Jyväskylän Suurajot otti ratkaisevan askeleen kehittymisessään vuonna 1965. FIA:n urheilukomitea CSI päätti, että rallin EM-sarjan osakilpailujen on julkaistava reittinsä 30 vuorokautta ennen kilpailun käynnistymistä.

Sääntö oli luotu lähinnä alppiralleja varten, joissa ennakkotutustuminen – tai harjoittelu, kuten sitä silloin kutsuttiin - oli välttämätöntä. Ja mikäpä alppirallien teitä olikaan opetellessa, kun ne poikkeuksetta asvaltoituina kestivät ongelmitta harjoitusajan runsaan liikenteen.

Toisin oli kuitenkin Suomessa. Soratiet olivat kovassa kestorääkissä ja etenkin pienemmät tiet olivat heikossa kunnossa jo ennen kuin ralli edes alkoi. Sama ongelma oli ruotsalaisillakin EM-rallien järjestäjillä, mutta he löysivät säännöistä laillisen takaportin. He ajattivat kaikki pikataipaleet yksityisteillä, koska näitä ei tarvinnut ilmoittaa etukäteen ja reitti pystyttiin pitämään paremmin salaisena. Tätä vaihtoehtoa mietittiin Suomessakin vuoden 1965 Suurajojen jälkeen.

Toisaalta reitin julkaiseminen ennakkoon ja tämän tarjoama harjoittelumahdollisuus tasasi kilpailijoiden mahdollisuuksia, sillä aikaisempina vuosina etenkin ruotsalaiset olivat moittineet ratkaisua, sillä heidän mukaansa suomalaiskuljettajat olivat kuitenkin harjoitelleet salaisen reitin.

60 vuotta sitten ralli oli todellinen miesten kilpailu. Silloin ei ajettu pelkästään virka-aikaan, vaan lyhyitä taukoja lukuun ottamatta kisaviikonloppuna osallistujat asuivat autoissaan. Samaa tekivät myös huollot, jotka seurasivat kilpailijoita. Silloin ei tiedetty mistään huoltoparkeista, jotka nykyään ovat hulppeampia kuin monet vakituiset rakennukset.

Pidemmillä siirtymillä kuljettajat antoivat ajovastuun kartanlukijalleen ja yrittivät nukkua, sillä ajettavaa oli runsaasti. Jyväskylästä startanneen reitin ääripisteet olivat Tampereella, Helsingissä, Lahdessa ja Kouvolassa.

Jyväskylän Suurajoista muodostui Timo Mäkisen lopullinen kotimainen läpimurto. Hän voitti ensimmäistä kertaa urallaan kilpailun kartanlukijanaan Pekka Keskitalo ja autona tietenkin BMC Cooper S. Samanlaisella autolla toiseksi sijoittuivat Rauno Aaltonen ja Anssi Järvi. Pauli Toivonen toi VW 1500 S:n kolmanneksi jätettyään voittoaan Saab Sportilla puolustaneen Simo Lampisen neljänneksi.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, jotakin sentään on säilynyt. Se mitä VM:n työryhmä tuolloin kirjoitti rallin loppukaneettinaan, pitää täydellisesti paikkansa yhä edelleenkin.

”Pokatkaamme syvään Jyväskylää – Suomen ralliautoilun Mekka kohti – mumiskaamme kiitos ja onnitelkaamme itseämme siitä, että kuulumme kansaan, jonka joukosta löytyy niin paljon niin epäitsekästä työtä tekeviä toimitsijoita kuin löytyy Jyväskylästä ja sen ralliorganisaatiosta. Toivokaamme heille pitkää ikää ja yhtä pitkää innostusta asiaansa.”