Olin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa muutaman vuoden Suomen rallilupauksista kootun Finnish Junior Rally Teamin tiedottajana. Elettiin vuotta 1990 ja itse asiassa historian viimeistä mestaruuskautta, jota tuolloin emme tietysti vielä tienneet.

Edessä oli eurooppalaisten juniorimaajoukkueiden FIA Cup -sarjan ensimmäinen osakilpailu, rallin EM-sarjaan kuuluva South Swedish Rally, joka ajettiin Etelä-Ruotsin Skånessa toukokuussa. Matkaani liittyivät mukaan myös Kari Kivenne ja Esa Alastalo. Finnish Junior Rally Teamin  kokoonpano joukkueavauksessa oli Marcus Grönholm, Ari Mökkönen ja Mikko Kalliomaa.

Lentokonematkustaminen teki tuolloin tuloaan. Kovassa hintakilpailussa edestakainen lento Helsingistä Tukholman kautta Kristianstadiin Etelä-Ruotsiin ja perillä vuokra-auto, tuli edullisemmaksi yhdistelmäksi kuin edestakainen laivamatka omaa autoa käyttäen.

Rallitiimin kuljettajista Ari Mökkönen oli huomioinut saman kuin me, joten hän päätti lentää kartturinsa kanssa suoraan kohteeseen. Perille päästyään Mökkösen eteen avautui ongelma; kaupungin kaikki vuokra-autot olivat varattuja.

Päätin uhrautua, sillä reitin sai nuotittaa vain kertaalleen ja ajattelin, että yhdellä ajokerralla mitään erityistä ei voisi edes tapahtua. Sain aikaistettua vuokra-autoni varausta parilla päivällä, jonka ansiosta Mökkönen pääsi ajoissa reitille nuotittamaan.

Ohjauskulmat suoraksi

Saavuttuamme Kristianstadin lentokentälle ja sen pysäköintialueelle, meitä odotti ilahduttavan suorapeltinen ja päältä päin kunnossa olevan näköinen etuvetoinen Ford Orion. Ensimmäiset ajometrit kuitenkin paljastivat, että Mökkönen oli osunut Orionilla melko voimakkaasti johonkin, koska auton ohjauspyörä oli suoraan ajettaessa puoli kierrosta vinossa.

Noudimme rallikartan ja -paperit kilpailutoimistosta ja päätimme katsastaa samaa vauhtia kaksi rallin avauspäivänä ajettavaa erikoiskoetta ja etsiä etukäteen sopivat katselu- ja kuvauspaikat. Kivenne oli ratissa ja minä luin karttaa. 

Rallin ensimmäinen erikoiskoe oli vain reilun auton levyinen kapea, mutta kovapintainen maalaistie. Kiventeen tyyliin etenimme erikoiskokeella varsin rivakasti, kunnes erään nyppylän takaa eteemme ilmestyi reittiä vastakarvaan ajanut asuntoauto. 

Rallikuski Kiventeen nopeiden refleksien ansiosta nokkakolari vältettiin, kun hän älysi ohjata auton vauhdilla kahden puun välistä kapeaan heinikkoon, josta hän käänsi Orionin samaa vauhtia takaisin tielle. Orion osui heinikossa kenties kiveen tai kovaan maapattiin, josta auto lennätti yhdellä pompulla takaisin tielle.

Ennen kuin me muut edes ehdimme kunnolla pelästyä, Kivenne huudahti ratin takaa iloisena ”jumal…., meillä on ratti taas suorassa!”

Väsähtäneet jouset

Junior Rally Teamin budjetti oli totta kai tiukka ja tiimimme asui jonkinlaisen leirikeskuksen parakeissa. Yhdessä huoneessa oli kaksi kerrossänkyä, joiden metallijouset olivat lievästi sanoen väsähtäneet. 

Kivenne halusi välttämättä nukkua yläsängyssä. Minä olin alasängyssä, eikä uni todellakaan tullut heti silmään, kun noin 100-kiloisen Kiventeen puoli vartaloa roikkui venähtäneiden jousien varassa noin 30 sentin päässä naamastani. Joka kerta kun Kivenne kääntyi sängyssään, olin varma, että hän tulee jousista läpi tai koko kahden kerroksen komeus kaatuu.

Mutta sitten itse kisaan. Suomalaisfiilikset olivat ennen rallia korkealla, mutta ne laskivat nopeasti jo toisena kilpailupäivänä. Kakkospäivän jälkeen meikäläisistä oli mukana enää Mikko Kalliomaa. Mökkösen Audista jäi vaihteisto jumiin ja ”Bossen” Toyotasta paloi kansipahvi. Rallin yleiskilpailua Mazdallaan johtanut Mikael Sundström joutui etuvetoakselin katkeamisen seurauksena myös keskeyttämään.

Keskeyttämisten takia meille jäi sen verran ylimääräistä aikaa, että päätimme ajankuluksi ajaa rallin päätöspäivän neljänneksi viimeisen, EK 27:n etukäteen läpi, koska laskimme, että kyseiseltä EK:lta ehtisi vielä kivasti rallin maaliin. Viimeisenä kilpailupäivänä oli kaikkiaan seitsemän EK:tta. 

Tarpeetonta syyttelyä

EK 27 oli tyypillinen eteläruotsalainen soratie, mutkainen, kapea ja kovapintainen, jota reunusti useimmissa kohdissa matala kiviaita. EK:n puolivälin jälkeen eteen avautui peltoaukea, jonka keskellä nyppylän jälkeen tie kääntyi yllättäen oikealle. Paikalla oli jo porukkaa valmiina ihmettelemässä. Ilmiselvä ulosajopaikka siis.

Jatkoimme ajoa, kunnes peltoaukean laidalta tie kulki yhden matalan nyppylän yli täysin suoraan, mutta kääntyi heti sen jälkeen vasemmalle kiristyen. Mutkan tausta oli kaiken lisäksi auki, sillä paikalla oli ollut joskus talo, jonka vanha piha-alue hämäsi katsetta valtavasti. Paikka ei ollut lainkaan sellainen, miltä silmä näytti.

Kun pysähdyimme ja tutkimme nyppylän jälkeistä ruohikkoa, sieltä löytyi vuosia vanhaa lasia ja muuta autoista rikkoutunutta tavaraa. Tietä ei ollut ajettu rallissa vuosiin, mutta kun se edellisen oli ollut mukana, paikassa oli ilmiselvästi kaatunut useampikin auto. Tässä olikin kohteemme.

Takaisin Kristianstadiin saavuttuamme Simo Lampista joukkueen johtajana tuurannut Jack Grönroos haukkui meidät pystyyn ja syytti, että reitillä ajelumme johtaa koko joukkueen hylkäämiseen. Sääntöjen mukaan joukkueen johto ei saanut reittiä ajaa ja Grönroosin mielestä kuuluin johtoon.

Olin kuitenkin varmistanut asian. Olin tiedottaja ja akkreditoitunut median jäsen, jolla oli oikeus tutustua reittiin. Mutta Grönroos ei tätä halunnut uskoa.

Tappelun ainekset

Rallin viimeisenä päivänä saavuimme edellisenä päivänä valittuun kohteeseen. Paikka oli todella vaikea ja olimme mutkassa ainoat katsojat. Hetken kuluttua tietä mittaili katseellaan myös kolmen ruotsalaiskatsojan porukka ja he näyttivät meille peukkua.

Ensimmäisenä paikalle ajoi rallia ylivoimaisesti Toyotalla johtanut Mats Jonsson, jonka Toyota putosi ojaan, mutta kokenut kuljettaja selvitti tilanteen. Seuraavaksi paikalle saapui rallin yleiskilpailussa toisena ollut Torbjörn Edling, jonka Mazda heitti kaksi ilmavaa volttia ennen kuin se osui puuhun, jonka juurelle Mazda pysähtyi.

Emme tienneet, että muun muassa vuonna 1987 Suomen MM-rallissa kuudenneksi ajaneen Edlingin koko ajajaura oli kiinni tämän kisan voitosta; Mazdan rahallisen tuen ehtona oli rallin voitto.

Riensimme auton luo, josta nousi vihainen mies. Saimme Edlingin kartanlukijalta varoituskolmion, jonka asensimme tielle muita varoittamaan. Kertasimme Edlingin kaatoa keskenämme, jolloin suomenkieltä kuulleen Edlingin pinna paloi.

Hän marssi luoksemme ja solvasi ruotsiksi meitä ja suomalaisia yleensäkin. Kivenne ei ruotsia ymmärtänyt, mutta hän päätteli jo puhetavasta ja -tyylistä, että jotain sontaa keskeyttäneen kuljettajan suusta tulee.

– Mitä se sanoo? Lyönkö jo? Mitä helv… se huutaa, Kivenne kyseli iso nyrkkinsä jo valmiiksi vieterille viritettynä.

Edlingin kartturi huomasi tilanteen ja saattoi Kivennettä päätä lyhyemmän kuljettajansa tilanteesta pois. Samaan aikaan paikalla olleet ruotsalaiskatsojat ottivat varoituskolmion pois. 

Rallissa A-ryhmän etuvetoluokkaa Golfilla johtanut Björn Blomqvist saapui seuraavana mutkaan. Golf kieri kaksi näyttävää volttia, osui samaan puuhun kuin Edlingkin ja putosi lopulta hänen Mazdansa päälle.

Varoituksella voittoon

Tilanteessa ei kukaan loukkaantunut, mutta pitää sanoa, että aika harvoin nuottirallissa autot kaatuvat heti kärjestä lähtien. Kun paikalle saapui Junior Teamin Mikko Kalliomaa, toki varoitimme häntä erikseen.

Mutkan vaikeutta kuvaa hyvin se, että jos joku muistaa 1980-luvulta ranskalaisen Oliver Huglan, jonka rallivauhti takavetoisella Mitsubishi Lancerilla oli purkuautotasoa, kyseisessä mutkassa Huglankin vauhdilla roikuttiin ojassa varoituksista huolimatta.

Törmäyksen jälkeen Edling kävi entistä kuumempana ja paikalla olivat nyrkkitappelun ainekset. Kiivaan sananvaihdon keskellä menin juttelemaan rauhallisen oloisen Blomqvistin kanssa ja kerroin hänelle, että meillä Suomessa autojen liikennevakuutus korvaa sellaiset vauriot, jotka toinen auto aiheuttaa ajoradan ulkopuolella.

Totesin myös, että minulla on kamerassani kuvasarja molemmista kaadoista todisteeksi. Vaihdoimme yhteystietoja ja Blomqvist lupasi olla yhteyksissä.

Kun saavuimme rallin maalipaikalle juhlimaan Mikko Kalliomaan maaliintuloa, hänen yleiskilpailun 15:ttä sijaansa, N-ryhmän kakkossijaansa ja Finnish Junior Rally Teamin FIA Cupin johtopaikkaa, Grönroos oli edelleen varma, että juuri meidän takiamme tiimin suoritus vielä hylätään. Grönroosia ei saanut rauhoittumaan edes se, että Kalliomaan mukaan ilman varoitustamme hän olisi kaatanut kyseisessä mutkassa ja koko tiimi olisi jäänyt nollille.

No, hylkäystä ei tietenkään tullut ja suomalaiset johtivat sarjaa pisteen erolla ruotsalaisiin; 85-84. Seuraavilla sijoilla olivat Tanskan ja Länsi-Saksan junnujoukkueet. Kauden päätteeksi Finnish Junior Rally Team voitti jälleen kerran FIA Cup -joukkuemestaruuden, jonka jälkeen koko joukkuesarja lopetettiin suomalaiskuljettajien ylivoimaisuuden takia.

Etelä-Ruotsin rallin yleiskilpailun voitti Mats Jonsson. Toiseksi sijoittui Per Eklund Lanciallaan ja kolmanneksi viimeisellä EK:lla nousi Jonssonin tavoin nelivetoisella Toyotalla ajanut Leif Asterhag.

Kiitokset myöhemmin

Rallin jälkeen Björn Blomqvist otti yhteyttä ja kysyi valokuvieni perään. Sovimme, että myyn molemmista autoista kuuden kuvan kaatosarjan yhteishintaan 3 000 markkaa (500 euroa). Blomqvist maksoi myös Edlingin kuvat. 

Kesä ehti kulua ennen kuin Blomqvist oli uudelleen yhteydessä. Hän kiitti valokuvista, joiden ansiosta liikennevakuutusyhtiö korvasi heille yli 280 000 (43 000 euroa) Ruotsin kruunulla yhteentörmäyksestä syntyneitä vaurioita. Blomqvist oli kuvista todella kiitollinen, jonka hän kohteliaana miehenä myös useaan kertaan puhelujemme aikana toi esille.

Sen sijaan Thorbjörn Edlingin menestyksellinen ralliura todellakin päättyi kyseiseen mutkaan. Edling ehti voittaa urallaan yhdeksän Ruotsin rallimestaruussarjan yleiskilpailua ja hänet tunnettiin hankala persoonana, jonka myös me hyvin selkeästi havaitsimme.

Mutta löytyi Edlingistäkin lopulta jonkinlainen herrasmies. Reilut puoli vuotta tapauksen jälkeen Mikael Sundström välitti minulle Edlingin terveiset, joissa hän pahoitteli käytöstään ja kiitteli arvokkaasta yhteistyöstä.