Markku Alénin ura alkoi Hankirallista. Kun hän osallistui viimeiseen kerran talviseenseikkailuun, siitä muodostui tarina, jossa sivuraiteita on kuin konsanaan hyvässä jännityselokuvassa.

Kuva

Elettiin vuotta 1969. 18-vuotias Markku Alén oli saanut torstaina ajokortin ja jo seuraavana päivänä hän oli uunituore ”setti” lompakossaan Hankirallin juniorikilpailun lähtöviivalla Renault 8 Gordinilla. Alén sijoittui kilpailussa toiseksi ja samana vuonna hänestä leivottiin neljästä talvirallista muodostuneen Juniori-Cupin ensimmäinen mestari. Tähti oli syttynyt.

Kymmenen vuotta myöhemmin Alén ajoi ensimmäisen ja lopulta myös ainoan Hankirallin yleiskilpailun voittonsa Fiat 131 Abarthilla. Viimeisen kerran Mr. Maximum Attack osallistui Hankiralliin vuonna 1982. Se oli vuosi, jolloin muissakin suomalaisissa ralleissa kuin MM-osakilpailuna järjestetyssä Jyväskylän Suurajoissa alkoi nelivedon aika.

Nelivetoinen turboahdettu Audi Quattro debytoi Hannu Mikkolan ajamana 1981 Suurajoissa kolmanneksi ja jo tätä aikaisemmin nelikkoa oli käyty testaamassa Pohjola-rallissa. Hankirallin siirsi nelikkokauteen Stig Blomqvist, joka lähti hakemaan kisasta viidettä yleiskilpailuvoittoaan.

Alén saapui Hankiralliin lähes suoraan Portugalista. Vaikka valmistautuminen kisaan jäikin lyhyeksi, Alén tiesi kaiken olevan kunnossa. Maahantuoja Autonovon Oy:n palkkalistoilla olleen tallipäällikkö Ville Kamusen johtaman teamin rallikaluston huoltamisessa ja kunnossapitämisessä ykkösvastuu oli Alénin kotimaiseksi luottomieheksi kohonneella Kaj ”Luigi” Norralla.

- Mä tiesin, että hänen jäljiltään kaikki on kunnossa. Jopa turvavyöt ovat säädetyt mulle sopivaksi ja valot näyttävät oikein, Alén kiittelee.

Hankiralli oli Alénin jäähyväiskilpailu Fiatilla. Italialaiskonsernilla oli jo odottamassa B-ryhmään luokiteltu Lancia 037, joka Audin esimerkistä poiketen oli perinteiseen tapaan takavetoinen.

Vaikka nelivetoinen tuntui jo paperillakin tarkasteltuna talviolosuhteissa lyömättömältä, perinteisiin takavetoisiin ja vapaasti hengittäviin ratkaisuihin luottaneet suomalaiset eivät olleet valmiita luovuttamaan. Alén oli kisan suurimpia ennakkosuosikkeja Fiatilla, sillä Norra oli keksinyt 131:n taka-akseliin ja tasauspyörästöön uusia ratkaisuja, joiden oletettiin parantavan kaksivetoisen auton iskukykyä. Myös Mikko Sundströmin mahdollisuuksiin samanlaisella Mirafiorilla luotettiin unohtamatta tietenkään aina vahvoja Kyösti Hämäläistä ja Lasse Lampea Fordeilla sekä Timo Mäkelää ja Antero Lainetta Talbot Lotuksilla.

- Voitosta me lähdimme ajamaan. Aina!, Alén vakuuttaa vielä tänäkin päivänä ja katsoo totisena syvälle silmiin.

- ”Stigu” piti lyödä Hankirallissa. Se oli hei ainoa vaihtoehto, hän täydentää.

Eikä tavoitteen saavuttaminen kisan ensimmäisten erikoiskokeiden perusteella täysin mahdottomalta tuntunutkaan, sillä kuuden ensimmäisen EK:n jälkeen Alén oli vain 11 sekuntia Blomqvistia perässä. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Ensin Fiatin takarenkaasta irtosi pinta EK:lla 7 ja seuraavalla pikataipaleella käyntimurheet söivät lisää aikaa.

Kisan avanneen perjantain osuudesta Alén suoriutui kartanlukijansa Ilkka Kivimäen ja kaikkien ongelmien kanssa kolmanneksi nopeimmin. Edellä olivat Blomqvist ja Hämäläinen.

Ensin tolppaan

Yötauon jälkeen Hankirallin reitti suuntautui Helsingin Kalastajatorpalta itään. Ensimmäinen EK oli Keravalla nykyisen Talman golf-kentän maisemissa. Kilpailijat starttasivat reitille avausosuuden mukaisessa järjestyksessä; Blomqvist, Hämäläinen, Alén.

Kun EK:n lähtö-AT:n jonossa oli aikaa, Alén kävi utelemassa taaempana odottaneelta Antero Laineelta millainen pikataipaleen ensimmäinen mutka on. Kisahan oli ennakkotutustumaton ja Alén oletti Laineen Keski-Uudellamaalla asuvana tietävän kyseisen tien entuudestaan.

- Laine sanoi, että mutka kestää täysillä. No, Lainehan on sellainen kova puhuja, Alén kommentoi nyt.

Alén luotti saamaansa tietoon ja paiskasi valkoisen Mirafiorin kaasua nostamatta mutkaan. Eipä ollut ralliammatti-laiseksi noussut MM-rallejakin hallinnut kuljettaja vieläkään oppinut…

- Nuorempana, kun muut sanoivat pätkän lähdössä, että punaiselle mökille asti voi vetää täysillä, mä uskoin. Eikä siellä useimmiten edes ollut mitään punaista mökkiä koko pätkällä. Ja hei romua syntyi, Alén muisteli kerran. 

Hankirallin lauantain ensimmäisellä EK:lla Alén osui Fiatin vasen kylki edellä rajusti tolppaan. Lasikuitukatteinen auto näytti repsottavine levikkeineen hurjalta, mutta se oli vain kosmeettista. Teknisesti auto oli kunnossa.

- Kuule hei, jos me oltaisiin tiedetty millainen mutka oikeasti oli, ei me mihinkään tolppaan oltaisi osuttu. Ajoimme näillä teillä ihan oikeasti pimeää rallia. Karkkilan seuduilla tilanne olisi ollut toinen, Alén sanailee.

Kuinka Laine sitten suoriutui samasta mutkasta?

Ei yhtään paremmin, sillä hän teloi Lotuksensa myös kylki edellä tolppaan päästen kuitenkin Alénin tavoin jatkamaan.

Urbaanin kaupunkilegendan mukaan myöhemmin samana vuonna jossakin kisassa Alénille olisi näytetty kuva tolppaa ”suutelevasta” Fiatista. Kuvaajalla oli otos myös Laineesta samassa kohdassa.

Alén tutki aikansa kuviaan ja huusi sitten Laineen paikalle.

- Olet valehdellut. Ethän sä ole tuossa täyttä vetänyt. Fiatin oikea etupyörä on paljon korkeammalla ilmassa kuin Lotuksen, Alénin väitetään kommentoineen.

- En mä hei tuollaista muista. Mutta voi olla, että se on tapahtunut, kun noin kerrot, sankari sanoo.

Kun Alén toteamuksensa loppukaneetiksi virnistää ja iskee silmää, jokainen saa päätellä, onko tarina totta vai tarua. Hyvin se kuitenkin sopii kahden väriläiskän kilpailu-uraan.

Alénille ulosajo ja siitä selviytyminen toimivat samoin kuin bensiinin heittäminen avotuleen. Liekki alkoi roihuta todella näyttävästi. Nyt Fiatia tuotiin juuri niin kovaa kuin se vain oli mahdollista.

- Ilkka siinä jossakin vaiheessa kysyi, että kannattaisiko meidän lähteä jo kotiin, kun pääsisimme sinne vielä ehjällä autolla, Alén kuvailee vauhtinsa aiheuttamia reaktioita.

Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja Alén ahdisti tosissaan Blomqvistia. EK:lla 22 hän jätti ruotsalaista 17 sekuntia (pohja-aika 12,47) ja seuraavalla pikataipaleella Fiat ylsi tasa-aikaan Audin kanssa.

Ralliautosta pulkaksi

EK 24 päätti Alénin ja Kivimäen takaa-ajon ja siitä oli muodostua valitettavan kohtalokas.

- Mulla oli vauhtia jotain 140-150 km/h, kun etupyörä osui johonkin lumen seassa olleeseen kantoon. Sitten lähdettiin, Alén kuvailee tehostaen liikettä käsillään.

Fiat putosi tielle katollaan ja alkoi liukua. Se liukui ja liukui. Jossakin vaiheessa tuulilasi irtosi ja ohjaamo alkoi täyttyä lumesta. Jo tässä olisi ollut riittävästi haastetta, mutta lisäksi Alénin istuimen selkänoja petti lumen luomasta paineesta ja samalla hetkellä kuljettaja menetti turvavöiden paikallaan pitävän ominaisuuden. Alén sinkoutui Mirafiorin takaosaan turvakaarien väliin.

- Kun auto pysähtyi tiellä, Ilkka oli ihan shokissa. Hän pääsi autosta ulos, mutta juoksi jonnekin metsään piiloon tajuamatta, että mä olin edelleen autossa, Alén sanoo.

EK ajettiin Vekaranjärven varuskunta-alueella, jossa katsojia ei ollut. Ensimmäisenä paikalle saapuikin Kyösti Hämäläinen, jonka eteen Alén oli juuri kyseiselle pikataipaleelle startannut. Hämäläinen ja hänen kartanlukijansa Tapani Rydman ymmärsivät, että kysymyksessä ei ollut normaali kaato, kun kilpailijaparia ei näkynyt missään.

- Mä olin siellä lumen seassa, mutta en pystynyt huutamaan. Kuulin kyllä kaikki puheäänet ja bensapumpun naksutuksen takakontista. Sitten he huomasivat jotakin punaista Fiatin ohjaamossa. Se oli valkoisessa haalarissani ollut Marlboro-merkki. En tiedä kuinka kauan jouduin autossa olemaan, Alén kertoo pelastumisestaan.

Kaadossa Alénilta murtui kylkiluita ja hänet vietiin ambulanssilla Heinolaan sairaalaan. Jo matka oli kokemus, kun potilaalla oli röykkyisillä pikkuteillä vaikeuksia pysyä paikallaan.

- Mä pompin siellä takana ja huusin kuljettajalle ”Älä aja rallia!”, Alén eläytyy.

Meno muuttui vielä villimmäksi Alénin päästyä sairaalaan.

- Siellä oli lauantai-iltana hurja meininki. Kun odotin sermin toisella puolella vuoroani, toisella puolella puukot lentelivät ja jengi tappeli. Mun oli pakko päästä pois. Mä hei karkasin, Alén ilmoittaa suorasukaiseen tyyliinsä.

Yhä edelleen ajohaalarissaan ollut Alén nappasi sairaalan pihalta taksin ja ilmoitti kuljettajalle haluavansa Helsinkiin Meilahden sairaalaan.

- Taisi siinä kuskilla olla ihmettelemistä, että on saanut kumman kyyditettävän. Eihän mulla ollut rahaakaan!

Alén pääsi kuitenkin haluamaansa sairaalaan, mutta hoitoon asti hän ei Meilahdessakaan selviytynyt.

- Taas mä odotin. Siinä samassa huoneessa oli vanhempi mies, joka totesi mulle ”Kuule poika, tästä huoneesta ei lähdetä muuten kuin jalat edellä”. Se riitti mulle. Mä karkasin ”Meikustakin” ja menin himaan. Pari, kolme seuraavaa viikkoa mä olin hei aika huonossa kunnossa, Alen muistelee.

Stig Blomqvist voitti Hankirallin yli kuuden minuutin erolla Kyösti Hämäläiseen.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 4/2014