Ulosajon sattuessa yleisö rientää nopeasti apuun ja ainakin osa osoittaa suosiotaan, tavalla tai toisella. Joskus käy kuitenkin niin, että suistuminen näyttää vakavalta ja yleisö hiljenee. Niin kävi 1990 Saarijärvellä.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 5/2025

Neljännesvuosisata sitten ralli oli todella kovassa huudossa. Erityisesti kesäralleissa osanottajia jouduttiin karsimaan kovalla kädellä. 

Ari J. Rantala oli ollut yksi onnekkaista, jotka pääsivät kesällä 1990 Saarijärvellä järjestettyyn Menninkäisralliin mukaan. Ilmoittautuneita oli yli 430 ja ajan tavan mukaan pienoisralliin otettiin vain 180 autokuntaa. 

Tamperelainen Rantala ja hänen kartanlukijansa, Pirkko Kanasen (nyk. Piiparinen) kuuluivat siihen harvalukuiseen joukkoon, joita arpa oli suosinut. Autokunta pääsi kuin pääsikin kisaan mukaan kamppailemaan junioreiden sijoituksista. 

Hämäävä oikea

Heti rallin ensimmäisellä erikoiskokeella vaani varsin hämäävä oikea, joka aiheutti muutamille kilpailijoille harmaita hiuksia. Kun numerolla 159 reitille startanneet Rantala ja kartanlukijansa Kananen tulivat kyseiseen paikkaan, oli vauhtia selkeästi liikaa.

Muutama kilpailija oli jo aikaisemmin tämän kesäisen rallin aikana hipaissut sähköpylvästä, mutta Rantalan Escort otti puiseen pylvääseen täysosuman. Penkalle laskeutui hetkeksi täydellinen hiljaisuus, sillä jokainen paikalla ollut näki, että pylväs painui syvälle ohjaamoon, juuri kuljettajan pään kohdalle. 

– Hyvin on vielä muistissa se, mitä auton sisällä ennen osumaa puhuttiin kartturin kanssa. Samoin se tunne, kun katto alkoi painua kasaan, Rantala kertoo. 

Osuman voimasta auto kiepsahti pystyakselinsa ympäri ja kieri pellolle. Hiljaisuus jatkui. Tilanne ja sen seuraukset näyttivät todella pahalta. 

Sittenkin hengissä

Auton luokse rientäneet katsojat tiesivät pian välittää huojentavan tiedon. Miehistö on hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka auto näytti hengenvaarallisen tilanteen jälkeen surulliselta. 

Pienen ihmettelyn jälkeen Ford raahattiin takaisin tielle ja vammoitta selvinnyt autokunta jatkoi matkaa. Toki kisa oli siltä erää taputeltu. 

– Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntua, ajoin ”Ekkerin” pellolta vielä takaisin kilpailukeskukseen Saarijärvelle. Mitäpä sitä nyt huoltoa vaivaamaan, Rantala nauraa. 

– Vastaantulijoiden ilmeet olivat sanalla sanoen hämmentyneitä. Taisipa joku tien poskessa itkeä tirauttaa, kun risteyksessä odotettiin, että päästään matkaa jatkamaan, Rantala hymyilee. 

Seikkailu päättyi onnellisesti ja kilpaurakin jatkui remontin jälkeen. 

– Uuden korin olin ostanut jo pellolla ja vuoden päästä oltiin taas baanalla. Kaadot jäivät tähän, mutta ulkoiltua toki tuli jatkossakin, Rantala naurahtaa.