Minä ja Jarno -tv-sarjan sijaismotoristit ideoivat illallisen jälkeen uuden ja halvan mutta näyttävän kamppailulajin – trampoliinipainin: ”Välillä painittiin korkeammalla ja välillä matalammalla”
Trampoliinipaini on laji, josta puhutaan liian vähän. Se on nimensä veroista urheilua: siinä painitaan trampoliinilla. Yksi urheilumuodon kehittäjä on Eemeli Lahti, superbike-luokan hallitseva Suomen mestari ja yksi Ylen Jarno ja minä -tv-sarjan sijaisnäyttelijöistä.
Trampoliinipaini sai alkunsa Kroatiassa, jossa Jarno ja minä -tv-sarjaa kuvattiin. Jarno ja minä -tv-sarja kertoo ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen tarinan. Lahtelainen Lahti oli Giancomo Agostinia näytelleen Alessandro Fellan sijaisnäyttelijä ja ajoi Agostini-roolin moottoripyöräkohtaukset.
Trampoliinipainin muut pioneerit olivat Lahden tavoin Jarno ja minä -tv-sarjan stuntkuskeja, jotka asuivat zagrebilaisessa hotellissa, jonka pihalla oli trampoliini. Trampoliinipaini syntyi nuorten moottoripyöräilijöiden pitkäksi venyneen illallisen jatko-ohjelmaksi hetken mielijohteesta.
– Meillä oli pienet leikkimieliset painit sillä trampoliinilla. Aina kun illallinen venähtää keskiyön seuraavalle puolelle, niin kyllä sitä kaikenlaista keksitään. Kunhan yritettiin pitää mielialaa yllä. Joskus aikuisista miehistä tulee pieniä lapsia, kun he ovat tarpeeksi kauan eristyksissä muusta maailmasta, lahtelainen Lahti kertoo.
– Se oli hyvähenkinen porukka, suurin osa oli tuttua porukkaa varikoilta. Kisakuskeja.
Trampoliinipaini oli aluksi aika äänekästä.
– Hotellista oli heti soitettu tuotantoyhtiöön, että täällä pojat aiheuttavat jonkun verran mekkalaa, Lahti kertoo.
– Sen jälkeen pidimme pienempää ääntä, ainakin omasta mielestämme.
Yhdistelmä on nerokas. Paini on raaka ja perinteinen mutta tylsähköksi mielletty kuihtuva laji, ja trampoliinihyppy on uudehko mutta ei vielä kovin katu-uskottava urheilumuoto. Trampoliini mahdollistaa näyttävät ja ilmavat painitekniikat.
– Just. Isot liikkeet ovat näyttäviä! Kyllä siinä kerkesi tapahtua kaikki, välillä painittiin vähän korkeammalla ja välillä matalammalla. Se oli kyllä aika hauskaa, yllättäviä elementtejä tuli. Ainakin kaikki viihteen elementit. Olympialajiksi suoraan vaan, lajiaktiivi Lahti julistaa.
Oliko trampoliinipaini lähempänä amerikkalaista show-painia vai olympiapainia?
– Se oli hyvä sekoitus kaikkea. Trampoliini oli vielä sellainen malli, jossa oli ne sivuverkot, joten ei siitä trampalta edes lentänyt pihalle. Se oli omalla tavallaan sellainen UFC-oktagon. Moni olisi sen lajin näkemisestä valmis maksamaan.
Pysyitte kuitenkin painissa, eikä touhu mennyt vapaaotteluksi?
– Juu, nyrkit eivät puristuneet yhteen.
Näyttävyyden lisäksi laji on edullinen harrastaa, ja aloituskynnyskin on matala. Monen suomalaisen omakotitalon pihassa on jo suorituspaikka eli trampoliini valmiina. Eikä varusteisiin kulu välttämättä senttikään ylimääräistä.
Millainen oli painiasu?
– Smart casual, suoraan illallispöydästä!
Lahti sanoo, että voitti kaikki ottelunsa. Hänellä on muutenkin kokemusta erikoisista lajihybrideistä, kuten MP-messujen motorballista. Hän ei voi puolustaa tänä vuonna mestaruuttaan.
– Se laji lopetettiin huipulla, viime vuoden mestaruudesta sai mielenrauhan, ja tänä vuonna messukokemus on vähän rauhallisempi sen osalta. Maanantaina lähden heti messujen jälkeen Espanjaan ajamaan. Sinne on hommattu kaikki valmiiksi, niin ei viitsi ottaa riskiä, että motoballissa menee vahingossa vaikka nilkka. Muuten se homma on superhauskaa, ja nuori mies syttyy aina kilpailuista.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.