Ja puita on vanha rallitermi, josta tv-sarja Burgerimiehet on tehnyt koko kansan hokeman. Jopa Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen kannusti sillä pelaajat MM-finaalissa voittoon. Burgerimiehet Ossi Lahtinen ja Akseli Herlevi kertovat, miksi he puhuvat ja levittävät rallikieltä televisiossa.  

Televisiosta tutut burgerimiehet Akseli Herlevi ja Ossi Lahtinen tekevät ennen kaikkea viihdettä ja ruokaa, mutta siinä sivussa he ovat iskostaneet rallikieltä kaiken kansan pariin tehokkaammin kuin ehkä kukaan koskaan.  

Herlevi ja Lahtinen ovat rallikielen eliaslönnroteja. He ovat keränneet talteen monien ralli-ihmisten kertomuksia sekä muokanneet ja siivilöineet näiden iskeviä sanontoja, joita he ovat levittäneet lineaarisessa televisiossa ja internetissä niin tarmokkaasti, että niistä on tullut iskulauseita, joihin törmää nykyään joka paikassa.

Esimerkiksi kaksikon Burgerimiehet-tv-ohjelman tavaramerkkihuudahdus ”Ja puita!” on lähes samanlainen korvamatotason hokema kuin aikanaan Speden Voihan rähmä tai James Potkukelkan Apuva.

Ja puita on puhdas rallitermi, jonka alkuperästä on ainakin kaksi versiota: oikea ja julkaisukelpoinen. Näistä ensin mainittu on liian romanttinen Vauhdin Maailmaan, joten entinen kartanlukija Ossi Lahtinen kertoo Ja puita -hokeman urheilullisemman merkityksen:

– Se tarkoittaa sitä, kun lyödään kutonen tupaan ja oikealla lattiaan. Ja sitten lähdetään laskemaan pilven laitaa niin sanotusti. Eli virallinen tarina on, että lyödään kutosvaihde silmään: Ja puita, Lahtinen kertoo.

Lahtinen ja Herlevi ajoittavat termin alkuperän A-ryhmän ralliautojen aikakauteen. 

– Mennään suunnilleen 20 vuotta taaksepäin. Silloin on kuulunut ensimmäisiä Ja puita -huudahduksia, Lahtinen kertoo.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan termi on huomattavasti vanhempi.

Ja puita -huudahdukseen liittyy elimellisesti käden liike.

– Niissä vanhoissa A-ryhmän autoissa oli kuusilovinen manuaali. Se viimeinen vaihde eli kutonen pannaan tupaan nurkan taakse, siinä on se pieni käden liike, jolla manuaalivaihde lyödään oikealle ja siitä taakse, ja samalla polkaistaan kaasua. Siinä on monta eri liikettä, Herlevi opastaa.

Kuva

Yksi Ja puita -huudahduksen suosion syy on sen monikäyttöisyys. Se on oikeastaan mielentila juuri ennen suurta jännitystä tai nautintoa – ensipuraisun hekumaa.

– Sitä voi käyttää autolla ajaessa, ja sieltähän se on aikanaan lähtenyt. Mutta se toimii esimerkiksi lavatansseissa, joissa saa virvokkeen kouraan ja just ennen kuin ottaa sitä ensimmäistä viiltoa tölkistä, se huuto sopii siihen kuin nenä päähän: ”Ja puita!” Tai kun hakee viehättävän daamin tanssimaan, ottaa häntä kädestä kiinni ja sanoo: ”Ja puita”, Lahtinen kertoo.

Ja puita onkin eräänlainen käsky tai lupa hyökätä omalle mielelle. 

– Se on yleinen attack-termi! Juuri ennen sitä kovinta attackia, se tulee just ennen sitä, Herlevi sanoo.

Lahtisen mukaan huudahdukseen sisältyy ihan pieni raivo. 

– Ei negatiivisessa mielessä vaan sellainen, että jumalauta, nyt lähtee! Se fiilis, kun tekemisessä on oikein kova kiima ja tohkeus, Lahtinen sanoo ja jatkaa:

– Rallissa kun tulee vähän tiukka paikka, joku vasen kirraa, tiputtava, vähän tolppavikainen siihen… Ja siinä vaiheessa, kun epävarmoilta muurahaistärinä-äijiltä nousee jalka kaasulta, niin silloin niin sanottu vetomies huutaa ”Ja puita!” ja vetää kaasun pohjaan – ja juuri ja juuri selviää siitä sellaisella pitkällä peräroikulla eikä savu katkea ennen kuin ollaan maalissa.

Hokemalla on myös suorituskykyä parantava vaikutus, ja se onkin ylittänyt lajirajat urheilussa. Burgerimiehet paljastavat, että Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen turvautui Ja puita -termiin MM-kotikisoissa 2022 – ja hyvin kävi: 

– Tuli voitto. Kuulimme tämän tositarinan jälkikäteen. Oli tiukka paikka finaalissa. Jalonen tuli erän jälkeen pukukoppiin ja sanoi pelaajille: ”No niin, jätkät… Ja puita! Nyt vedetään!” Saimme MM-kultamitalin jääkiekossa Ja puita -sanonnalla. Toki myös pienellä jääkiekon pelaamisella siihen päälle, Herlevi kertoo.

Kiitokseksi Suomen kultajoukkue kutsui burgerimiehet Kultarannan golfkentälle kokkaamaan hampurilaisia.  

Kerava-rallissa katolleen

Ossi Lahtinen aloitti Riku Tahkon kartanlukijana ja samalla rallin suullisen kansanperinteen kerääjänä, kun molemmat olivat 18-vuotiaita. Kaksikon ensimmäinen kilpailu oli Kerava-ralli. 

– Nousimme Toyota Starletilla lähtölavalle ja kun tulimme sieltä alas, öljynpainelamppu syttyi ensimmäisen kerran. Hirveä tärinä ja epävarmuus oli päällä molemmilla, Lahtinen muistelee.

Hän pääsi heti toteuttamaan Ja puita -filosofiaa. 

– Lähdimme pätkälle ja kolmannessa mutkassa olimme jo kahdella pyörällä, mutta siitä vaan jatkettiin: ”Ja puita”. Sitten mentiin ihan pilven laitaa 3–4 kilometriä ja sitten katon kautta ympäri.

Kartturina Lahtinen tutustui heti ryminällä rallin verbaaliakrobatiaan. 

– Riku Tahkon faija on legendaarinen Teemu Tahko, joka on voittanut rallin SM-kultaa ja pyörittänyt 30–40 vuotta rallitiimiä. Niiden tyyppien kanssa kun kiersi SM-kisoja, tutustui kaikkiin ralliperunoihin ja -ukkoihin. 

Lahtinen oli Tahkon kartanlukijana seitsemän vuotta. He ajoivat parhaimmillaan EM-sarjassa ja N-ryhmän MM:ää.

– Voitimme 2005 Jyväskylän MM-rallissa paras ensikertalainen -palkinnon. 

Jyväskylään Lahtisen ralliura myös päättyi, kun he ajoivat ulos hänen nuottivirheensä takia. Lahtinen oli pudottanut nuottivihon, ja kun hän sai sen takaisin käsiinsä, hän katsoi väärää kohtaa. Lahtinen viestitti Tahkolle, että hypyn yli voi painaa kaasua nostamatta, mutta tie kaartuikin vasemmalle. 

Ja puita!

– Niitä katkesi noin 4–5 metristä. Koko pätkä keskeytettiin, ja meidät haettiin sieltä ambulanssilla pois, mutta meiltä ei mennyt mikään rikki.

Lahtinen kuitenkin säikähti niin, että jätti koko touhun. 

– Siinä olisi voinut käydä huonosti. Loppui oma kiinnostus, ja Rikulta taisi loppua luotto nuottimieheen. Se oli muutenkin luonnollinen paikka lopettaa, sillä Tahko alkoi ottaa homman totisemmin, mutta itse olin enemmän harrastelija. Ei enää riittänyt aika eikä kiinnostus, kun olisi pitänyt laittaa kaikki vapaa-aika ralliin.

Lahtinen on tatuoinut kyseisen väärän nuotin jalkaansa.

Lahtinen jatkoi kuitenkin autoilun parissa, sillä hän oli kymmenen talvea opettajana Juha Kankkusen Driving Academyssa Kuusamossa. Se oli melkoinen marinointi rallitermistöön ja -taruihin nelinkertaisen maailmanmestarin ja hänen kartanlukijansa imussa. 

– Siellä taas tutustuin lisää ralli-ihmisiin. Aika paljon rallitarinaa jauhettiin Petäjälinnan ruskealla nahkasohvalla.

Juha Kankkunen, Tahkon perhe, Juha Repo, Markku Alen ja niin edelleen. Heillä oli paljon mielenkiintoisia kertomuksia, sanontoja, opetuksia ja kaskuja, joita Lahtinen otti omaan käyttöönsä. 

– Esimerkiksi Jussi Lailavuon legendaarinen kommentti: ”Niin kauan pysyy kaasu pohjassa, kunnes savu katkeaa”. Sitä on käytetty tuolla yössä jonkun verran.

Lailavuon toteamus kuvastaa periksiantamattomuutta, joka jatkuu aina hulluuteen asti. Sisua siis.

– Jos menee auto ojaan tai radalla ulos, niin ikinä ei nosteta kaasua. Niin kauan pidetään kaasu pohjassa, kunnes savu katkeaa. Eli käytännössä kaasu pidetään pohjassa hautaan asti, jos ei moottori leikkaa kiinni.

Riku Tahkolta Lahtinen on ominut kissansilmän. Kuten niin monessa rallikaskussa, kyse on äärirajojen kutittelusta.

– Yleensä ajoimme nelivetoisia, mutta kerran kokeilimme jääradalla takavetoista. Tahko sanoi, että takavetoista pitää tuoda herkällä kädellä ja kissansilmä edellä. Eli pitää tulla niin linkussa, että näkyy pakoputki menosuuntaan – ja sitten vasta oikaistaan.

Lahtisen mukaan kuitenkin noin 80 prosenttia hänen ja Herlevin rallisanastosta on peräsin eräältä pohjoissuomalaiselta rallimieheltä, jonka yksityisyyttä burgerimiehet haluavat varjella. Puita -huudahdus on ollut monen rallimiehen käytössä, se löytyy jopa Kalle Rovanperän KR69-t-paidasta. 

Mutta juuri tämän värikkään mutta anonyymin Lapin miehen Ja puita -versio on burgerimiesten tv-hokeman perusta.

He kutsuvat häntä viralliseksi ja aidoksi termimieheksi. 

– Lahtinen on niin sanottu nuorempi termimies, Herlevi selvittää tittelit.

Sanontoja ei voi kuitenkaan omia. Virallinenkin pohjoisen termimies on kuullut monet juttunsa muilta.

– Mutta hän on niitä viljellyt eniten, Lahtinen sanoo.

Nyt niitä viljelevät burgerimiehet. 

– Olemme käyttäneet näitä vanhoja sanontoja, ja ne ovat saaneet enemmän julkisuutta tv-ohjelmamme kautta. Hauskaa, että nyt ihmisille kerrotaan, mistä nämä jutut juontavat juurensa, sillä eivät ne ole meidän keksimiä. Me vain sovellamme niitä käytäntöön, Herlevi kertoo.

Rallitarinoissa sekä alkuperä että totuus jäävät yleensä mehukkuuden varjoon.

– Mikä parasta, harvoin mikään juttu on totta. Hyvä totuus pilaa hyvän jutun, sanotaan näin, Lahtinen sanoo.

Näin teet sen oikein

Burgerimiehet eivät harrasta faktantarkistusta, mutta he ovat erittäin täsmällisiä siitä, miten hokema esitetään. He konsultoivat pohjoisen virallista termimiestä, jotta sanontojen etu- ja takaliitteet menevät varmasti oikein.

– Se on tärkeää, Herlevi sanoo.

Moni huudahtaa klassikon väärin, ilman ja-sanaa. 

– Se ei ole ”Puita” vaan ”Ja puita”. Sanojen väliin tulee pieni katkoväli.

Ettekö koskaan itse sano vain ”Puita”?

– No joskus pääsee sammakko suusta, ja se tulee. Mutta se virallinen on Ja puita.

Väärintekijöitä he tietysti ojentavat, mutta lempeästi.

– Saatamme kuitata, että nyt ei mennyt ihan oikean kaavan mukaan, mutta ensi kerralla pitää sitten muistaa. Joskus tilanne tulee kuitenkin niin nopeasti eteen, että siinä hätääntyy.

Lahtinen muistuttaa äänenpainon merkityksestä.

– On täysin väärin sanoa ja-sana rauhallisesti ja puita-sana kovaa. Se ja voidaan sanoa räjähtävästi, mutta puita rauhallisesti. Eli seuraavaan tyyliin: JA puita.

Jotta kokonaisuus olisi täydellinen, käden liike täytyy synkronoida puheen kanssa.

– Ja-sanan kohdalla oikea käsi menee rystyset ulospäin siihen vaihdekepin kulmalle valmiiksi, se valmistautuu vetämään. Puita-sanalla vedetään kädellä se kutonen silmään.

Jatkoa luvassa

Ja puita -hokema raikaa jopa päiväkotien pihassa. 

– Se menee lapsesta vaariin. Meille tulee monesti ihan pikkunassikoita heittämään kivet ja sanomaan: ”Ja puita!” Tietty vanhemmatkin. Mutta aika harvoin kukaan daami sitä heittää, kyllä se on vähän kundien juttu, Herlevi sanoo.

Kokki Herlevillä ei ole rallitaustaa, mutta Lahtisen myötä hän on lumoutunut lajin termistöstä ja tutustunut alan ihmisiin, kuten Juha Kankkuseen sekä tietysti Lapin viralliseen termimieheen. Herlevistä on tullut rallikielen evankelista.

– Ihan hauskaa, että on tuollaisia sloganeita tai termejä. Kiva, että ihmiset käyttävät niitä. Näin termeille saadaan lisää käyttäjiä ja käyttöikää.

Ja puita on siinäkin mielessä raskaan sarjan hokema, että osa ihmisistä rakastaa sitä, mutta osan se saa raivon partaalle. Ilmeisesti rakastajia on paljon enemmän, sillä Burgerimiehet-sarjalle ja samalla rallikulttuurin levittämiselle on ehkä luvassa jatkoa, vaikka Herlevin Naughty brgr -yhtiö meni konkurssiin.

– Näyttää hiton hyvältä, mutta mistään ei ole takuita, vastaava tuottaja Lahtinen sanoo tv-sarjan tulevaisuudesta.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 7/2025