Niki Tuulelle tarjottiin palkankorotusta mutta hän lopetti silti – toki pieni takaportti on yhä auki

Ratamoottoripyöräilijä Niki Tuuli raatoi vuosia ja hankki budjetin kasaan, jotta pääsi ajamaan kilpaa mahdollisimman korkealla tasolla. Hän haaveili, että saisi ajamisesta palkkaa, mutta kun unelma vihdoin toteutui, oli jo liian myöhäistä. Tuulen motivaatio oli hiipunut.

Tuuli sai täksi kaudeksi palkkakuskin paikan Supersport-luokan MM-sarjaan, kun kiinalainen QJ Motor Factory Racing -talli pestasi kokeneen imatralaisen.

Tiimi halusi jatkaa sopimusta, mutta Tuuli oli päättänyt lopettaa kilpauransa.

”Olisin saanut ensi vuonna vielä enemmän palkkaa. Sopimus olisi ollut ihan hyvä, mutta en pysty tekemää tätä hommaa vain rahan takia, jotkut ehkä pystyvät, mutta en minä. Ajamisessa on omat riskinsä, eikä sitä halua tehdä yhtään puolivaloilla, siinä pitää olla kaikki pelissä”, Tuuli kertoo.

Riskeistä Tuuli tietää paljon, sen verran usein hän on loukkaantunut vakavasti radalla. 

Tuuli ei väsynyt itse ajamiseen, vaan kaikkeen muuhun säätämiseen, kuten budjetin kasaamiseen ja tukijoiden hankkimiseen – ja siihen, että kun raskaan väännön jälkeen pääsi vihdoin ajamaan, kaikki tehty työ valui viemäriin.  

”Viime vuonna panostin tosi paljon. Olin henkisesti ja fyysisesti törkeän hyvässä kunnossa. Olin valmis taistelemaan MM-mitaleista. Ja sitten mikään ei toiminut. Tiimillä ei oikein ollut budjettia eikä parhaimmat vehkeet eikä ihmiset. Pahimmillaan oli tosi vittuuntunut olo viime vuonna”, Tuuli kertoo.

”Pari edellistä vuotta olivat tosi vaikeita kaikin puolin, ehkä se vei sen isoimman kipinän ajamisesta ja siihen panostamisesta. Tämä vuosi vielä varmisti, ettei vain ole samaa poltetta ajamiseen. Ei vaan ole enää paukkuja.”

Kuva

Perheenlisäys ja opiskelupaikka Pelastusopistossa sinetöivät päätöksen.

Hän on silti tyytyväinen, ettei lopettanut viime vuonna.

”Onneksi sain vielä tällaisen hyvän vuoden. Sain keskittyä ajamiseen eikä joka viikonloppu tarvinnut hakata päätä seinään. Sain lopettaa hyvillä mielin, se oli tosi tärkeää.”

Tuuli ei niinkään taistellut sijoituksista, vaan kyse oli enemmän uuden merkin kehitystyö.

”Uusi pyörä tuli vasta kauden lopussa, ja pääsimme ajamaan pistesijoista. Viimeisissä kisoissa tiimikaveri ajoi kympin sakkiin muutaman kerran, kun alkukaudella ajoimme noin sijoille 25. Vuodessa tapahtui iso parannus, ihan jees kausi.”

Urheilu-urasta jäi paljon hyviä muistoja ja kokemuksia. Tuulen mieleen on paininut erityisesti muutama kohokohta.

”Ne ensimmäiset Supersportin MM-sarjan kisat, joihin pääsin villillä kortilla. Ajoin kaikissa toiseksi. Ja se että pääsin ajamaan Moto2-luokassa MotoGP:n puolella, se oli yksi unelma. Oli opettavainen matka enkä vaihtaisi mitään pois.”

Viimeisen kisan jälkeen Tuulella oli luonteva olo.

”Olin itsekin vähän yllättynyt, että ei tullut mikään järkyttävän haikea fiilis. Olen pohtinut lopettamista aika kauan ja koen, että olen antanut kaiken minkä pystyn. Olen saanut ajaa näin kauan tällaisella tasolla, mikä on hienoa. Ja sain valita, jatkanko vai en, sillä ensi vuodelle olisi ollut sopimus. En usko, että tulee tilannetta, että joku jäisi kaivertamaan tai harmittamaan. Olen varma, että tämä on oikea päätös.”

Tuuli jättää kuitenkin pienen takaportin auki.

”En ihan kokonaan sulje pois ajamista. Jos tulee paikka ajaa vaikka QJ Motorilla tuuraavana kuljettajana ensi kaudella, niin miksi ei, mutta en halua enää sitä koko ruljanssia etusijalle pistää.”