Ratamoottoripyöräilijä Eemeli Lahtea, 29, haukotuttaa. Takana on rankka vuosi.

”En ole laskenut, kuinka monta päivää olen viettänyt pyörän päällä, mutta kyllä varmasti kolminkertaisen määrän aikaisempaan verrattuna”, Lahti kertoo.

Hänen ei pitänyt satsata kauteen juuri normaalia enempää, mutta mielekkäitä ajomahdollisuuksia vain ilmaantui.

”Tilaisuudet tulivat puoliksi vahingossa, ja aikataulu antoi sen verran periksi, että pääsin ajamaan. Mutta kyllä tässä kohtaa vuotta takki on jo aika tyhjä. Haukotuttaa aika paljon. Kyllä se on verottanut, sillä olen joutunut silti tekemään töitä ohessa.”

Lahtelainen rakennusalan yrittäjä on ajanut tänä vuonna niin paljon moottoripyörällä, että paikasta toiseen hän siirtyy mieluummin pakettiautolla kuin kaksipyöräisellä.

”Sen verran on ollut kypärä päässä, että on hyvä välillä antaa päänahan vähän hengittääkin.”

Lahti on pitkään kuulunut Suomen parhaimpiin ja lahjakkaimpiin ratakuskeihin, mutta sarjojen mestaruuksia hän ei onnistunut moneen vuoteen voittamaan. Nyt kelkka on kääntynyt. Viime kaudella Lahti voitti vihdoin superbiken Suomen ja tällä kaudella Viron mestaruuden.

”Kyllähän se mestaruus hyvältä tuntuu, jotain on silloin tehnyt oikein. Ja kertoo se myös tiimityöstäkin, sielläkin on onnistuttu tekemään parempaa työtä kuin muut, ja pyörät ovat pysyneet ehjinä.”

Aikaisemmin mestaruudet karttoivat Lahtea, sillä hänellä oli tapana hyppiä kisasta toiseen haasteiden perässä, eikä hän oikein malttanut ajaa samaa sarjaa kokonaan läpi. Hän lähti mieluummin kauemmas kovatasoiseen kisaan, jotta kehittyisi.

Onko Lahti rauhoittunut ja muuttunut yhden sarjan mieheksi?

”Noo, ei nyt oikein niinkään voi sanoa. Tänä vuonna ajan viittä eri sarjaa.”

Lahti on ajanut superbiken Baltian, Viron ja Suomen mestaruussarjaa sekä endurancen MM-sarjaa. Lista täydentyy vielä Englannin superbiken mestaruussarjalla, jonne Lahti lähtee tuuraajaksi. Kaiken kukkuraksi Lahti on ajanut 40–50 tuntia motocrossia, harjoittelun ja huvin vuoksi, joten ei ihme, jos päänahkaa pitää välillä ilmata.

”Yhden motocross-kisan kävin ajamassa. Katsotaan josko katsotaan josko lähitulevaisuudessa siinäkin vähän ehkä kilpailisi…”

Viron mestaruussarjan Lahti ajoi kokonaan, mutta SM-sarjasta jäi välistä yksi viikonloppu, joka meni päällekkäin Span endurance-kisan kanssa. Hän sai SM-hopeaa. 

Töiden ohessa Lahti ajoi kuin ammattilainen, sillä hän kävi talvella kahdeksan kertaa harjoittelemassa Espanjassa. 

”Tein yhteistyötä virolaisen Hanno Veltin kanssa. Hän hoiti ajokuvioita talvelle ja kesälle, ja sitä kautta tuli niitä ajopäiviä ja -kilometrejä järjetön määrä. Suomen, Viron ja Baltian mestaruuskisat ajoimme yhdessä, ja siihen vähän treeniä päälle.”

Lahti myöntää olevansa perso pyörille.

”Varmaan aika pitkälti siinä on se, että aina kun mahdollisuus tulee, niin kyllähän minä pyörän päälle istun.”

Lahti on ajanut tänä vuonna paljon ja hyvin, mutta juuri siellä, missä tarvittiin määrää, tunnit jäivät vajaiksi. Endurancen MM-sarjassa tiimi ei päässyt kertaakaan maaliin asti.

”Meillä petti tekniikka jokaisessa kisassa, mutta vauhdin puolesta meni hyvin. Le Mansissa tuli moottoririkko kolmospaikalta. Spassakin olimme kolmospaikalla, kun meni polttoainepumppu rikki. Suzukaan emme lähteneet, kun mestaruusmahdollisuus oli mennyt. Paul Ricardin radalla tuli nelospaikalta moottoririkko ja keskeytys”, Lahti listaa.

Hän oli silti tyytyväinen omaan MM-suoritukseensa.

”Oli siellä nopeampiakin kuljettajia, mutta silti sanoisin, että tosi vahvan esityksen tein tällä kaudella. Le Mansissa oli vaikea keli. Olin siellä kuivalla kelillä ihan nopeimpien joukossa, mutta kun oli sadetta ja huono sää, olin ylivoimaisesti nopein. Eli hyvää vetoa oli, ja samoin tiimikaverit olivat vahvoja. Harmittaa, sillä jos niitä moottoririkkoja ei olisi tullut, niin varmaan se maailmanmestaruuskin olisi ollut realistinen.”

Ensi vuonna Lahden päänahka saa enemmän omaa tilaa.

”Jossain määrin jatkan ajamista, mutta en ehkä todellakaan niin paljon kuin tänä vuonna. Katsotaan josko endurancen puolella vielä ainakin ura jatkuisi. Se on realistinen paikka itsellä tässä iässä ja tilanteessa, kun on kuitenkin työssäkäyvä ihminen. Se on vielä mahdollista ajaa, sillä kisaviikkoja ei niin montaa ole. Näin aikuisena ihmisenä on muitakin asioita ja velvollisuuksia, jotka pitää hoitaa.”