
Markku Alén joutui vanhoilla päivillään ajokouluun ja kohtaamaan näyn, joka aiheutti hänessä suorastaan pakokauhua
2000-luvun puolivälissä Markku Alén oli moottorikelkkailemassa Lapissa, kun hänelle yllättäen tarjottiin mahdollisuutta ajaa Dakar-ralli Ivecon kuorma-autolla.
Asiat lähtivät rullaamaan, ja yhtäkkiä Alén huomasi olevansa aavikolla auton ratissa.
”En tiennyt, mihin jouduin”, Alén muistelee.
”Ensin olin jossain Tunisiassa dyynikoulussa. Kamelin jälkiä menin dyynejä ylös. Oli opettaja vieressä! Olin melkein kuusikymppinen äijä, ja mulla oli opettaja vieressä! Olin, että jumalauta, joutuuko tässä vielä kouluun… mutta piti opetella ajamaan dyynejä ylös.”
Millaista oli ajaa hiekalla, aavikolla?
”Täytyy myöntää, että pelkäsin dyynejä. Mulle tuli hirveä paniikki, kun tultiin tasankoa ja näin ne korkeat vuoret. Sinne piti kiivetä, ja pystyseinää lähdettiin nousemaan. Millä vaihteella lähdetään? Ja tuntui, että se auto lähtee sakkaamaan alas, kun voima ei riittänyt. Malissa ja Mauritaniassa oli aivan karmeat dyynit, hei! Aivan hurjat, mutta tuli tehtyä sekin.”
Oliko se ensimmäinen kerta, kun pelkäsit jotain auton ratissa?
”Olen pelännyt normaaliajossakin, mutta dyyneistä tuli sellainen pieni pakokauhu: onko tuonne pakko mennä? Ne oli niin jyrkkiä nousuja, ja ei tehot riittäneet autossa. Tuntui, että loppui tehot.”
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.