Jesse Krohn ajoi lähes 300 000 katsojan edessä suomalaisen rata-autoilun kaikkien aikojen saavutuksiin kuuluvan voiton, vaikka yhtäkkiä sieraimiin kantautui tuttu tuoksu, joka sekoittaa kovapintaisimmankin kuljettajan keskittymiskyvyn
BMW:n tehdaskuljettaja Jesse Krohn teki kesäkuussa suomalaista urheiluhistoriaa, kun hän voitti GT-autojen Nürburgringin 24 tunnin ajon yleiskilpailun.
Krohnista tuli vasta kolmas suomalainen, joka on voittanut eurooppalaisten 24 tunnin kestävyysklassikoiden Le Mansin, Span tai Nürburgringin yleiskilpailun. Jyrki Järvilehto oli ykkönen Le Mansissa 1995 ja 2005 sekä Markus Palttala Spassa 2015.
Krohnin lisäksi BMW:n Rowe Racing -tiimissä ajoivat Augusto Farfus, Raffaele Marciello ja Kelvin van der Linde.
”Nürburgring on vaikea voittaa, koska se on maailmassa ainut kisa, jossa turva-auto ei ikinä nollaa tilannetta, koska siellä on ne slow zonet. Joka ikisen sekunnin, jonka radalla häviää, pitää jotenkin saada ajamalla kiinni muita tehdaskuskeja vastaa. Sen takia se on pirun vaikea voittaa”, Krohn muistelee.
”Sitten siellä on niin monta muuttujaa muutenkin, kun siellä on niin paljon autoja radalla ja tuntuu, että ei ole aina omissa käsissä se homma.”
Krohnin mukaan moni asia olisi voinut mennä pieleen.
”Se kisa on ultimaattinen testi kalustolle ja äijille. Mikään muu paikka maailmassa ei mene niin pimeäksi yöllä kuin Nürburgring. Kun ajat siellä Eifelin metsässä, sinne ei tule yhtään valoa, olet vain niiden ajovalojen kanssa siellä.”
Toki valoja oli, mutta nekin vai häikäisivät. Nürburgringin kisa on jättimäinen moottoriurheilufestivaali, joka veti viime kesänä paikalle ennätysyleisön, 280 000 katsojaa. He muun muassa rakensivat radan ympärille torneja, joihin kiinnittivät valokylttejä.
”Osa niistä valokylteistä osoittaa sinne radalle päin. Yksi mutka oli sellainen, että kun tuli nypyn yli, katsojan valo osoitti suoraan kuljettajan silmiin. Siinä meni pari mutkaa, että näki taas, kun se valo vie pimeänäön. On melkein parempi laittaa sen mutkan ajaksi visiiri kiinni. Siellä on niin monta sellaista erikoista juttua.”
Yksi häiriötekijä taisi silti olla ylitse muiden.
”Sitten siellä tulee aina illalla sellainen hetki, kun ne ihmiset pistävät makkaragrillit tulille. Ja haistaa sen makkaran sinne autoon… Jaaha, tuolla grillataan HK:n sinistä. Siinä tulee nälkä ajaessa ja alkaa miettiä, että mitähän sitä itse söisi, kun stintti on ohi!”
Krohn osoitti henkisen kovuutensa. Hän pystyi keskittymään voittavaan suoritukseen, vaikka hänen sieraimiinsa levisi vähintään kymmenien tuhansien grillissä käristyvien saksalaisten rasvamakkaroiden viekotteleva tuoksu.
” Joo.”
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.