Kilpa-autona Bugatti Type 35 oli täysin vailla vertaa. Moottoriurheilun aikakirjoissa harvat automallit ovat osoittautuneet yhtä menestyneiksi kuin tasan sata vuotta sitten kilpailudebyyttinsä tehnyt Type 35. 

Ranskassa vaikuttaneen italialaisen Ettore Bugattin visionääriset suunnittelu- ja suunnitteluperiaatteet yhdistettynä hänen säälimättömään täydellisyytensä tavoitteluun johtivat autoon, joka hallitsi Grand Prix -kilpailuja sekä mäki- ja maantieajoja ympäri maailmaa. 

Bugatti Type 35:n eri evoluutioilla voitettiin kymmenen vuoden aikana kaikkiaan noin 2 500 autourheilukilpailua, niinpä auto on kaikkien aikojen menestynein kilpa-automalli koskaan.

Debyytti vuonna 1924

Autourheilun Grand Prix -kilpailujen sarja vuosina 1922–1925 oli tiukkojen teknisten sääntöjen rajaamaa, mutta samalla suurten innovaatioiden aikaa. GP–autojen moottori sai olla enintään 2.0–litraa, minimipaino vähintään 650 kg ja auton vähimmäisleveys tuli olla 80 cm, mikä mahdollisti pakollisen kaksipaikkaisuuden. Säännöt vauhdittivat maantieurheiluautojen kehitystä, koska valmistajilta vaadittiin uusilla moottoriteknologian keksinnöillä tuottamaan enemmän tehoa ilman, että he vain kasvattaisivat moottorin kuutiotilavuutta. 

Ettore Bugatti oli mies, joka ei pelännyt asettaa itselleen kovia tavoitteita. Hänen asenteestaan paras esimerkki on vuonna 1924 valmistunut Bugatti Type 35, joka oli monilla eri osa-alueilla merkittävästi kilpailijoitaan edellä. Bugattin poikkeukselliset suunnittelutaidot sekä hänen visionsa ja rohkeutensa uhmata aikansa perinteisiä suunnitteluperiaatteita veivät autotehdasta kohti täydellisyyttä, jota Bugatti tavoitteli.

Bugatti toi elokuun 3. päivä vuonna 1924 Ranskan GP-varikolle Lyoniin Type 35:n. Lyon-Givors–autokilpailu itsessään oli maailmanlaajuisesti tunnettu ja se houkutteli paikan päälle yli 100 000 katsojaa. Yli 500 mailia (804.672 km) ja 35 kierrosta pitkä kilpailu kesti säännöllisesti yli seitsemän tuntia, joten kilpailemisen tarkoituksena ei ollut vain todistaa autojen nopeutta vaan myös niiden luotettavuutta. 

Ja ikään kuin seitsemän tunnin yhtämittainen kaasu pohjassa ajaminen ei olisi riittänyt, Ettore Bugatti pyysi, että kilpailuun osallistuneet Type 35-autot ajettaisiin Molsheimin tehtaalta kilpailuun yleisiä teitä pitkin viisi tuntia suuntaansa. 

Autot suoriutuivat maantiematkoista ilman ongelmia, mutta itse kilpailu ei sujunut suunnitelmien mukaisesti. Type 35:n pääongelma oli Dunlopin valmistamat vulkanoidut renkaat. Mekaanisia vikoja autoissa ei ollut, mutta renkaiden valmistusvirhe sai Bugattit keskeyttämään. Laihana lohtuna Bugattille jäi kilpailun nopein kierros.

Kuva

Taas juhlat! Bugatti Type 35:n eri evoluutioilla voitettiin noin 2 500 autokilpailua.

Kilpamenestys toi julkisuutta

Omakohtainen kokemus GP–ajosta sai Ettore Bugattin kehittämään autoaan lisää. Seuraavasta kisasta Bugatti poistui voittajana, eikä ykköstila päättänyt Bugattin menestystarinaa – päinvastoin. Autoa kehitettiin koko ajan lisää. Kauniisti mitoitettu kaksipaikkainen Roadster valloitti useassa eri autourheilumuodossa valtavan määrän voittoja. 

Taiteilijaperheestä kotoisin oleva Ettore Bugatti väitti esteettisyyden olevan perustavanlaatuista kaikessa, mitä hän teki. Mutta lahjakkaana insinöörinä hän myös ymmärsi, että muodon on seurattava toimivuutta, ja tämä luontainen suunnitteluperiaatteiden ymmärtäminen varmisti, että hänen luomansa autot olivat vertaansa vailla.

Bugatti oli yksi ensimmäisistä autonvalmistajista, joka ymmärsi myös julkisuuden kaupalliset hyödyt, joita saavutetaan kilpailemalla – ja voittamalla – Euroopan kuuluisilla moottori- ja vakiintuneemmilla maantieradoilla. Vaikka Bugatti oli erittäin luottavainen autonsa kykyihin, hän ei voinut tietää, että Type 35:stä tulisi kaikkien aikojen menestynein kilpa-auto, jolla seuraavan kymmenen vuoden aikana voitetaan 2 500 autokilpailua.

Bugatti tiesi, etteivät hänen kilpailijansa lepää laakereillaan eikä siis hänkään voinut levätä. Bugatti jatkoi aktiivisesti Type 35:n suorituskyvyn kehittämistä. Vuonna 1924 esitelty ensimmäinen Type 35 oli varustettu suoralla kahdeksansylinterisellä 1 991cm3 moottorilla, jonka huipputeho oli 90 hevosvoimaa. 

Vuoden 1926 alkuun mennessä moottorin kuutiotilavuutta oli kasvatettu 2 262 cm3. ja vaikka Bugatti voitti kyseisellä moottorilla Targa Florion maantiekilpailun Italiassa, Bugatti oli todennut, että tulevaisuudessa tarvitsemme vieläkin enemmän suorituskykyä.

Ahtimelle patentti

Bugatti tiesi, että suorituskykyä ei voitu lisätä kasvattamalla vapaasti hengittävän kahdeksansylinterisen moottorin sylinteritilavuutta. Bugatti piti ensisijaisesti vapaasti hengittävistä moottoreista, mutta hänen mielessään oli jo käynyt ennen Type 35:n esittelyä rakentaa moottoriin ahdin. 

Bugatti haki ranskalaista patenttia numero 576.182 Compresseur ou pompe à palettes -mallia varten 22. tammikuuta 1924, jossa pyörivä siipimalli voisi tuottaa lisätehoa tarpeen mukaan, kun kuljettaja kytkee sen päälle pakottamalla paineilmaa koneeseen. Ja yksi asia oli varma, jos Bugatti aikoi käyttää ahdinta, hän aikoi tehdä sen omalla tavallaan.

Lopulta Bugatti kehitti oman Roots-tyyppisen ahtimen yhdessä italialaisen insinöörin Edmond Moglian kanssa. Hän valitsi kolmiroottorisen version tuolloin yleisemmän kaksiroottorisen rakenteen sijasta. Ahdin asennettiin moottorin sivulle ja jakotukin yläpuolelle asennettiin paineenalennusventtiili, joka poisti ylimääräisen ahtopaineen konepeltiin leikatun reiän kautta ulos.

Toisessa innovatiivisessa vaiheessa moottorin pakosarja lämmitettiin moottorin jäähdytysnesteellä. Se merkitsi sitä, että moottori lämpeni paljon nopeammin, mikä paransi sen tehokkuutta ja samalla tehosti moottorin jäähdytyskapasiteettia.

Vuoden 1926 lopulla esitelty Type 35TC nimettiin Targa Compressoriksi, joka kehittyi 35B–malliksi vuonna 1927. Suuremman ja paremman jäähdytyksen ansiosta auto tunnettiin "Miramas" -mallina, jonka moottori tuotti jopa 130 hevosvoimaa. Auton huippunopeus oli jo huima 205 km/h.

Bugatti kehitti autoaan edelleen, ja vuoden 1930 lopulla Type 35B oli kehittynyt huippuunsa: auton nokalla oli ahtimella, kahdella nokka-akselilla ja kaksiventtiilitekniikalla varustettu suora kahdeksansylinterinen moottori sekä alustassa uusi edelleen kehitetty jousitus. Moottorin männät sekä sylinterinkansi olivat uudelleen muotoiltuja. Erikoispolttoaineen kera moottorin huipputeho oli 140 hevosvoimaa, joka kiihdytti alle 750 kiloa painavan auton 0–100 km/h alle seitsemässä sekunnissa.

Kuva

Metallinen kojelauta ei vain parantanut ohjaamon ulkonäköä vaan sen avulla estettiin myös jännityshalkeamien muodostuminen.

Kuva

Suorassa kahdeksansylinterisessä moottorissa on upeat muodot. Moottorin pakosarjat ovat tästä vain yksi esimerkki.

Kuva

Kaaren tai kanamunan muotoinen jäähdytin on Bugattille symbolinen.

Kuva

Type 35:n etujarruja ohjataan ohjaamosta hienostunutta vipua käyttäen.

Le Mansin voitto puuttui

Bugatti voitti Type 35–autoillaan noin 20 kilpailua kuukaudessa. Bugatti oli ykkönen aikakauden suurimmassa maantiekilpailuissa Italian Targa Floriossa ja autolla voitettiin Ranskan suurin ja merkittävin mäkiajo La Turbie sekä Ranskan Grand Prix de La Baule -ranta-ajokilpailu.

Vain kaksi vuotta Type 35:n debyyttikilpailun vuoden 1924 Lyonin Grand Prix´n jälkeen Bugatti voitti nykyistä F1-sarjaa vastanneen vuoden 1926 GP–maailmanmestaruuden. Vuosina 1925–1929 Bugatti voitti Sisilian vuoristossa ajetun uuvuttavan Targa Florio–maantiekilpailun viisi peräkkäistä kertaa. Viisi peräkkäistä voittoa vuosina 1925–1929 on ennätys, joka pysyi voimassa viimeiseen Targa Florioon asti vuoteen 1977. Se oli niin hämmästyttävä saavutus, että sitä juhlitaan tänäkin päivänä Sisiliassa toukokuussa järjestetyllä International Bugatti Meetingillä.

Moottoriurheilu oli 1920–luvulla vielä lapsenkengissä ja suorituspaikkojen määrä oli vähäinen. Mäkikilpailut olivat suosittuja, ja näissä tapahtumissa kevyt ja ketterä sekä erinomaisen tehopainosuhteen omannut Bugatti Type 35 oli lähes voittamaton.
Vaikka virallista GP-maailmanmestaruutta ei ollut jaossa vuonna 1928, kausi osoittautui Bugatille loistavaksi. Kaikkiaan 26 huippukilpailusta Bugattilla voitettiin 23 kilpailua, mukaan lukien yksitoista GP-kilpailua ja Targa Florio.

Seuraavana vuonna 1929 Bugatti sai yhden suurimmista ja Type 35:n arvostetuimmista ykköstiloista, kun Monégasque-kuljettaja Louis Chiron voitti Saksan autoteollisuuden takapihalla Nürburgringillä Saksan GP:n ajalla 4 tuntia ja 46 minuuttia. Tuossa ajassa Chiron taivalsi 508,77 km keskinopeudella 106,57 km/h.

Vuonna 1929 oli vuorossa ensimmäistä kertaa ajettu Monacon Grand Prix. Ruhtinaskunnan katuradan ykköseksi Bugatti Type 35B:llä ajoi britti William Grover-Williams. Hän sai voitostaan 100 000 Ranskan frangin rahapalkinnon. Vuosien 1929 ja 1933 aikana Bugatti oli Monacon GP:n voittaja neljä kertaa.
Bugattin menestyskulun ainoa tahra oli se, että autolla ei voitettu kestävyysajoista kuuluisinta ja vieläpä autonvalmistajan kotikilpailua Le Mansin 24 tunnin ajoa.

Sota katkaisi kehityksen

Hallittuaan moottoriurheilun maailmaa koko 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun, Bugatti Type 35:n tähden kirkkaus alkoi väistämättä hiipua autourheilun korkeimmalla tasoilla. Bugatti kehitti jo uusia malleja, kunnes autotehtaan huippuvuonna 1939 Bugattin perhettä kohtasi vakava takaisku. Perheen nuorin poika, vuonna 1909 syntynyt Jean, kuoli Bugatti Type 57G "Tank" -urheiluauton testionnettomuudessa. Onnettomuus oli henkisesti raju takaisku Ettore Bugattille. Yhtiön toiminta sekä hänen oma luovuutensa alkoivat hiipua. 

Sitten syttyi toinen maailmansota, joka ajoi perheen jälleen Pariisiin. Sodan loppuvaiheiden taisteluissa Bugattin Molsheimin tehdas kärsi tuntuvia vahinkoja. Sodan päätyttyä Ranskassa valtaan nousseet vasemmistolaiset takavarikoivat Bugattin tehtaan, mutta se palautettiin oikeuden päätöksellä takaisin perheelle kesäkuussa 1947. Ettore Bugatti oli tuolloin jo henkisesti luhistunut ja hän menehtyi elokuussa 1947.

Näkökulma

Kuka oli Bugatti?

Ettore Bugatti syntyi 1881 milanolaiseen taiteilijaperheeseen. Estetiikan sijasta hänen mielenkiintonsa suuntautui tekniikan puolelle. 1800-luvun loppuvuosina Bugatti toimi milanolaisen konepajayhtiö Prinetti & Stucchin harjoittelijana, jossa hän jo 17-vuotiaana ideoi yhtiölle kolmipyöräisen Tipo 1 4HP:n, joka joissain teksteissä mainitaan myös nimellä Bugatti Tipo 1. 

Bugattin seuraava auto Tipo 2 julkaistiin keväällä 1901 Milanon teollisuusnäyttelyssä, jossa se sai Automobile Club de Francen myöntämän palkinnon. Menestys vei Bugattin Ranskaan ja Saksaan, jossa hän suunnitteli autoja eri valmistajille.

Vuonna 1909 Bugatti perusti Molsheimin kaupunkiin nimeään kantavan autotehtaan Automobiles Ettore Bugatti. Ensimmäisen autonsa hän suunnitteli Peugeotille, josta tuli yli 3 000 myydyn auton ansiosta menestys. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen ajoi Bugattin perheineen takaisin Milanoon, josta Italian liityttyä sotaan 1915 he muuttivat Pariisiin. Sodan päätyttyä Bugatti perheineen palasi Molsheimiin, joka oli nyt Ranskan puolella rajalinjaa, ja loppu on autonvalmistuksen historiaa.

Marko Mäkinen

TEKNIIKKAA