Tapio Rainio väläytteli vauhtiaan Tunturi-rallissa jo vuonna 1972, jolloin hän oli yleiskilpailun kolmas. Autona oli silloin Opel Ascona A 1900. Kisan arvaamaton luonne näytti tuolloin kaikki puolensa kotkalaiskuljettajalle.

- Yksi erikoiskoe oli Inarista Ivaloon ja osa EK:sta oli aurattu Inarijärven jäälle. Siellä oli kova tuuli ja se tuiskutti jäärataosuuden umpeen; autot eivät päässeet läpi. Lapioitiin kääntymispaikka ja ajettiin takaisin Inariin. Olimme Inarin Majalla odottamassa, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

- Järjestäjät ottivat yhteyttä paikallisiin viranomaisiin; oliko maaherraan tai poliisipäällikköön. He saivat luvan sulkea Inarin ja Ivalon välisen pääväylän yöllä ja pääsimme ajamaan välin erikoiskokeena. Nythän sitä tietä on oikaistu, mutta piru vieköön se oli silloin hieno pätkä.

Seuraavalle kaudelle Rainion kalusto vaihtui etuvetoiseen Saabin 96 V4-malliin. Syy merkinvaihtoon oli varsin yksinkertainen.

- Piirimyyjien ylläpitämä Opel-talli lopetti toimintansa silloin loppuvuodesta 1972. Klaus Lehto oli silloin tallipäällikkönä Saabilla. Hän otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko siirtyä Saabille. Se oli helponkuuloinen ratkaisu, joten sanoin, että voisinhan minä yrittää Saabilla ajamista.

- Se oli oikeastaan koko urani teema; aina, kun joku on jotain esittänyt, sinne on menty, Rainio naurahtaa.

Saab oli ”hemmetin hyvin hoidettu talli”, johon Rainion oli helppo siirtyä.

- Se oli täysipainoinen tiimi, joka sillä tavalla kiinnosti. Siinä kohtaa olivat jo Ford Escortit tuloillaan, joten Saabin kilpailukyky vähän mietitytti. Varsinkin kesäkelillä Saab oli altavastaaja.

- Suurin epäilys oli kuitenkin siinä, miten Saabia oppii ajamaan. 

Vuoden 1973 Tunturi-ralli oli Rainiolle ja kartanlukija Erkki Nymanille jos ei nyt suoranaisesti opettelureissu, ainakin uuteen totuttautumista.

- Muutamalla ensimmäisellä EK:n tuntui, että tämähän lähtee sujumaan oikein hyvin. Varsinkin sellaiset jouhevat pätkät, joissa ei ollut pysähdyksiä ja kiihdytyksiä, menivät ihan jees. Olihan siinä autossa opettelua, varsinkin vapaakytkimen käytössä hitaissa paikoissa.

Rainio sanoo Saabin olleen elementissään juuri Tunturi-rallissa. 

- Auto istui urassa ajamiseen todella hyvin. Vaikka Escortit olivat siihen aikaan edistyksellisiä ralliautoja, Saab oli erittäin kilpailukykyinen niissä olosuhteissa.

Lopputuloksissa Rainio oli yleiskilpailun neljäs. Kärkikolmikon muodostivat Timo Mäkinen, Markku Alén ja Pentti Airikkala.

Kestävyyskisa

Tunturi-rallia ei turhaan verrattu Safari-ralliin. Vaikka lämpöasteita ei ollutkaan samalla tavalla, Tunturi tarjosi osallistujille omanlaistaan eksotiikkaa. Vuoden 1974 kisan pituus oli reilut pari tuhatta kilometriä. 

Tämä siitäkin huolimatta, että edellisenä vuonna oli öljykriisi. Alun perin reitin piti kiertää Ruotsin ja Norjan puolella, mutta reittiä jouduttiin supistamaan. Moottoriurheilukiellon takia osaa reitistä ei voinut, eikä kannattanut pitää jatkuvasti auraamalla auki. 

Poikkeuslupa kilpailun järjestämiselle vuonna 1974 saatiin niin myöhään, että käytännön syistä tehtiin vielä kolmaskin reitti, jonka kunnossa pysymisestä järjestäjät saattoivat olla varmoja. 

Ensimmäinen etappi oli Rovaniemeltä Sodankylän kautta Ruotsin rajan pintaan Angeliin.

- Sieltä jatkettiin Sevettiin, josta lähdettiin taas toiselle puolelle Pallastunturille ennen kuin palattiin Rovaniemelle. Kyllä siinä kilometrejä tuli niin helkutisti.

- Kalusto piti saada siihen kuntoon, että ne kestävät tuollaisen pitkän ja vaativan kisan. Meillä oli tietysti se onni, että Konalassa oli hyvä talli ja ammattitaitoinen huoltoporukka, joka auton rakensi. Iskunvaimentajat olivat tietysti kovilla. Kaikkeen piti varautua ja olla varaosia.

Kylmään ja lumeen valmistuminen vaati erityisjärjestelyjä auton osalta. Saabiin erikoisuutena olivat kaarevat pölykapselit.

- Jos jarrulevyt olivat oikein kuumina ja pösäytti sopivasti lumipenkkaan, kylmä lumi saattoi katkaista levyn. Siinä oli teoria, että kapseli hylkii paremmin, eikä ime vannetta niin helposti penkkaan, Rainio taustoittaa. 

Maltilla maaliin

Vuoden 1974 rallissa oli kattaus niin kotimaisia kuin ulkomaisia kuljettajia. Oli edellisvuoden kärkikolmikko sekä Ruotsin Saab-tiimi. Lisäksi Saksasta oli Walter Röhrl Opelilla.

- Tietysti yritys oli kova heti alusta lähtien, kun oli kovia äijiä vastassa. Se oli tyypillistä, että jollekin osui joku pätkä hyvin. Parempipintainen sopi takavetoisille, mutta pöperöinen urapätkä oli Saabille hyvä. Ei siinä sen suurempaa suunnitelmaa ollut kisan alkuvaiheessa; kun lippu heilahti, ajettiin niin kovaa kuin auto kulki.

- Muistan, että alkupätkillä Stig Blomqvist rysäytti johonkin. Taka-akselia paikallaan pitäneet remmit menivät poikki ja jouset lähtivät välistä. Hän joutui ajamaan muutaman pätkän takapyörät syvällä pyöränkoteloissa. 

- Stigun tapa oli sellainen, että jos jotain kävi, hän pisti kahta kauheamman vauhdin päälle, Rainio muistelee.

Kisan ratkaisu nähtiin viimeisellä etapilla. Hannu Mikkola joutui keskeyttämään kuusi erikoiskoetta ennen maalia tekniikkamurheisiin. Johtopaikalle siirtyi tasaisen varmasti ajanut Rainio, mutta takaa tuli ruotsalainen tuulispää, joka poimi edellään olleita yksi kerrallaan.

- Kun Hannu keskeytti, jouduimme seisomaan siinä takana useamman minuutin ennen kuin auto saatiin sen verran tien sivuun, että siitä mahtui ohitse. Sen jälkeen johdimme kisaa useammalla minuutilla, mutta tiesimme että ”Blunkka” tuli kovaa takaa. Ajaminen oli viimeiset pätkät helkutin vaikeaa.

- Vertailimme pätkäaikoja ja jos Stigu oli ollut 10 tai 20 sekuntia nopeampi, ajattelin, ettei tästä tule yhtään mitään. Olisi tietysti tehnyt mieli panna hanttiin, mutta vieressä istunut Ekikin toppuutteli, että kyllä tämäkin vauhti voittoon riittää, että nyt vaan malttia.

Ongelmaton kisa

Ruotsalainen ajoi koko kisassa 12 pohja-aikaa Rainion 4:ää vastaan, mutta etumatka kesti maaliin asti ja voittomarginaalia jäi lopulta reilu minuutti. Rainio toteaa, että harvemmin voittoon päättyneestä kisasta jää mitään erikoista mieleen, koska asiat menevät silloin hyvin.

- Tämä pätee tuohon vuoden 1974 kisaan hyvin. Ensinnäkään emme ajaneet kertaakaan ulos, se on yksi tekijä. Meiltä taisi mennä yhteen rengasrikkoon pari minuuttia ja sitten Hannun takana muutama, mutta mitään ihmeellisempää episodia ei sattunut.

Rainion tunnelmat maalissa olivat kaksijakoiset. Toisaalta taskussa oli uran ensimmäinen Tunturi-rallin ykkössija ja Saabillekin tuli kaksoisvoitto.

- Vaikka voitettiin kisa, oli vähän sellainen nöyrtymisen tunne, kun piti lopussa vaan ajaa varmistellen voittoa.

Pettymys kuitenkin haihtui nopeasti, kun voittoa juhlistettiin Pohjanhovin saunaosastolla.

- Meidät heitettiin haalarit päällä uima-altaaseen. Tilanne muuttui yleiseksi taisteluksi ja altaassa oli enemmänkin porukkaa ajohaalareissa. Siitä tuli Scan-Autolle iso lasku, sillä uima-allas piti tyhjentää, jotta paikat saatiin desinfioitua, Rainio naurahtaa.