Kaikkea sitä voi vanhasta navetasta löytää, kuten Pacific Racingin Reynard 883-Toyota F3 -auton, jota Jyrki Järvilehto käytti voittaessaan vuonna 1988 Britannian avoimen F3-sarjan mestaruuden. 

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 9/2015

Kuva

Kausi 1988 Britannian F3-sarjassa oli äärettömän kovatasoinen. Sarjassa kilpaili Jyrki Järvilehdon lisäksi peräti kuusi muuta myöhemmin F1-luokkaan noussutta nuorta kuljettajaa; Eddie Irvine, Damon Hill, Gary ja David Brabham, Martin Donnelly ja Roland Ratzenberger. Lisäksi samalla kaudella tässä luokassa Järvilehdon haastoivat myös myöhemmin merkittävän ammattilaisuran vakio- tai GT-autojen parissa rakentaneet Rickard Rydell, Peter Kox, Alain Menu, Philippe Favre ja kolmea vuotta myöhemmin menehtynyt Paul Warwick.

Britannian F3-sarjan ohjelmassa oli 18 osakilpailua, joista mestaruuden ajanut Järvilehto voitti kahdeksan, sijoittui kolme kertaa toiseksi ja kolmasti kolmanneksi. JJ:n talli Pacific Racing voitti arvostetun tallimestaruuden ensi yrittämällään.

Tuohon aikaa F3-luokassa nähtiin myös todellista eri runko- ja moottorivalmistajien kilpailua. Ralt ja Reynard kilpailivat parhaan F3-rungon tittelistä, kun moottoripuolella autoja vauhdittivat Volkswagen, Toyota ja Alfa Romeo. Mestaruus-kaudellaan Järvilehto mursi ainoana Reynard-kuljettajana Ralt-Toyota, Ralt-Volkswagen ja Ralt-Alfa Romeo –rintamat.

Kolme autoa

Järvilehdon mestaruusauton Reynard 883-Toyotan valmistenumero on 883 013. Vuonna 1988 Reynard valmisti 883-mallirunkoa kaikkiaan 54 kappaletta. Numerotunnus 883 tulee vuosiluvusta 1988 ja F3-luokasta, 013 on auton rungonnumero.

Järvilehto kertoo, että kauden aikana hänen käytössään oli kaksi Reynard 883 F3-autoa, joiden rungonnumerot Pacific Racing muutti mestaruuden varmistuttua samaksi 013 numeroksi. Tapa oli tuohon aikaa yleinen, koska pienet tiimit halusivat hyödyntää mestaruutensa maksimaalisesti.

- Heti mestaruuteni varmistumisen jälkeen käytössäni ollut kilpuri myytiin kovalla rahalla muualle. Myös tallikaverini Evan Demoulasin auton rungonnumero vaihdettiin. Auto rakennettiin uusiksi ja myytiin pääsponsori Marlborolle. Veikkaan, että tämä Suomeen päätynyt auto on se, jolla ajoin muun muassa paljon testiä. 

- Kyseisen auton moottori on kiinnitetty apurunkoon eri kiinnityspisteistä. Kun siten moottoria saatiin laskettua alemmaksi, auton painopiste oli matalammalla ja tätä kombinaatiota testattiin ahkerasti. Voi hyvinkin olla, että kyseessä on juuri tämä auto, Järvilehto arvelee.

Testiä Snettertonissa

Järvilehto myöntää ottaneensa tietoisen riskin valitessaan tiimikseen tasaväkisessä ja kovatasoisessa sarjassa vasta debytoineen F3-tallin. 

- Tallipäällikköni Keith Wiggins oli kova tekemään töitä. Olimme edellisellä kaudella voittaneet Fordien 2000-luokassa kaiken mahdollisen. Lähdimme yhdessä F3-luokkaan isolla riskillä. Kävin testaamassa Dick Bennettin F3-huipputiimin Raltia, mutta päädyin kuitenkin jatkamaan Wigginsin kanssa ja päätimme mennä yhdessä uuteen luokkaan. 

Kuva

Järvilehto kertoo, että he huomasivat nopeasti, miten iso haaste oli hypätä Formula 2000 -luokasta F3-luokkaan.

- Autot olivat täysin erilaiset ja tiimin kokoa piti nopeasti kasvattaa. Pacific Racing kuului jo alemmissa luokissa tupakkavalmistaja Philip Morrisin tukemiin junioritiimeihin ja se auttoi etenkin budjettipuolella.

- Muistan hyvin ne ensimmäiset F3-testit; olimme joka asian suhteen aika hukassa. Oli onni, että Pacific Racingin koti sijaitsi Snettertonin moottoriradan vieressä. Pääsimme aina tarpeen niin vaatiessa helposti ja nopeasti radalle testaa-maan. Kun samaa rataa käyttivät mm. Damon Hill ja Martin Donnelly, pääsimme vertailemaan myös aikojamme heihin ja siksi tiesimme, missä eri kokeilujen jälkeen ajallisesti menimme.

Ennen kauden alkua toinen iso kysymysmerkki oli Toyotan moottori. Japanilaisvalmistajan hovivirittäjä TOM´S (Tachi Oiwa Motor Sport) oli aloittanut moottoritoimittajana Britannian F3-sarjassa vasta edellisenä vuonna.

- Ei se ollut maailman helpoin yhtälö. TOM´S:ille siirtyi töihin kaveri nimeltä Neil Brown, joka oli aiemmin rakentanut meille Fordin 2000-kilpamoottorit. Hän vastasi meille toimitettujen moottorien virittämisestä.

- Hän oli hyvä koneenrakentaja, mutta alkukaudesta olimme tehoissa Volkswagenia ja etenkin Alfa Romeota jäljessä. Ennen kauden alkua Alfalla oli kovimmat moottorit. Italialaiskoneissa oli vähän vääntöä, mutta selvästi eniten huipputehoa.

Kuva

Kuva

Kuva

Päättäjäisissä rumpujen läpi

Järvilehdon ja Pacific Racingin debyyttikausi käynnistyi parhaalla mahdollisella ja jopa sensaatiomaisella tavalla, kun JJ voitti sarjan kaksi ensimmäistä osakilpailua Thruxtonissa ja Silverstonessa. Ensimmäisessä osakilpailussa lähtöruudukkoon asettui 36 autoa, toisessa jo 43! Eniten F3-autoja (52) nähtiin kauden aikana Silverstonen osakilpailussa, jonka JJ myös voitti.

- Silverstone oli meikäläisen rata. Voitin siellä useasti, F3-kaudellakin neljä kertaa. Nousin voittoon myös Belgian Spassa ajetun kisan viimeisellä kierroksella. Englantilainen Ross Hockenhull johti kisaa. Hän oli entinen nyrkkeilijä, kovaääninen ja vahva kaveri. Kun puikkasin viimeisellä kierroksella hänestä ohi, palkintojenjaossa Ross kovaäänisesti kirosi ”helv… helv..tti, olisit antanut edes yhden kisan voittaa”.

Järvilehto sanoo, että Reynard 883-Toyota oli todella tarkka säädöistään.

- Piti tehdä älyttömästi testityötä, jotta autosta sai hyväntuntuisen ajaa. Testeissä muutama pohjalevy irtosi vauhdissa, sillä kaikkea kokeiltiin, jotta lisävauhtia olisi löytynyt. Kun löysimme sen suunnan, millä tavalla autoa piti säätää, sen jälkeen sitä oli helppo säätää ratakohtaisesti. 

- Ajoimme muihin verrattuna aika pehmeällä autolla. Muut ajoivat jäykemmällä jousituksella, mutta en pitänyt koskaan jäykällä autolla ajamisesta. Ja vaikka autoni oli säädöiltään ja vakaajiltaan löysempi ja siten aerodynaamisesti herkempi, mielestäni meillä oli enemmän mekaanista pitoa. Kanttareiden ylityksissäkään auto ei pompannut yhtä pahasti ja auto oli sateen sattuessa helpompi ajaa.

Kuva

Kaudella 1988 F3-luokassa käytettiin alumiinista valmistettuja siipiä. 

- Niitä valmistettiin erilaisilla profiileilla ja muodoilla useita. Siivillä löysimme niitä viimeisiä 0,1-0,2 sekunnin eroja kierrokselle. Kun kilpailu oli todella tasaista, jostain löydetty yksi sekunnin kymmenys teki ison eron.

- Etenkin Silverstonessa kova sivutuuli haittasi ajoa usein. Erilaisten päätylevyjen avulla säädimme autoon vakautta, eikä tuuli päässyt ottamaan autoon liiaksi kiinni.

JJ voitti Britannian F3-mestaruuden lopulta selkeällä erolla. Suomalaiskuljettaja keräsi kaikkiaan 113 pistettä, kun toiseksi sijoittunut Gary Brabham sai kasaan 81 pistettä ja kolmanneksi sijoittunut Damon Hill 57 pistettä. Myös railakkaat kauden päättäjäis- ja samalla mestaruusjuhlat JJ muistaa yhä hyvin.

- Saavuin päättäjäisjuhliin uusi nahkarotsi ylläni. Olin siitä takista tosi ylpeä. Illan aikana Damon Hill, Eddie Irvine ja Ga-ry Brabham kastelivat minut totaalisesti oluella ja se rotsi meni täysin piloille. Ja sen jälkeen he heittivät minut vielä bändin rummuista läpi. 

- Se oli poikien ”kiitos” kilpakumppanille ”hyvästä” kaudesta, Järvilehto hymyilee.

Navetassa osina

Kaarinalainen Tommi Virtanen törmäsi kesällä 2014 Perniössä vahingossa juttumme F3-autoon. Klassikkokilpuria oli useiden vuosien ajan säilytetty navetassa osina.

- Menin paikalle katsomaan ihan muuta autoa, itse asiassa erästä Mazda Marella-henkilöautoa. Paikan omistaa useita vuosikymmeniä kansainvälisenä formulamekaanikkona työskennellyt ja omaa tiimiäkin pyörittänyt Petri Myllärinen, jonka pihapiirissä navetta sijaitsi. Kun kävelin navettaan sisälle, ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi hyllyn päällä punavalkoiseen monokokkirunkoon.

- Navetan seinillä roikkuivat auton sivuponttoonit ja sen keulakappale oli toisessa paikassa. Lattialla oli useita laatikoita, joissa oli F3-auton ripustuksia ynnä muuta. Formulan moottori oli kokonaisena erikseen säilytettynä omassa isossa puulaatikossa. Kun selvitin, mikä auto oli kyseessä, sen jälkeen se oli vaan pakko hankkia omaan kokoelmaani, Virtanen toteaa.

Kuva

Myllärinen oli ostanut auton Pacific Racingiltä Suomeen vuonna 1991.

- Autolla on ajettu Suomessa jonkin verran. Sen moottori oli edellisen kerran käynyt vuonna 1997. Auto on nyt kasattuna yritykseni aulassa, mutta haluan, että vielä joskus se on täysin käyntikuntoinen. Moottori ja koko muu tekniikka tiivisteineen ja laakereineen pitää sitä ennen käydä läpi ja huoltaa, Virtanen suunnittelee.

Virtanen kertoo, että autoa oli moni yrittänyt vuosien saatossa ostaa, mutta se ei ollut myynnissä. 

- Nyt auto sattui sopivasti kohdalle, se oli myynnissä ja yhden yön miettimisen jälkeen ostin sen. Järvilehto oli aktiiviuransa aikana suosikkikuljettajani. Itse en ole koskaan kilpaa ajanut, mutta laskimme, että yritykseni kautta olemme valmistaneet yli 50 000 autoon ja muutamaan sataan kilpa-autoon erilaisia osia.

Kuva