Pohjois-Amerikassa autoilla kilvanajaminen on ihmislähtöisempää kuin Euroopassa, jossa tekniikka on monesti pidemmälle hiotumpaa ja suuremmassa roolissa. Tämä näyttäisi sopivan turkulaiselle Vilho Aatolalle, joka pystyy säätämään autoaan pelkillä ilmeillä.

16-vuotias Aatola ajaa Pohjois-Amerikan USF Juniors -sarjassa ja tähtää paikallisten formuloiden kuninkuusluokkaan IndyCariin.

Tulokaskuski Aatola väläytti lahjojaan sekä NOLA:n että Barberin radalla ajetuissa testeissä. Turkulainen oli DEForce-tallin ajokillaan jatkuvasti kolmen–viiden nopeimman kuljettajan joukossa, ja Barberissa hän läväytti viimeisessä vedossa testien toiseksi nopeimman ajan. Aatola oli tiiminsä neljästä–viidestä kuljettajasta koko ajan vauhdikkain, vaikka hän oli testien kokemattomimpia kuskeja. Esimerkiksi Barberin radalla Aatola ajoi ensimmäistä kertaa, kun testin ykkönen on ajanut USF Juniors -sarjaa jo kolme vuotta. 

Aatolan mukana testeissä oli entinen Indy-kuljettaja Tero Palmroth, joka haluaa auttaa lupaavia suomalaisia formulakuljettajia ammattilaisiksi Pohjois-Amerikan kautta. 

Indy-urallaan Palmroth sääti autoaan silmillään. Kun tiimipäälliköltä aikoinaan kysyttiin, miten kommunikointi oudosti englantia puhuvan Palmrothin kanssa sujui ovaaliradalla, pomo vastasi, että hän näkee suomalaisen pupillien koosta auton säädöt. Heidän ei tarvinnut puhua sanaakaan.

Nyt Palmrothin mukaan sama toistuu Aatolan kohdalla Amerikassa.

– Kysyin tiimin päämekaanikolta Armandolta, että kuinka kommunikointi sujuu Vilhon kanssa, kun on hän tuollainen hiljainen suomalainen, joka antaa tulosten puhua puolestaan. Armando vastasi, että hän näkee säädöt Vilhon ilmeistä. Kun Vilhon silmät hymyilevät visiirin takana, auto on hyvä, eikä tarvitse kuin heittää uudet renkaat alle, ja sekunti lähtee kierrosajasta, Palmroth kertoo.

Ja jos Aatola ei hymyile, jotain on pielessä.

Palmrothin mukaan kuljettajan ja tiimin yhteistyön on pelattava, jos kuljettaja aikoo pärjätä Pohjois-Amerikassa.

– Tässä hommassa on ihan ratkaisevaa, miten kuljettajan kommunikointi tiimin päämekaanikon ja insinöörin kanssa sujuu. Kuinka selkeästi kuljettaja pystyy kertomaan, miltä auto tuntuu, ja jos se ei tunnu hyvältä, mitä se käytännössä tarkoittaa. 

Palmroth kertoo, että NOLA:n ja Barberin testien tärkein tehtävä olikin, että Aatolan ja tiimin viestintä hioutui.

– Vilhon ja päämekaanikko Armandon kommunikointi sujuu erinomaisen hyvin. Ja kun se toimii, on mahdollisuus saada auto säätöihin, joilla se menee lujaa. Ja silloin Vilho voi viedä autoa lujaa.

Palmrothin todistuksen perusteella Aatola on kieputtanut koko tiimin henkilökunnan pikkusormensa ympärille. Kun kello pitää Aatolasta, myös tallin henkilökunnan on helpompi hengittää. Aatolan ajotaidot ja hieman rajoitettu viestintätyyli on yhdistelmä, joka on valloittanut työntekijöiden sydämet.

– Kuulin, kuinka tiimin työntekijät puhuivat Vilhosta. He vertasivat häntä Kimi Räikköseen, hän joko hymyilee tai ei hymyile, riippuen, miten auto kulkee. Tiimin rekkakuskeista lähtien näki, että henki oli hyvä, ilmeet olivat aurinkoiset ja huuli lensi.

Aatolan työmoraali ja käytöstavat nostivat osaltaan tunnelmaa.

– Vilho oli aamulla kuljettajista ensimmäisenä paikalla, kun työt alkoivat ja viimeinen, joka lähti pois. Muut kuskit häipyivät, mutta Vilho jäi. Hän jutteli insinöörien ja ajovalmentajien kanssa. Ja lopuksi hän kätteli koko tiimin porukan ennen kuin lähti – joka kerta, Palmroth kertoo.

– Näin hän motivoi tallin ihmiset luonnollisella tavalla. Hän kohtelee heitä siten, että kaikki ovat tärkeitä. Ja nehän tykkäävät tästä pellavapäästä, joka hymyilee kun amerikkalaisen muropaketin kansikuvapoika: niin että hampaat näkyvät. Ja välillä taas ei hymyile.

USF Juniors -sarjan kausi käynnistyy NOLA:n radalla, jossa ajetaan kolme lähtöä 11.–13. huhtikuuta.