Los Angelesin valtalehti LA Times teki 1988 laajan artikkelin suomalaisesta Tero Palmrothista, joka oli läpäissyt ensimmäisenä pohjoismaalaisena kuljettajana legendaarisen Indianapolisin 500 mailin ajon aika-ajon ja päässyt itse kilpailuun.

LA Timesin jutussa Palmrothin Dick Simon Racing -tiimin pomo Dick Simon muisteli, kuinka tutustui Palmrothiin, joka oli aloittanut formulauransa vasta kolmekymppisenä. Moottoriurheilun turvallisuuspioneeri Bill Simpson oli esitellyt Palmrothin Simonille.

Palmroth oli kenkäsuvun vesa, jolla oli tukenaan joitain suomalaisia sponsoreita ja rutkasti intoa mutta ei juuri lainkaan kokemusta. Hänen unelmansa oli ajaa Indy-autoilla. Vuoden 1988 alussa siihen tarjoutui mahdollisuus, kun Simonin tallin kuskit Scott Pruett ja Arie Luyendyk testasivat Indy-autojaan Phoenixin radalla. Palmroth anoi mahdollisuutta päästä Simonin auton rattiin Phoenixissä, ja tiimipomo suostui  – tai ainakin suomalainen sai luvan tulla katsomaan testejä. Palmroth ei ollut koskaan ajanut Indy-autoa.

Kun Pruett oli ajanut testipäivän oman osuutensa, tiimi poisti autosta hänen mittatilauspenkkinsä.

”Laitoimme Teron autoon ilman istuinta ja käskimme hänen ajaa kaksi kierrosta”, tiimipomo Simon muisteli LA Timesille.

"Hän ajoi kaksi kierrosta ja nautti siitä kovasti. Autoa ei ollut säädetty hänelle, ja yritin vain vakuuttua siitä, että hän osaa ajaa."

Kokematon Palmroth siis ajoi Indy-autolla, jossa ei ollut penkkiä. Pitääkö tämä paikkansa, Tero Palmroth?

”Ajoin. Totta se on.”

Palmroth oli lentänyt paikalle Suomesta ja odotti radalla ajovuoroaan, jota ei näyttänyt sittenkään tulevan.

”Minä istuin siellä orrella, ja aurinko oli jo laskemassa. Ajattelin, että perkele, pääsenkö ajamaan enää ollenkaan sitä autoa. Yhtäkkiä ne teippasivat siihen autoon jotain niitä minun logoja, nimeä ja Suomen lippua. Sitten ne sanoivat, että hyppää tuonne. Ei siellä mitään penkkiä ollut. Vedettiin vain vyöt kiinni, ylikireälle. Näin se meni”, Palmroth kertoo.

Miten Indy-autoa pystyy ajamaan ilman penkkiä?

”Jos tahtoa on tarpeeksi.”

Oliko se yleistä?

”Ei kukaan ajanut ilman penkkiä.”

Palmroth oli formulakuljettajaksi suurikokoinen, mistä oli sillä kertaa suuri etu.

”Olin niin iso. Se oli ihan ratkaiseva asia, että pystin ajamaan ilman penkkiä. Selkäni oli siellä autossa aika hyvin kohdillaan. Penkki teki vain noin 3–4 senttiä selkänojaa. Mutta ratkaisevaa on sivutuki, kun ajaessa on kauheat G-voimat, jotka painavat kuskia laitaan. Penkki tulee sivuilta kuljettajan ympärille ja tukee lantion kohdalta, että kuski ei valu. Ilman penkkiä se tuki puuttui, ja sivut olivat ihan tyhjät. Se oli vähän hankalaa.”

Tuliko kylkiin mitään jälkiä?

”En muista, olin niin intoa täynnä. Eihän minulla ollut mitään muuta mielessä kuin se ajaminen, fokus oli täysin siinä.”

Indy-auton kaltaisen hirviön ajaminen ilman penkkiä kuulostaa hullulta, mutta se kannatti. Sisukas ja puhelias Palmroth pääsi testaamaan myöhemmin lisää, ja jo keväällä 1988 Palmroth ajoi Simonin tiimin autoa Indy 500 -kisassa.

”Ehkä se Simon ajatteli, että tuolla pojalla on kohtuullisen hyvä asenne, kun se menee ilman penkkiä ajamaan. En vinkunut mitään, vaan olin intoa täynnä, kun pääsin ajamaan Indy-autoa. Sehän oli minulle ihan fantastinen juttu. Ehkä se vaikutti jotain, ja hän ajatteli, että testataan tuota jätkää vielä. Simon näki, että tämä jätkä ei ole valittaja.”