Vetomies-kisan Lada-kuski Matti Friman satsaa näyttävyyteen vauhdin kustannuksella. Vuoden 1976 Neuvosto-nappisilmä onkin hurmannut katsojia vauvasta vaariin, kiitos kuskin ajotyylin ja 1200:n herättämän nostalgian.

Luultavasti 99 rallikuskia 100:sta valitsee näyttävyyden sijasta nopeuden. Se yksi poikkeus on Matti Friman.

– No, joo. Voi sanoa, että me [kartanlukija Petri Seppänen] ajetaan yleisölle. On koitettu vetää ovi edellä siellä, missä vain pystytään. Ja jos yleisö vielä näyttää F-koukkua eli yllyttää, siinä on vielä napsu enemmän yritystä: pykälää pienemmälle ja kierrokset ylös, Friman sanoo ja nauraa.

Friman toteuttaa mielellään katsojien toiveita.

– On koitettu ottaa aina yleisö huomioon. Yhdessä harrasterallissa oli pikkupoika, joka pumppasi nyrkkiä penkan päällä. Siinä oli tiukempi mutka, ja ajattelin, että perhana, nyt mennään samalla vauhdilla, ei hirveästi jarruteta, että saadaan näyttävä suoritus. Se mutka kirrasikin paljon enemmän, mitä luulin, ja takakulma meni ruttuun. Pysyttiin tiellä kuitenkin. Jälkeenpäin mietin, että sai se pikkupoika pyytämällä ihan erilaisen suorituksen kuin normaalisti.

Valkoinen nappisilmä

Friman valitsi näyttävyyden jo, kun osti ralliautonsa. Hän hankki 2014 Lada 1200:n vuodelta 1976 eli ”valkoisen nappisilmän”.

Jos haluaa nähdä Friman–Seppänen-kaksikon Ladalla paikan päällä, kannattaa mennä katsomaan rallin ensimmäisiä erikoiskokeita ja mahdollisuuksien mukaan niiden alkupäähän. Ladalla on nimittäin taipumus hajota.

Lada 1200 hurmasi Frimanin heti, mutta näytti myös oikean luonteensa nopeasti Frimanille ja Seppäselle, joka yleensä korjaa vauriot. 

– Se oli ostopäätös, kun näimme, että se sutii kakkosvaihteella. Tämä oli pakko saada, tuumimme. 

Rakkaus oli sokea. Vaihdekeppi katkesi jo koeajossa, ja jatkoa seurasi. 

– Ensimmäisissä testeissä hajosi moottori, toisessa vaihdelaatikko, kangasniemeläinen Friman muistelee.

– Kisoihin teki silti kovasti mieli. Vaakuna-ralli lähestyi, mutta piti saada moottori. Ja justiin silloin kaveri heitti 1500:n vakiomoottorin romulavalle. Kävimme sieltä lavalta hakemassa se. Meillä oli jo kilpakansi, tarvitsimme vain alakerran, johon Pete teki rempan. Siitä se lähti.

Ei tosin kovin hyvin.

– Ensimmäisessä rallissa hajosi perä. Eli se alkoi ihan normaalisti. Pikkuisen rupesi ahdistamaan heti alussa, mutta ei lannistuttu. Mutta Pete laittoi peränkin kuntoon. 

Kyse ei ollut lastentaudeista. Esimerkiksi viime vuoden Jyväskylän Vetomies-kisa oli lyhyehkö. 

– 2,6 kilometriä. Särkyi kone ykköspätkällä. Ei jäänyt ehjäksi kuin öljypohja.

Friman ajaa Ladalla nyt neljättä kertaa Vetomies-kisassa. Vain 2019 eli ensimmäisellä kerralla hän on päässyt maaliin.

Ehkä Friman ajatteli 2019 kuin nuori NHL-jääkiekkoilija, joka voittaa heti uransa alussa Stanley Cupin – tämähän on helppoa – kunnes totuus selviää. 

– Ei se kyllä silloin helppoa ollut, kaikenlaista sattui matkan varrella, mutta kokemuksena Vetomies oli ihan top 1 -juttu. Se ilmapiiri on niin älytön siinä rallissa. Jos yhtään on ollut mahdollista, Vetomies on koitettu ruksia kalenteriin. Ei me sarjoja olla kierretty moneen vuoteen. On ajettu valikoituja kilpailuja ja panostettu just Vetomiehiin.

Valitettavasti Vetomies järjestetään harmittavan etelässä, sillä Lada 1200 on ollut parhaimmillaan pohjoisessa, se on selvinnyt molemmissa Tunturiralleissaan maaliin. Lada taitaa olla juuri kylmiin oloihin tarkoitettu.

– Alun perin varmaan, mutta viimeksi meillä hajosi Tunturissa termostaatti, ja Lada oli aika kaukana lämpöisestä autosta.

38-vuotias asentaja Friman korjaa työkseen losseja, ja harrastus muistuttaa paljon hänen työstään.

– Ajettavuus on Ladassa varmaan hyvin samanlainen kuin lossissa, Friman naurahtaa.

Lada on maineensa vanki?

– Niin se on, Eikä se siitä muuksi muutu. Yksi työkaveri aikanaan sanoi, että totuus sattuu.

Suosittu internetissä

Onneksi Ladan seikkailuja voi seurata myös internetissä, esimerkiksi Facebookissa ja YouTubessa. Frimanin ajotyyli yhdistettynä Ladan rappiokarismaan onkin todella suosittua viihdettä. 

– Facebook-sivuillamme on noin 4000 seuraajaa. Se on harrastelijaryhmälle ihan hyvä määrä.

YouTubessa joitain Lada-videoita on katsottu kymmeniätuhansia kertoja, suosituimmalla incar-pätkällä on 363 000 katselukertaa.

– Minulta kysytään usein, että, miksi ajatte Ladalla? Yksi syy on palaute. Eräs lapsiperhe tuli Tunturissa jutulle. He olivat tulleet paikan päälle katsomaan vain tätä autoa. Saamme ihmisiä liikkeelle, he lähtevät meidän vuoksemme katsomaan kilpa-autoja. Olemme tehneet jotain oikein.

Frimanin ja Seppäsen hyväntuulisen asenteen lisäksi Ladassa vetoavat vuodet 1976–93, aika ennen kuin siitä tehtiin ralliauto. Tuolloin se palveli luultavasti ihan tavallisena perheautona. Frimanilla ei ole omaa Lada-taustaa lapsuudesta, mutta todella monella suomalaisella on.

–Jokuhan siinä Ladassa ihmisiä kiehtoo. Monella on se tarina siihen. Vanhemmilla on ollut Lada, ja sen takapenkillä on tavallaan kasvettu, kun Ladalla on tehty kaikki reissut ja käyty kaupassa. Moni tulee meille kertomaan, että kun oli pieni, heillä on ollut tällainen nappisilmä. Tai joku vanhempi herrasmies kertoo, että on joskus ostanut uutena tällaisen auton aikanaan. Hauskoja tarinoita tuolla kuulee.

Kyse ei ole pelkästä nostalgista, sillä myös nuorempi ikäpolvi on löytänyt Frimanin ja Seppäsen Lada 1200:n. 

– Seuraajakunta on vauvasta vaariin. Netissä oli hauska video, jossa pieni lapsi oli isänsä sylissä ja ainoa keino, jolla isä sai jälkeläisen rauhoitettua oli näyttää Peten incar-videoita, näitä meidän ajoja. Lapsi tapitti niitä ja rauhoittui. Eli olemme olleet lapsenhoitoapunakin, videoiden kautta.

Rallimaailma on erilainen Ladan-kuskin silmin.

– Lada on meidän maskottimme. Jos ajaisimme jollain muulla merkillä, ei tämä touhu tällaista olisi. Tulee vain tuttuja vastaan, kun Ladalla lähdetään. Käsiä nousee aina siirtymällä ja pätkällä, kun Ladalla mennään.