Itseään tekniikkanörtiksi kutsuva Timo Rautiainen olisi saattanut viettää koko uransa tietokoneiden parissa. IT-maailman menetys on kuitenkin ollut suuri voitto rallille.

Suomalainen on jäänyt ikuisesti WRC-historiaan maailmanmestarikartanlukijana Marcus Grönholmin rinnalla. Sen jälkeen hän on toiminut ansiokkaasti FIA:n urheiludelegaattina. Rautiainen on erittäin pidetty hahmo rallimaailmassa.

Kuten elämässä usein käy, tällaiset saavutukset syntyvät sattumanvaraisista käännekohdista. Näin kävi myös Rautiaiselle. 

Rautiainen kertoo WRC Backstories -podcastin uusimmassa jaksossa, että hänen ensikosketuksensa ralliin tuli vasta varhaisessa teini-iässä Jyväskylässä. Vasta tietojenkäsittelytieteiden opiskelun sekä ohjelmistoanalyytikon työn jälkeen kartanlukijan ura alkoi tuntua mahdolliselta.

“Olin kiinnostunut mopoista, moottoripyöristä ja autoista nuoresta asti, mutta toisin kuin monet suomalaiset, en oikeastaan seurannut rallia. Menin ensimmäistä kertaa Jyväskylän MM-ralliin, kun olin varmaan 13-vuotias. Veljeni veivät minut sinne ja seurasimme ralliautoja, ja se oli todella silmiä avaava kokemus”, Rautiainen muistelee.

“Luulen, että olin parikymppinen, kun luokkakaverini ja hänen veljensä alkoivat harrastaa rallia. Liityin mukaan mekaanikkona. Mekaanikko on tosin iso sana sille, mitä tein, vaihdoin renkaita tai tankkasin bensakanisterista ja sellaista. Tämä kaveri, Miko Kalliomaa, alkoi sitten ajaa itse ja kysyi minulta vuonna 1988, haluaisinko lähteä hänen kanssaan Suomen juniorimestaruussarjaan. Sanoin kyllä, suoritin tutkinnon ja sitten mentiin.”

Ralli oli hänelle kuitenkin vielä silloin pelkkä harrastus.

“En voinut lopettaa työtäni ohjelmistoanalyytikkona. Pärjäsimme kuitenkin alusta asti aika hyvin ja tähtäsimme korkealle.”

Sattuman kautta alkanut rallipolku muuttui pian vakavaksi, kun Rautiainen ja Kalliomaa voittivat juniorimestaruussarjan. Sen jälkeen he ajoivat Lancia Deltalla toiseksi SM-sarjan mestaruustaistelussa nuoren Marcus Grönholmin jälkeen – kuljettajan, jonka kanssa Timosta tulisi myöhemmin toinen suomalaisen rallin legendaarisimmista työpareista.

Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Rautiainen päätti ottaa riskin. Hän irtisanoutui työstään ja muutti Saksaan kilpaillakseen Kalliomaan kanssa vuonna 1989 Saksan avoimessa mestaruussarjassa. Kolmen osakilpailun ja taloudellisten vaikeuksien jälkeen Timo palasi Suomeen ja päätyi takaisin samaan IT-yritykseen, josta oli lähtenyt. Ralliunelma ei kuitenkaan päättynyt, se oli vasta alussa. Vuoden loppuun mennessä hän oli nimittäin lyöttäytynyt yhteen Grönholmin kanssa. Sekin tapahtui sattuman kautta.

“Espoossa oli paikallisralli. En osallistunut, vaan olin katsomassa. Näin Opel Asconan, jota Marcus ajoi. Kartanlukijana oli nätti nuori nainen ja mietin, kuka hän oli. Näin nimen ikkunassa: Grönholm–Grönholm, ja ajattelin, että se oli hänen vaimonsa. Myöhemmin selvisi, että se oli hänen siskonsa. Illalla menin juttelemaan Marcuksen kanssa, ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä.”

Tuolloin hän ei vielä tiennyt, että tämä yhteistyö toisi kaksi maailmanmestaruutta ja 30 MM-osakilpailuvoittoa. Menestys tuntui kaukaiselta haaveelta, kun Grönholm ja Rautiainen kokosivat niukan budjetin osallistuakseen vain valikoituihin WRC-ralleihin Toyota Celica GT-Fourilla. Menestys oli vaihtelevaa.

“Mietimme asiaa ralli kerrallaan. Aina laskimme, moneenko ulkomaiseen ralliin meillä olisi varaa. Niitä ei ollut monta, yksi tai kaksi, joina­kin vuosina kolme. Ne olivat kalliita, ja kun mahdollisuuksia näyttää vauhtia oli niin vähän, yritimme aina maksimaalista suoritusta, joka yleensä päättyi huonosti”, Rautiainen kertoo.

Homma oli päättyä moneen kertaan.

“Monta kertaa istuimme tienpenkalla rikotun auton vieressä ajatellen, että tässä tämä oli. Mutta tiimipäällikkömme Robert Gröndahl oli suuri apu, ja ilman hänen yhteyksiään Toyota Team Europeen emme olisi koskaan päässeet eteenpäin.”

Työ palkittiin

Vasta vuoden 1998 Suomen rallissa ajetut mainiot pätkäajat palkitsivat vuosien työn.

“Muistan, että Marcus yritti Uudessa-Seelannissa 1998 ennen rallia jutella tiimipäälliköiden ja tallipomojen kanssa. Oli vaikeaa edes päästä heidän puheilleen. Mutta Suomen rallin erikoiskoeaikojen jälkeen yhtäkkiä kaikki olivat kiinnostuneita. Perjantai-iltana huollossa Jean-Pierre Nicolas Peugeot Sportilta oli innoissaan puoliksi ralliautomme sisällä ja sanoi, että meidän täytyy tavata tänä iltana.”

“Illalla Jean-Pierre tuli hotellihuoneeseen ja tarjosi ohjelmaa Peugeotin kanssa. Hän selitti, että autoa kehitettäisiin vuonna 1999 ja vuodesta 2000 ajaisimme koko kauden. Marcus oli erittäin kiinnostunut. Suomen rallin jälkeen meillä oli viisi tarjousta pöydällä. Kaikki halusivat Marcuksen. Hänellä oli hyvä tunne Peugeotista ja hän päätti lähteä heidän mukaansa. Ja se toimi.”

Kuva

Marcus Gronholm ja Timo Rautiainen Suomen MM-rallissa vuonna 2007. Kuva Getty Images.

Grönholm ja Rautiainen ottivat ensimmäisen WRC-voittonsa jo toisessa yhteisessä kilpailussaan Peugeot 206 WRC:llä Ruotsissa. Hallitseva maailmanmestari Tommi Mäkinen jäi 6,8 sekuntia. Kaudella tuli neljä voittoa, ja kaksikko voitti maailmanmestaruuden viiden pisteen erolla Richard Burnsiin. Mestaruus olisi kuitenkin voinut jäädä saavuttamatta ilman Timon suostuttelukykyä.

“Se oli upea tunne ja olimme tietenkin onnellisia, mutta kun Marcus teki sopimuksen Peugeotin kanssa, meille ei ollut luvattu täyttä kautta vuodelle 2000, vaan vain 10 rallia. Ruotsin voiton jälkeen sunnuntai-iltana menin villin juhlimisen jälkeen Jean-Pierren Nicolasin ja Corrado Proveran luo ja sanoin, että meidän täytyy saada täysi kausi. Tiesimme, ettemme ole asfaltilla kaikkein nopeimpia, mutta tarvitsimme ne pisteet. Sen jälkeen saimme myös asfalttirallit.”

Toinen mestaruus ja legendan synty

Grönholm ja Rautiainen voittivatkin toisen maailmanmestaruuden Peugeotilla vuonna 2002.

Maailmanmestaruuksien lisäksi Rautiainen tunnetaan internet-aikakaudella ehkä parhaiten valitettavasta ja kivuliaasta välikohtauksesta Turkin rallissa 2004. Sen teki kuuluisaksi huolestunut Grönholm, joka erikoiskokeen jälkeen sanoi legendaariset sanat.

“Meidän piti pysähtyä, koska kivi tuli ylös ja Timon penkin läpi. Timon perseeseen.”

Videota on jaettu tuhansia kertoja sosiaalisessa mediassa, joten aiheeseen on vaikea olla palaamatta. Rallifolklorea syntyi siinä hetkessä, mutta mitä oikeasti tapahtui?

Kuva

“Kyllä se elää muistoissa. Pari vuotta sitten päätin, että nyt on aika tehdä tästä bisnes ja rekisteröin nettisivun ”up in the ass of Timo”, mutta siellä ei ole mitään. Turkissa käytettiin teräsvahvistettuja betonitankoja teiden sulkemiseksi. Yksi näistä oli kaatunut ja jäi tielle. Ajoimme sen yli, ja etupyörä osui siihen niin, että se tuli penkkini läpi ja suoraan takapuoleeni kuin vasara.”

“Tiedän, että se oli teräsvahvistettu tanko, koska löysäsin turvavöitä ja tunsin teräksen. Poltin käteni, koska se oli niin kuuma tullessaan lattian läpi. En heti tiennyt, miksi kipu oli niin kova. Vasta myöhemmin, Suomen rallin testien aikana, minulla oli vaikeuksia istua autossa. Se sattui, ja vasta silloin menin uudelleen lääkäriin. Röntgenissä todettiin luunmurtuma.”

“Argentiinan rallissa minulla oli edelleen ongelmia istumisen kanssa. Tiimi osti minulle istuinpehmusterenkaan, ja se oli loistava. Jos sellainen nähtäisiin nykyään teknisessä tarkastuksessa, se hylättäisiin heti, mutta onnistuimme pitämään sen kaikissa ralleissa. Peugeotin jälkeen otin sen mukaan myös M-Sportille. Kun lopetimme rallit vuoden 2007 lopussa, M-Sportin mekaanikot olivat valmistelleet minulle lahjan: he laittoivat tämän istuinpehmusteen läpinäkyvään koteloon. Se on nykyään Marcuksen rallimuseossa”, Rautiainen muistelee legendaarista tarinaa.