Janne Tuohinon ura oli ottanut askeleen ammattimaisempaan suuntaan juuri kaudella 1999. Kartturiksi hyppäsi Miikka Anttila ja SM-rallien lisäksi parin kalenterissa oli kolme MM-rallia; Jyväskylä ja Iso-Britannia ajettiin Ford Escort WRC:llä ja Australiassa kaksikko kisasi N-ryhmän Volkswagen Pololla.

Ulkomailla sujui mollivoittoisesti, mutta Jyväskylässä kaksikko oli hienosti yleiskilpailun kahdeksas. 

– Lopussa oli vähän moottorimurheita, mutta ne eivät vaikuttaneet sijoitukseen enää, Tuohino muistelee.

Uuden vuosituhannen myötä Tuohino sai alleen uuden automerkin, kun edessä oli hyppäys Toyota Corolla WRC:n ohjaimiin. 

– Hulkkosen Timo tuli kuvioihin silloin vuoden 1999 kesällä. Seuraavalle vuodelle ”Timppa” osti kaksi WRC-Corollaa. Kun sain seuraavan vuoden alkuun hyvät ja kilpailukykyiset vehkeet, kyllähän siinä tuli odotuksia, että pitäisi kovaa ajaa.

Kausi 2000 alkoi Tuohinolta ja Anttilalta Tunturirallista, joka päättyi keskeytykseen. Ruotsin MM-rallista tuliaisina oli 15. sija, mutta kevään Lapuan ja Kuopion SM-ralleista tuloksena olivat kakkossija ja voitto, joten vauhti uudella kalustolla oli hiljalleen löytymässä. 

Kun kesän SM-rallit sujuivat takkuisasti, odotukset Jyväskylän MM-rallista olivat edellisen vuoden hyvän tuloksen myötä korkealla.

– En muista tarkkaan kuinka korkealla odotukset olivat, mutta odotuksia totta kai oli. 

Kisa alkoi perjantaina ja reitti suuntautui Jyväskylän pohjoispuolelle. Tuohinon ja Anttilan vauhti oli nousujohteista; päivän viimeistä edellisellä EK:lla Laukaassa kaksikko oli kahdeksanneksi nopein ja yötauolle tultaessa he olivat yleiskilpailussa 13:ntena.

– Ei ollut viittä WRC-autoa, vaan paljon kovia ukkoja. Parhaimmillaan triplamäärä autoja nykyiseen verrattuna.

– Siihen aikaan Suomestakin löytyi neljästä viiteen kuskia, jotka pystyivät ajamaan rallin voitosta ja siihen ulkomaiset huiput päälle, Tuohino muistuttaa.

Näkö lähti

Lauantaina nousu kohti kärkikymmenikköä jatkui. Karavaani suuntasi kohti Jämsää ja mausteeksi rallin pisimmälle päivälle luvattiin paikallisia ukkoskuuroja.

Ensimmäisinä ajettiin Juupajoki ja Västilä. Päivän toisen EK:n jälkeen Tuohino ja Anttila käväisivät jo yhdeksäntenä, mutta seuraavat Päijälä ja Ehikki olivat miinusmerkkisiä. Ennen huoltotaukoa ajettiin vielä Ehikki.

Iltapäivällä ohjelmassa olivat Ouninpohja, Vaheri ja Killeri. Ouninpohjan jälkeen Tuohino ja Anttila olivat kymmenensiä yleiskilpailussa.

– Olihan siinä vielä kärkeen matkaa, kärkiviisikkoonkin. Mutta eipä sitä ikääkään silloin vielä kovin hirveästi ollut. 

– Lauantai-illan viimeinen kunnon pätkä, Vaheri. Toinen oikea; joku nuottivirhe siinä tuli. Muistaakseni se oli oikea eri plus nuotissa. Se lähti ihan yllättäen. En tiedä mikä oikosulku minulla tuli, kun yritin kaasu pohjassa mennä sinne oikeaan. 

– Sen näki heti, ettei mitään saumaa selvitä. Oliko jokin häiriö omassa ajatuksessa, kun siinä oli sellainen pieni ja lyhyt mutka ensin vai oliko siinä puskua liikaa, en tiedä. Mutta sen näki heti, kun mutka tuli, että nyt ei käänny kyllä ollenkaan.

Tuohino kertoo, että datan mukaan heillä oli vauhtia 181 km/h, kun Corollan takakulma osui maitolaituriin ja auto lähti pyörimään nokkaperiä.

– Onneksi olin kuitenkin yrittänyt kääntää, että auto meni luisussa maitolaituriin, josta se lähti rullaamaan.

– Muistan vielä, kun auto lähti pyörimään tien suuntaisesti, osittain tiellä, osittain ojan puolella. Se lensi sillä tavalla, että auto heitti volttia ilmassa ennen kuin tuli ensimmäisen kerran keula edellä alas. Minulla oli silloin vielä silmät auki ja katsoin, että ohhoijjaa, nyt taitaa rytistä rajusti.

– Sitten lennettiin uudelleen joku 30 metriä ja tulimme perä edellä maahan. Toisen kosketuksen jälkeen lennettiin jälleen kolmisenkymmentä metriä, joten päädyimme noin 100 metrin päähän maitolaiturista.

Kun kolmiloikkaa muistuttanut liikesarja oli pysähtynyt, auto oli pyörillään ja takarenkaat olivat tiellä. Ilmavan kaadon ansiosta lasit, katto ja ovet olivat ehjät.

– Laitoin Corollan käyntiin ja sanoin Miikalle, että jatketaanhan matkaa. Katsojat tulivat huutamaan, ettei autossa ole enää renkaita paikoillaan. 

Tuohino muistelee pyörityksen tuntuneen kropassa, mutta kun osumia maapalloon ei tullut, kaikki tuntui olevan suurin piirtein kunnossa.

– En ole ikinä nähnyt tilanteesta mitään videota tai muuta, että miltä se näytti ulospäin. Sitten kun nousimme Miikan kanssa autosta ja saatiin vehkeet tienlaitaan, katsojat sanoivat, että kaato näytti niin pahalta, että he olivat varmoja, ettemme enää nouse autosta omin jaloin.

– Siinä kohtaa Miikkaa alkoi huimaamaan ja vähän ottamaan tajua pois. Katsojat soittivat apua ja meidät haettiin kopterilla pois ja sairaalaan tarkistettavaksi.

”Pidä silmät kiinni”

Kumpikin läpäisi tarkistuksen, mutta Tuohinolla oireet alkoivat vasta seuraavalla viikolla.

– Kolme päivää sen jälkeen minulla lähti vasemmasta silmästä näkö. Taisin olla Leppävirralla purkamassa ja pesemässä vehkeitä, kun lounaalla aloin ihmetellä, että mikä musta piste maitopurkin kyljessä oli. Huomasin, että hemmetti, vasen silmä menee ihan mykäksi.

– Ajoin Kuopioon silmälääkäriin ja minut määrättiin suoraan leikkaukseen. Menin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan ja siellä silmä kuvattiin uudestaan. Lääkärit miettivät, ettei silmää tarvitse leikata, sillä näkö ei välttämättä palautuisi leikkauksen jälkeen. 

Diagnoosin mukaan Tuohinon silmät olivat pullistuneet ulosajossa niin paljon ulos päästä, että vasemman silmän verkkokalvo oli pullistunut irti lasiaiseen. Tämä oli aiheuttanut sisäisen verenvuodon.

– Lääkärit sanoivat, että silmä paranee levolla, etkä tee pariin viikkoon mitään. Mietin, että kahden viikon päästä olisi SM-ralli ja kysyin, kestääkö sen ajaa.

– Kontrollissa lääkäri sanoi, että jos se menee puuhun, pistä silmät kiinni, Tuohino hymähtää. 

Kaadosta ei jäänyt Tuohinon mieleen mitään peikkoa.

– Silloin oli niin paljon intoa, että se hävisi mielestä sen sileän tien. Onneksi oli sen verran ”pehmeä kaato”, ettei ollut mitään äkkipysäystä. Mutta G-voimia on silti ollut, kun se silmiin otti.

Corolla leivottiin kahdessa viikossa ajokuntoon. Luonnollisesti keula ja perä olivat suurimmat työmaat.

– En muista tuliko maitolaiturista sanomista jälkikäteen. Siitä mällistä tuli maksettavaa ihan riittävästi, Tuohino naurahtaa.

Vielä kerran?

Viimeisimmän kisansa, joka oli poikkeuksellisesti MM-osakilpailuna ollut  Arctic Rally Finland, Tuohino ajoi vuonna 2021 Ford Fiesta WRC:llä. Parin vuoden päästä mies täyttää 50 vuotta, joten vieläkö poltetta ajamiseen löytyy?

– Kyllä sitä aina välillä eksyy katsomaan erilaisille myyntisivustoille ralliautoja. Olin seuraamassa Keski-Euroopan MM-rallia ja kyllähän siinä ajatukset aina lähtevät rullaamaan. Jos voi sanoa, että järki on voittanut, ainakin toistaiseksi se on voitolla.

– Mutta ehkä yhden kisan joskus, jos siltä tuntuu. ”Jyskälä” on vähän kallis kisa, mutta Tunturi voisi olla pohjoisen pojalle mukava syntymäpäivälahja.

– En ole kuitenkaan vielä miettinyt sinne asti. Katsotaan sitä sitten lähempänä, kaksi kertaa Tunturin yleiskilpailun voittanut Janne Tuohino pohtii arvoituksellisesti.