Rata-autoilija Jesse Krohn on itsekin hieman ymmällään siitä, miten hän on päätynyt nykyiseen ammattiinsa. Sen ei pitänyt olla mahdollista.

Krohnin ura huipentui viime vuonna, kun hän ajoi BMW:n hyperautolla Pohjois-Amerikan IMSA-sarjassa täyden kauden. Hyperautolla kilpaileminen on GT-kuljettajien Graalin malja, jonka vain harvat ja valitut saavuttavat.

– Luulin, että ensin pitää päästä formula ykkösiin, jäädä sieltä eläkkeelle ja sitten vasta pääsee ajamaan tuollaisia LMP1-autoja, joita hyperautot käytännössä ovat. Ennen vanhat F1-kuskit menivät viettämään eläkepäiviä niiden autojen pariin. En aikoinaan nähnyt mitään tietä päästä sinne, mutta onneksi sain mahdollisuuden, Krohn kertoo.

Krohn, 34, ei pelkästään ajanut BMW M Hybrid V8 -hyperautoa, hän myös voitti sillä Indianapolisin kuuden tunnin kilpailun yhdessä Philipp Engin kanssa.

Krohnin suvun historia on täynnä ansioituneita taiteilijoita ja tieteilijöitä, kuten Suomen ensimmäinen musiikkitieteilijä Ilmari Krohn (1867–1960), mutta kaikista heistä Jesse Krohnin urapolku on ollut ehkä käsittämättömin. Hän on joutunut altavastaajana ylittämään odotukset ja esteet moninkertaisesti, jotta on päässyt nykyiseen asemaansa, BMW:n tehdaskuljettajaksi.

Krohn kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin GT-kuljettajiin, joille maksetaan palkkaa kilvanajosta. Krohn ei ole muiden palkkakuitteja nähnyt, mutta hän arvioi, että kotimaisista GT-kuskeista vain hän ja Ferrarin Toni Vilander saavat autonvalmistajilta mainittavan korvauksen tehdystä työstä. Krohnin arvion mukaan maailmassa on kaikkiaan ehkä reilut sata GT-kuljettajaa, jotka saavat liksaa ajamisesta.

– Tämä on minulle 30. vuosi kilvanajoa. Olen onnekas, että olen saanut näin pitkään ajaa ja elää lapsuuden unelmaa. Aika siistiä on kyllä ollut.

Kuva

Nimi aina väärin

Kaikki alkoi syksyllä 1995, kun Nurmijärvellä viisi vuotta aiemmin syntynyt Jesse pääsi syntymäpäivän kunniaksi kokeilemaan kartingia.

– Isä oli ajanut kilpaa ja näki minussa ilmeisesti jotain lahjakkuutta.

2004 hän ajoi viimeisen kauden kartingia.

– Päätimme siirtyä aika nopeasti isompiin autoihin, sillä karting oli sen verran kallista, samalla rahalla pääsi ajamaan formula Fordia.

Mutta ennen autoluokkaa vaihtui nimi. Jessen oikea sukunimi on Kurki-Suonio, mutta sitä nimeä ei kirjoitettu kertaakaan oikein, kun hän ajoi kartingia ulkomailla.

– Ei tarvinnut mennä kuin Ruotsiin tai Tanskaan. Se nimi ei oikein jäänyt ihmisten mieliin, Krohn kertoo. Hän oli väärällä tavalla liian nimekäs.

Isä ehdotti pojalle uutta aliasnimeä, Krohnia. Kurki-Suonio onkin Krohn-nimen suomennos.

– Isoisän veljen nimi on Krohn, ja nimi on ollut suvussa, joten se oli helppo vaihtaa kilpa-autoilupuolelle. Virallisesti olen yhä Kurki-Suonio, se lukee passissa.

2005 Krohn piti välivuoden, ja 2006 hän siirtyi kilpailemaan formula Fordeilla, ensin Suomessa, sitten Britanniassa. 2009 oli taas aika vaihtaa, sillä kertaa formuloista GT-autoihin. Aluksi Formula 1 oli ollut Krohnin unelma, mutta sen tavoittelu ei enää ollut realistista.

– Tajusin, kuinka vähän formula-puolella on ajopaikkoja. Ymmärsin, että GT-puolella on suurempi mahdollisuus tehdä uraa, koska todennäköisyys päästä formula ykkösiin on älyttömän pieni. Oli parempi hakea toista kautta ammattilaisuutta, kun Markus Palttalan avulla avautui väylä päästä ajamaan GT-autoja.

Raksalle töihin

Ei GT:kään kovin helppo reitti ollut. 2013 Krohn ajoi Suomessa Porschen junioriohjelmassa, jonka tavoitteena oli nostaa suomalaisia kuljettajia merkin kansainväliseen junioriohjelmaan. Krohn voitti luokkansa 13 kilpailusta 12, mutta lopulta yksikään suomalainen ei päässyt merkin globaaliin junioriohjelmaan.

– Ei edes testeihin. Ilmeisesti Suomi on niin pieni markkina-alue.

Kun junioriohjelma päätyi umpikujaan, näytti että Krohnin ammattilaishaaveille kävi samoin. Isä ilmoitti, että ei enää pysty taloudellisesti auttamaan poikaansa, eikä tällä ollut tarpeeksi merkittäviä tukijoita.

Krohn meni raksalle töihin eräälle tutulle.

– Tein diilin, jossa jokaisesta tehdystä työtunnista meni pieni osuus sponsoripakettiin ja loput sain palkkana. Olin yleismies, rakensin taloa ja olin talonmiehenä. Tein töitä 1400 tuntia ja kerrytin sponsorikassaani.

Sitten Krohin puhelin soi. Hänelle tarjottiin kuskin paikkaa yhteen kisaan Saksan Nurburgringillä. BMW oli juuri lanseerannut uuden M235 Racing Cupin.

– Päätin sijoittaa ne kaikki raksalta tienaamani rahat siihen yhteen kilpailuun.

Vaikka Krohn laittoi all in, hän ei enää oikein uskonut, että ura jatkuisi.

Krohnin isosisko Jenni oli jo vuosia kuljettanut veljeään Helsinki–Vantaan lentoasemalle, kun tämä lähti ulkomaille ajamaan. Sisko oli pitkään valittanut, että hän tekee aina palveluksen saamatta veljeltä vastapalvelusta.

– Kun lähdin Nurburgringille, sisko kyyditsi minua taas lentokentälle. Sanoin hänelle, että kohta ei tarvitse enää kiukutella kyydeistä, sillä tämä on viimeinen kerta, kun minua pitää näihin hommiin kuskata. En nähnyt mitään tietä eteenpäin siitä. Se oli vähän tunteellinen hetki, kun Jennikin tajusi, että tämä saattaa olla viimeinen kerta.

Kuva

Kuva: Getty mages

Grillin kautta takaovelle

BMW:llä oli kuljettajille oma junioriohjelma, jonka pomo oli tulossa paikan päälle Nurburgringille. Kisaviikonloppua edeltävänä perjantaina hän järjesti grillijuhlat, johon osallistui Markus Palttala, Krohnin GT-mentori. Grillijuhlissa Palttala kertoi BMW-pomolle, että täällä Nurburgringilla on kisaviikonloppuna ajamassa eräs suomalainen kuski, jota tämän kannattaisi harkita junioriohjelmaan.

Mutta haku ohjelmaan oli jo päättynyt, ja kaikki BMW:n haluamat kuskit valittu.

Krohn ajoi suomalaisessa tiimissä, jolla ei ollut kovin paljon kokemusta tai tietotaitoa. Saman sarjan kisaan osallistui myös kuljettaja, joka oli jo saanut paikan BMW:n junioriohjelmasta.

– Ajoin paalupaikalle. Kisaa johdin, kunnes auto hajosi. Ennen teknistä keskeytystä ehdin ajaa sellaisen kaulan muihin, että BMW noteerasi minut. Pystyin yllättämään kaikki.

Krohn teki vaikutuksen BMW:n junioriohjelman pomoon ja pääsi mukaan, viime hetkellä ja takaovesta.

– Siinä sattuivat kaikki tähdet kohdilleen.

30 000 euron laina

Krohn myi omaisuutensa Suomessa ja muutti Espanjaan. Hän päätti omistautua ajamiselle kuin motorsport-munkki.

– Se oli viimeinen mahdollisuus, urani oli ollut niin lähellä loppua.

Paikka ohjelmassa oli vasta alku. Ohjelma kesti kolme vuotta, ja siihen oli valittu neljä kuljettajaa satojen hakijoiden joukosta. Heistä vain yksi jäisi jäljelle ensimmäisen vuoden jälkeen. Krohn tuli armottoman pieneltä markkina-alueelta, muut kuskit olivat Espanjasta, Britanniasta sekä sokerina pohjalla: Saksasta. Totta kai BMW suosisi oman maan kaveria. Kaiken kukkuraksi Krohn oli pari vuotta muita vanhempi.

– Tiesin, että ei riitä, että olen vähän parempi, koska sitten ne ajattelevat, että okei, suomalainen on nyt hieman nopeampi, mutta parin vuoden päästä saksalainen voi päästä samaan ihan iän tuomalla kokemuksella. Minun oli pakko olla ylivoimainen.

Espanjassa hän eli vain harjoittelua varten.

– Ei ollut mitään häiriötekijöitä. Meditoin ja otin ihan joka ikisen askeleen, mitä vaati, että minusta tulisi kilpa-autoilija. Ettei jäisi mitään, mitä katua. En tehnyt yhtään kompromissia.

Krohn lainasi ystävältään 10 000 euroa elämiseen, jotta pystyisi pyhittämään elämänsä kilpa-autoilulle ensimmäisen junioriohjelmavuoden Espanjassa.

Satsaus kannatti, muut putosivat, ja Krohn sai jatkaa. Hän lainasi ystävältään 20 000 euroa lisää.

Seuraavan kahden vuoden aikana Krohnia testattiin ja koeteltiin erittäin tarkan suurennuslasin alla. Lopulta hänestä tuli BMW:n tehdaskuljettaja.

– Ensimmäisestä palkasta maksoin velkani ystävälle.

Kuva

Työkaverina Valentino Rossi

BMW:n tehdaskuljettaja on eräänlainen komennusmies. Hänet lähetetään asiakastiimien tueksi sinne, missä on eniten tarvetta. Krohn on ajannut koko BMW-uransa kolmella mantereella, Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa.

Yksi Krohnin kollega BMW:llä on Valentino Rossi, MotoGP-legenda, joka ajaa nyt bemarin tehdaskuskina GT-autoilla kilpaa. Ratamoottoripyöräilyn yhdeksänkertainen maailmanmestari pärjää myös ratin takana.

– Joku silmä hänellä on vauhtiin ja sen hallintaan. Toki on vauhdissa jonkun verran eroa GT-ammattilaiseen, mutta Valentino on samaa luokkaa tai jopa vähän parempi kuin hyvä silver-kuski. Hän osaa kyllä ajaa kilpa-autoa.

BMW:n kuljettajien aistit valpastuivat taannoin, kun saksalaismerkki julkisti hyperauto-projektinsa. Kaikki halusivat ajaa sitä, niin Krohnkin.

– Me kuskit anoimme heti mahdollisuutta päästä testaamaan hyperautoa.

Krohn oli profiloitunut GT-spesialistiksi ja oli jonon hännillä, kun hyperautovuoroja jaettiin.

Krohn pommitti kuitenkin sinnikkäästi esimiehiään ja pyysi, että pääsisi näyttämään kykynä edes simulaattorilla. Kun Krohn vihdoin sai ajaa hyperautoa simulaattorilla, hän oli nopein.

– Sen simutestin jälkeen kävin moikkaamassa pomoa toimistossa ja anoin, että antakaa mahdollisuus ajaa oikeaa autoa.

Puoli vuotta myöhemmin hän pääsikin testaamaan BMW:n hyperautoa Aragonin radalla. Paikalla oli monia muitakin kuskeja. Muilla oli jo kokemusta sekä Aragonin radasta että LMP-tason autoista, toisin kuin Krohnilla, jolle oli jätetty pieni maistiainen loppuun. Hän oli kolmen päivän testien viimeinen kuljettaja.

– Huomasin, että varikon väki ei ihan hirveän fiiliksissä odottanut sitä hetkeä, kun tällainen GT-äijä hyppää sinne puikkoihin.

Krohn ajoi koko viikonlopun nopeimman ajan, hän oli seitsemän kymmenystä nopeampi kuin toiseksi nopein kuski. Suoritus sinetöi sen, että hän pääsi ajamaan koko kauden 2024  hyperautolla Pohjois-Amerikassa.

– Se oli unelmien täyttymys. Motorsportissa on niin paljon politiikkaa, ja nämä korkeimman luokan autot, joilla ajetaan kokonaiskisan voitosta, ovat todella haluttuja. Sinne kurkottavat F1-kuskeja myöden kaikki, Krohn sanoo.

– Näin olen aina päässyt urallani eteenpäin. Olen saanut yhden mahdollisuuden ja käyttänyt sen. Olen tiennyt, että minun pitää olla selkeästi nopeampi kuin muut, sillä Suomi pieni markkina-alue, jossa myydään vain vähän autoja. Minulla ei ole yhtään poliittista etua puolellani, joten on pitänyt raa’alla vauhdilla pärjätä.

Kuva

Kuva: Getty Images

Sataprosenttinen taivas

Krohn oli fyysisesti niin kovassa kunnossa, että hän oli valmis ajamaan GT-autoa tunnin ja viemään sen maaliin vaikka ilman ohjaustehostinta, mikä on lähes mahdoton tehtävä, sillä GT-autoissa on niin paljon downforcea.

Hyperauto oli kuitenkin paljon vaativampi peto kuin GT-auto.

– Piti lisätä pikkuisen treenimääriä ja laittaa niska sellaiseen kuntoon, että pää pysyy pystyssä, kun mennään mutkien läpi 250 kilometriä tunnissa.

Hyperauto oli nimensä veroinen.

– Se on sataprosenttisesti taivas. Se fyysinen aspekti tulee mukaan niin vahvasti siihen. Pullamössöpojat eivät pysty ajamaan niitä autoja ollenkaan. Se on siisti haaste, josta nautin tosi paljon. 

Tanskalainen F1-kuski vei paikan

Täksi kaudeksi BMW vähensi kuljettajia 12:sta 8:aan, ja Krohn menetti hyperautopaikkansa tuolileikissä.

– Viimeinen sinetti oli se, että Kevin Magnussen hyppäsi Formula ykkösistä BMW:n hypercar-puolelle. Jouduin tavallaan väistämään hänen edestään.

Krohn allekirjoitti vuodenvaihteessa vuoden jatkosopimuksen, ja hän on ollut BMW:n kuljettaja jo yli kymmenen vuotta. Hän ajaa tällä kaudella Amerikassa IMSA:n endurance-kisat, Euroopassa Italian GT:tä ja Aasiassa GT World Challengea.

Krohnin kaipuu hyperauton rattiin on silti sen verran voimakas, että hän on valmis vaihtamaan sen vuoksi työnantajaa.

– Jos BMW ei pysty tarjoamaan sitä hypercar-hommaa, niin vaihtoehtona on katsoa, löytyisikö muualta hypercar-paikkaa. Toki pitäisi olla erittäin hyvä tarjous, että jättäisin BMW:n.

Krohn jäi koukkuun hyperautolla kilpailemiseen.

– Se on niin erilainen haaste kuin GT: se fyysinen suorituskyky, mikä vaaditaan, että pystyy edes ajamaan pitkiä stinttejä sellaisella autolla. Ja kokonaiskisan voitot, suurien kisojen voitot ja maailmanmestaruus, niistä ajetaan hyperautoilla.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman verkossa helmikuussa ja lehden numerossa 2/2025.