Hulppeat 40 vuotta karting-ratoja kiertänyt Antti Ollikainen on nähnyt lajin ison muutoksen. Hänen mukaansa osa on positiivisia, osa negatiivisia.

46-vuotiaalla Ollikaisella riittää vielä vauhtia itselläkin. Hän voitti toissa vuonna S125-luokan SM-kultaa ja on avausosakilpailun jälkeen kakkosena tämän kauden Expert-luokassa.

Laji on muuttunut 40 vuodessa valtavasti.

”Onhan se muutos ollut ihan huima. Suomessa ja ulkomailla karting on mennyt koko ajan ammattimaisempaan suuntaan. Nyt on tiimit ja isot teltat. Aikaisemmin oli isä-poika-pareja”, Ollikainen sanoo Vauhdin Maailmalle.

Nykyisin SM-sarjan luokat ovat Mini60, OKN Junior, OKN Senior, S125, KZ2 ja Expert. Ennen oli toisin.

”Osa lajin muuttumisesta on mennyt parempaan suuntaan, osa huonompaan. Jos miettii vaikka 1990-luvun alun kartingia Suomessa, niin silloin se luokkajako oli tosi selvä, kuinka mennään eteenpäin. Oli Mini, Raket, Yamaha ja Junior A sekä formula A. Se oli se polku. Samat ikäluokat ajoivat oikeastaan samoja sarjoja koko ajan, kun noustiin ylöspäin seuraavaan luokkaan”

Myös kilpailijoiden määrässä on tapahtunut selkeä muutos. Kangasalan SM-avauksessa oli neljässä luokassa kuutisenkymmentä kuljettajaa.

”Joka luokassa oli 1990-luvulla tajuttoman paljon kilpailijoita, jopa 70. Joka viikonloppu ajettiin jossakin kilpaa. Uskon, että juuri siksi aika moni minunkin ikäluokastani kartingia ajanut sai lopulta ajamisesta itselleen ammatin. Taso oli tosi kova ja kesti kansainvälisen vertailun. Pelkästään Suomessa ajettiin 20 kilpailua vuodessa, kustannukset olivat hyvin maltilliset. Voisihan nytkin ajaa SM-sarjan, Rotaxin ja IAME:n, mutta kustannukset ovat täysin eri luokkaa. Monella perheellä ei ole siihen varaa”, Antti Ollikainen toteaa.

Ollikainen aikoo ajaa vielä itsekin, mutta myöntää, että kun on aika heittää ajohanskat naulaan, hän olisi halukas jatkamaan lajin parissa jollakin muulla tavalla. Miehen kokemuksella ja näkemyksellä käyttöä olisi varmasti.

Vielä kuitenkin mennään radan puolella. Sen Ollikainen myöntää auliisti, ettei 46-vuotiaan kroppa reagoi samalla tavalla kuin nuorena.

”Kyllä sen on vuosien varrella huomannut, palautumisaika on vääjäämättä pidentynyt. Kyljet ja niskat ovat eniten koetuksella. Vastapainoksi pettymyksiä osaa käsitellä paremmin kuin pikkupoikana. Silloin tavoite oli tehdä ajamisesta ammatti. Mutta kyllä edelleen voittamisen halu on tosi kova. Kun kisoihin lähtee, niin ainahan se pitäisi omasta mielestä voittaa. Toki samaan aikaan myös tiedostaa ne realiteetit, missä kisoissa on oikeasti mahdollisuus tavoitella voittoa.”