla kuin tänä päivänäkin toimitaan.
Kaksi ensimmäistä testipäivää tiimi vietti tallin ykköskuljettajan Markku Alénin mökkitiellä Karkkilan Antiaisissa. Kolmas testipäivä ajettiin Ojajärvelle johtavalla tiellä, joka hiekkapohjaisena oli sen ajan tyypillinen rallitie.
Miksi Fiat testasi Kanta-Hämeessä, eikä esimerkiksi Keski-Suomessa? Siksi, että vuonna 1978 Jyväskylän Suurajojen ennakkotutustumiskielto koski käytännössä koko Keski-Suomea, mukaan lukien Pirkanmaa ja Päijät-Häme. Ennakkotutustumiskielto käsitti tylysti alueen jokaista karttaan merkittyä tietä, jonne tuohon aikaan ei ollut edes testimielessä asiaa. Loppi-Karkkila-Janakkala-seutu oli käytännössä lähin mahdollinen alue, joka ei ollut Suurajojen ennakkotutustumiskieltoalueessa.
Ratakoneella kisaan
Testissä oli kaksi Fiat 131 Abarthia, joita Alénin lisäksi ajoivat tallin toinen suomalaiskuljettaja Timo Salonen sekä Fiatin legendaarinen, nyt jo edesmennyt insinööri ja testikuljettaja Giorgio Pianta.
”Ei me ennen Mirafiori-aikaa kunnon ennakkotestejä ajettu kertaakaan. Tämä oli eka kerta, kun me testattiin kunnolla ja huolella Jyväskylää varten. Suurajoissa ajettiin aina kovaa, joten mä halusin tietää varmuudella, miten alusta toimii, mitä jousia me käytetään, ja hei se tärkein, millä moottorilla mä siihen kisaan lähden.”
Abarthin silloinen pääinsinööri Lampredi oli suunnitellut Alénille kaksi käyttöominaisuuksiltaan erilaista kisamoottoria, joista Alén valitsi testien perusteella sopivimman.
”Tässäkin testissä niitä moottoreita kokeiltiin, mutta me katsottiin just ennen kisaa torstai-iltana viikonlopun säätiedotus ja sen mukaan nokalle vaihdettiin ennen rallin katsastusta se kone, jolla mä kisaan lähdin.”
”Jos luvattiin sadetta, mä otin vääntävämmän moottorin, mutta jos tiedossa oli poutaa, sitten mä vedin tehokkaammalla ja korkeammalta kierrosalueelta kiertävällä ratamoottorilla.”
Kummalla moottorilla Suurajojen voitto vuonna 1978 lopulta heltisi?
”Jos en mä nyt ihan väärin muista, sillä ratakoneella. Se oli mun mieleinen moottori se. Ja hei, kyllä me tehtiin tosissamme töitä. Ei ne meidän voitot Fiatilla mitään vahinkovoittoja olleet”, Alén muistuttaa.
Rino nousi legendaksi
Kuvia katsellessaan Alénin katse kiinnittyy rata-automaisen leveisiin takarenkaisiin, jotka hän muistaa yhä elävästi.
”Kilpailijamme Dunlop kehitti Italiaan kovalle ja puhtaalle soralle asvalttirengasta vastaavan renkaan. Vähän niin kuin rallicross-tyyppisen rallirenkaan. Me ajoimme Pirellillä ja Pirelli kehitti oman versionsa samantyyppisestä renkaasta. Ja toi kuvan rengas oli just se, joka oli valmistettu Suurajojen niin sanotulle torppariasvaltille.”
”Me vedettiin tolla renkaalla hirveällä riskillä. Se oli aivan huimaa, hei. Joka pätkän maalissa huokaistiin, että hengissä selvittiin”, Alén pyörittää päätään.
Hän huomioi valokuvista myös Fiatin silloisen vaihdelaatikkospesialistin Colluzzin.
”Hän oli todella hyvä, paras kaikista”, Alén toteaa ja katsoo seuraavaa kuvaa, jossa nuori ja tuleva mekaanikkolegenda Rino Buschiazzo vaihtaa iskunvaimentimeen uutta jousta.
Rino seurasi Alénia Fiatilta Lancialle. Kaksikko teki tiiviisti yhdessä töitä lähes 15 vuotta.
”Rinon kanssa me ollaan hei monet naurut naurettu ja monet itkut itketty. Ja me ollaan monta kertaa mietitty, missä meni pieleen ja mitä oikein tapahtui? Rinosta tuli lopulta mun henkilökohtainen luottomies. Rino oli mun inssi. Se teki kaiken mekaanikon hommista lähtien. Rino oli sellainen yleismies, jolta hoitui kaikki.”
”Ja olihan Rino 1980–1990-lukujen taitteessa rallin MM-sarjan kuuluisin mekaanikko. Vaikka Rino sääti joka asian kanssa aivan hemmetisti, se oli kovanluokan ammattimies”, Alén kehuu.
Lahkeista sen tiesi
Seuraavista valokuvista Alén tunnistaa Fiatin silloisen pääkoeajajan ja rallitallin pääinsinöörin Giorgio Piantan.
”Mulle hän oli tärkeä kaveri. Hän oli tallin tekninen johtaja ja samalla tallin testikuljettaja. Tiedäksä, mistä tiesi, että Pianta oli ajanut kilpa-autoa”, Alén kysyy ja osoittaa valokuvaa.
”Katso kuvaa. Sillä on housun puntit käärittynä ylös. Siitä aina tiesi, että Pianta oli just sinä päivänä ajanut ralliautoa. Kun muut kuskit käänsivät hihat ylös, Piantalla oli tapana kääriä housunsa puntit”, hän hymyilee
”Piantalla oli tekninen osaaminen hallussa ja myös ajotaito, siksi se puhui meidän kuskien kanssa aina samaa kieltä. Se istui useasti mun kyydissä ja pelkäsi, mutta aina se vain tuli takaisin kyytiin, jotta tiesi missä mennään.”
Soranuottiryhmä 1982
Vaikka kesällä 1978 moni kummasteli, miksi Fiat halusi testata ennen elokuun lopun Jyväskylän Suurajoihin, kilpailun jälkeen kukaan ei enää sitä ihmetellyt. Miksikö?
Fiat ajoi Alénin johdolla ylivoimaisen kaksoisvoiton, vaikka tallikaveri Timo Salonen ehti Myhinpäässä jopa kaataa oman Fiatinsa. Alén voitti Fiatilla Jyväskylän myös vuosina 1979 ja 1980, jolloin jo myös muut tallit ryhtyivät testaamaan rallia varten ennakkoon.
Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1982 Alén lanseerasi Suurajoissa soranuottiryhmän, jonka ideana oli tarkastaa reitin kunto juuri ennen H-hetkeä. Tilanne tuli akuutiksi vuoden 1981 Suurajoissa, jossa osa teistä oli nuotituksen jälkeen lanattu, jolloin nuotituksen aikana irtokivistä puhdas ajolinja oli hävinnyt.
Numerolla 1 ajanut Alén oli tietämätön asiasta. Hän kärsi valtavasti tilanteesta, jonka seurauksena Alén palkkasi seuraavana vuonna etuauton kuljettajaksi hyvän ystävänsä ja kollegansa Hannu Valtaharjun. ”Nakke” ajoi etuautoa ja raportoi Alénille nuotituksen jälkeen tulleista muutoksista.
Valtaharjun käyttöön annettu etuauto ei ollut ihan mikä auto tahansa. Kysymyksessä oli Alénin Ferrarinpunainen B-ryhmän Lancia 037 -nuottiauto. Tuohon aikaan nuottiautot olivat käytännössä samoja täysiverisiä B-ryhmän kilpa-autoja, joilla kisakin ajettiin.
Alénin ja Valtaharjun ensimmäinen etuautokokeilu Suurajoissa ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaisesti, sillä Valtaharju lennätti innostuksissaan Lancian hyppyristä metsään. Ensimmäinen tiedustelureissu päättyi etuautokuljettajan käden murtumiseen ja sairaalareissuun. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.