Matti Alamäki lopetti rallicrossuransa 1990-luvun alussa, joten porilaisen kalenterissa oli tilaa uusille seikkailuille. Hän lähti 1991 Pariisi–Dakar-erämaaralliin – tai silloin sen nimi oli Pariisi–Tripoli–Dakar.

Tupakkamerkki Chesterfieldin rahoittaman yksityistiimin kilpa-auto oli Toyota Land Cruiser, jota on aina pidetty kestävänä menopelinä. Toyota markkinoikin uutta mallia sanalla pysäyttämätön. Alamäen Toyota Land Cruiser melkein pysähtyi lopullisesti aika montaa kertaa Saharan aavikolla.

”Parisista oli lähtö. Marseillesta laivalla kalusto yli, ja sitten ajettiin Libyassa, Marokossa ja niin edelleen. Se oli kuukauden reissu, 11 000 kilsaa muistaakseni, se ei ollut mikään pätkäralli. Aamulla lähdettiin ja illalla tultiin maaliin. Muutama siirtymä oli välissä, mutta pääasiassa koko ajan ajettiin kilpaa”, Alamäki muistelee.

Jo alku Afrikassa antoi merkkejä, mitä olisi luvassa.

”Vähän oltiin viritetelty sitä autoa, polttoaineen syöttöä ja kaikkea, mutta huomattiin hyvin nopeasti, että se vie liikaa löpöä siellä, jouduttiin vetämään niitä asioita takaisin. Ensimmäinen ajopäivä oli muistaakseni jotain 600–700 kilometriä, ja 10 kilometriä ennen maalia loppui löpö.”

Ulkopuolinen apu oli kielletty, mutta hätä keksi keinot.

”Varmaan voi nyt jo kertoa, että paikalliset jätkät toi meille polttoainetta. Ne unohti kannun siihen vähän matkan päähän, ja me ’vahingossa' löydettiin se. Onnekkaasti saatiin muutama litra vähän ennen maalia.”

Dakar-ralli on kuuluisa vitsauksistaan, mutta Alamäki myöntää, että hän itse oli suurin syypää seikkailun ongelmiin, joita toden totta riitti. Rallicross-kuljettaja Alamäellä oli vaikeuksia hillitä itseään ja vauhtiaan kestävyyskisassa.

”Meidän isoin ongelma koko matkan oli kuljettaja, joka oli ihan liian kilpakuski. Minulla oli ihan liian kova kiire koko ajan”, Alamäki sanoo ja hymyilee.

”Yritettiin mennä alusta saakka niin perhanan kovaa, niin se auto hajosi. Olisi pitänyt paljon maltillisemmin mennä. Puolenvälin jälkeen käytimme kaiken ajan siihen liikkumiseen, että ei tule penaltia, ja yritettiin pitää se härveli kasassa edes jotenkin.”

Alamäen mekaanikko oli rallicrossista tuttu Jokke Hannula, joka lensi Toyotan perässä pitkin Afrikkaa.

”Jokella oli sellainen 70 000 markan lentolippu. Se lensi päivät ja hitsasi sitä meidän katiskaa yöt. Ja yritti nukkua jossain välissä.”

Lopulta Toyota repeytyi niin pahasti, että se pysyi kasassa enää kuormasidontaliinoilla.

”Se oli 16 000 kilsaa ajettu Toyota. Siinä oli kuormasidontaliinoilla runko ja kori yhdessä. Se oli ihan paskana se auto, jostain syystä se vain halusi tulla maaliin. Taidetaan olla ainoa suomalainen yksityistiimi, joka on päässyt Dakarissa maaliin.”

Alamäki sijoittui yleiskisan sijalle 56 ja vakioautojen dieselluokan kymmenen parhaan joukkoon.