Saabin legendat Simo Lampinen, Tapio Rainio ja Jari Vilkas tapasivat 50 vuoden jälkeen – alkuperäiset ralliautot herättivät unohtumattomat muistot
Suomen Saabin 50 vuotta sitten toimineen sinivalkoisen rallitallin huippukuljettajat Simo Lampinen, Tapio Rainio ja Jari Vilkas tapasivat toisensa vanhojen alkuperäisten kilpa-autojensa ympäröimänä, ja tarinoita riitti. VM oli iloisessa jälleennäkemisessä paikalla.
Lieneekö koskaan yhdenkään ralliautoilun huipputiimin kuljettajat tavanneet puolivuosisataa tallin lopettamisen jälkeen omien alkuperäisten ralliautojensa ympäröimänä? Saabin sinivalkoinen kolmikko tapasi alkukesästä toisensa sekä nykyisin Tomi Tikanmäen omistamat vanhat sotaratsunsa. Autot ja niiden kuljettajat olivat yhä hyvässä iskussa.
Simo Lampinen ajoi Saabin kotimaisessa tehdastallissa vuodet 1972–1977. Hän voitti tiimin autolla Jyväskylän Suurajot 1972 ja kaudella 1975 Suomen MM-rallia lukuun ottamatta kaikki kauden SM-rallit, ja päätteeksi Suomen mestaruuden. Vuoden 1975 Suomen MM-rallissakin Lampinen sijoittui teknisten ongelmien jälkeen toiseksi.
Tapio Rainio ajoi tallissa 1973–1977. Rainio kilpaili sinivalkoisella 96:lla muun muassa Iso-Britannian MM-rallissa, hän voitti kaudella 1976 rallin Suomen mestaruuden ja voitti Saabilla muun muassa kotimaiset suurrallit Tunturi- ja Hankirallit.
Kolmikosta Jari Vilkas ajoi tallissa käytännössä sen perustamisesta lähtien. Vuosien 1970–1977 aikana Vilkas ajoi useita SM–tason palkintopallisijoituksia sekä rallin SM–pronssia kaudella 1975. Rainiota ja Vilkasta yhdistää myös Suomen MM-rallissa Saabilla saavutettu seitsemäs sija, johon Rainio ylsi kolmasti, Vilkas kerran.
Vaikea ajaa suoraan
Tämähän peli vetelee! Liekö sanonta tullut Saab-kuljettajien suusta, sillä tiukalla etulukolla varustettu etuvetoinen auto ei tahtonut millään ilveellä kulkea suoraan. Ja ralli–Saab 96:n ajaminen kävi kunnon ja etenkin käsien päälle.
”Usein kesken rallin kävi mielessä, että ”ei tätä autoa jukolauta jaksa enempää ajaa”, Vilkas myöntää.
”Se ajaminen kävi myös ranteisiin. Minulla oli aina tukisiteet ranteissani”, Lampinen kertoo.
Lampinen kertoi kääntäneensä Saabia väkisin enemmän sivuluistoon, jotta auto olisi ollut helpompi ja kevyempi ajaa. ”Kun sait Saabista perän irti, niin helpotti heti. Ei tarvinnut niin paljoa ratin kanssa touhuta”, hän muistutti.
Rainiolle jäi mieleen talvirallit, jotka ajettiin jäisissä ajourissa.
”Saab veteli joka suuntaan. Kun piikkipyörien nastat tarttuivat urien reunoihin niin rattia ravisti. Kyllähän se ajaminen käsien päälle kävi”, myös Rainio vahvistaa.
Kolmikko kehuu vuolaasti tiimiään.
”Se oli huolto, joka piti meidät kisassa mukana. Huoltomme ihan kirjaimellisesti kantoi autojamme maaliin. He tekivät Robert Gröndahlin johdolla loistavaa työtä: Jussi Karppinen, Jaska Ronni, Eino Malm, Jorma Huotari, Taisto Salo, Osmo Ek ja Pertti Hentunen”.
”Esimerkiksi mun Saabin moottorista vääntyi Tunturirallissa venttiilinvarsi. Se ralli olisi pitänyt päättyä siihen, mutta siellä 30 asteen pakkasessa pojat avasivat kannen, ja he saivat sen venttiilin uudelleen liikkumaan. Ja ei tullut edes AT-pisteitä ja he ehtivät siinä vielä keittää itselleen nakit”, Rainio nauraa.
Ongelmalliset jarrut
Ainoan moitteen saa auton jarrut. Niin ne jarrut Saabin edessä kuin takanakin. Vapaakytkimen takia autossa ei käytännössä ollut moottorijarrua hyödynnettäväksi, ja jokainen heistä hyödynsi vapaakytkintä rallia ajaessaan.
”Kun kuuma jarrulevy sai talvella lumikylvyn niin se jarrulevy oli heti halki. Kun poljin alkoi jyskyttämään niin siitä tiesi, että se levy on poikki ja jarruremontti oli edessä. Meillä oli erinomainen huolto. Ne vaihtoivat jarrulevyn kolmiotukivarsineen ja vetoakseleineen pakettina, koska se on nopein tapa. Ei siinä mennyt kuin pari minuuttia”, Vilkas kertoo.
Saabin taka-akselilla oli rumpujarrut ja lähes jokaisen pätkän jälkeen auton takapää oli ylhäällä, ja jos ei muuta jarruremonttia niin ohkaiseksi käyneitä jarruhihnoja säädettiin koko ajan, jokaisen pätkän jälkeen.
”Jos näin ei toimittu niin jarrupoljin kolahti pohjaan, jarrusylinterin männät ponnahtivat ylös, ja siitä seurasi tulipalo”, Rainio muistaa.
Jokainen kolmesta kuljettajasta hyödynsi talvisin jarrutuksissa lumipenkkoja: perä tylysti päin penkkaa, se hidasti vauhtia ja säästi jarruja.
”Saabissa piti aina olla veto päällä. Yhtään ei kaasujalka saanut nousta pedaalilta. Se oli järjenvastaista: piti voimakkaasti jarruttaa, mutta samanaikaisesti sinun piti pitää moottori käynnissä. Ja jos jalka nousi kaasulta niin se moottori sammui heti. Saabilla kovaa ajaminen vaati nopeaa jalkatyötä”, Vilkas muistutti.
Jokaiseen rallitallin Saabiin oli kakkosohjaajan puolelle myös asennettu naru, jota vetämällä vapaakytkin saatiin pätkällä pois käytöstä ja vaihteisto kiinteäksi, jotta myös moottorilla ja vaihteella pystyi hätätilanteessa jarruttamaan.
Rallit ylitse muiden
Saab-kolmikosta jokaisella on yksi Saabilla ajettu ralli ylitse muiden. Tapio Rainiolla se ralli oli vuonna 1976 voittoon päättynyt EM–SM Hankiralli.
”Vuoden 1974 EM–SM Tunturirallin voitostani on puhuttu paljon, mutta se Hankirallin voitto oli itselleni se merkittävin. Keli rallin aikana oli Saabeille painajaismainen: ei ollut lunta, ei penkkoja, mihin nojata. Oli vain kovaa jäätä. Ja se ralli meni meiltä Ekin (Nyman) kanssa ihan nappiin”, Rainio aloittaa.
”Tiet olivat peilijäässä. Autoa piti koko ajaa aliohjautuvasti, mutta kun se luisto oli koko ajan loppua kesken, niin Saab oli pirullinen auto ajaa. Mun kädet olivat rallin jälkeen ihan loppu. Peukalojen ja etusormien väleistä lähti nahka irti. Se oli kova voitto”, Rainio painotti.
Vilkas muistelee lämmöllä vuoden 1975 EM–SM Tunturirallia, jossa hän ajoi kolmanneksi.
”Lapissa oli aina, jos jonkinlaisia seikkailuja. Vuoden 1975 kisassa meiltä Saabista hajosi vaihteisto. Se hurisi ihmeellisesti, veto häipyi ja välillä veto tuli yhtäkkiä takaisin. Otimme vapaakytkimen pois käytöstä, mutta vika ei hävinnyt. Huollossa totesivat, että vaihteistosta petti akseli, jolla oli 2- ja 4-vaihteet”.
”Jatkoimme rallia loppuun 1- ja 3-vaihteilla sekä pakilla, joiden akseli oli ehjä. Pääsimme maaliin ja kerkesimme kolmanneksi. Muistan erityisesti yhden Sodankylässä ajetun pitkän ja syheröisen jääratapätkän, jolle ajoin sillä kaksivaihteisella Saabilla pohjat. Eipä tullut kättä turhaan vaihdekepillä heiluteltua. Ajoin pätkän käytännössä 3-vaihteella. Ehjällä laatikolla ei olisi tullut niin hyvin”, Vilkas nauraa.
Simolle Suurajot-voitto
Simo Lampisen tuloslista Jyväskylän Suurajoista Suomen MM-rallista on uskomaton. Kolme voittoa, jokainen Saabilla, ja peräti 15 sijoitusta viiden nopeimman joukkoon.
Vuoden 1972 EM–SM Suurajoihin Lampiselle rakennettiin muun muassa lasikuidusta valmistetuilla lokasuojilla varustettu Saab 96 V4 eli silloinen 4-ryhmän ralliauto.
”Kilpuri valmistui melko myöhään, ja olimme pitkään epävarmoja siitä, kannattaako sillä edes startata ralliin mukaan. Mutta kun pääsin ensimmäisen kerran ajamaan sitä autoa, niin ero entiseen oli mieletön”.
”En olisi ikinä uskonut, miten 70 kg:n painonsäästö voi vaikuttaa auton suorituskykyyn. Se oli uskomaton ero”, Lampinen kertoi vuoden 1972 Suurajot–voittoon vieneestä sinivalkoisesta Saabista.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.