Pasi Hagström rakensi uraansa motocrossarina. Innoittajana oli naapurikylässä asunut Arto Panttila.

- Aloin ajaa motocrossia 1980 ja lopetin kymmenen vuotta myöhemmin. Ensin minulta meni -89 ranne. Olin siinä vaiheessa kymmenentenä MM-pisteissä. -90 loukkasin toisen ranteeni kaksi viikkoa ennen ekaa MM-kisaa, Hagström kertaa kaksipyöräuransa taitekohtaa.

Peräkkäisinä vuosina tapahtuneiden loukkaantumisten jälkeen hänellä ei ollut kuin yksi vaihtoehto.

- Yritin vielä, mutta ranne kipeytyi. Lääkärini suositteli, että jos nelikymppisenä haluaisin pitää vaikka viinilasia kädessäni, jokin toinen laji olisi parempi, motocrossin MM-sarjassa 14:nneksi ja 125- ja 250-kuutioisten erissä parhaimmillaan viidenneksi ajanut Hagström sanoo.

Hagström siirtyi ralliin, johon hän oli tutustunut jo pikkupoikana; olihan hänen isänsä ollut kartanlukijana Suurajoista alkaen.

- Ralli oli tullut tutuksi myös ”Bosse” Grönholmin kautta. Ensimmäisen rallini, vuoden -90 Tapiola-rallin, istuinkin hänen kyydissään. Sitten tuli fiilis, että pitäisi päästä ajamaan, Hagström kertoo.

Hän hankki ensimmäiseksi ralliautokseen takavetoisen GT Corollan. Hagströmin aloitti 100-rallissa Karjaalla 1991. Tuloksena oli luokkavoitto.

- Varmasti crossihommasta oli hyötyä rallissakin; ajolinjoihin ja paineen sietokykyyn. Ralli meni aluksi enemmän harrastusmielessä, mutta aika äkkiä homma alkoi selkiintyä, kun lähdin Junnu-SM:ään ja sitten yleiseen. Siitä nälkä alkoi kasvaa ja piti päästä nelivetoiseen. Homma lähti heti alussa oikeille urille. Olisihan ralli voinut toisinkin alkaa; nurin, nurin, nurin…, hän purkaa uraansa.

Kaikkein vaikeinta moottoripyöristä autoon siirtyminen oli silloin, kun Hagström alkoi ajaa SM-sarjan ennakkotutustuttavia ralleja.

- Se oli iso askel. Ensin piti oppia tekemään nuotteja johdonmukaisesti ja sitten piti osata luottaa sokeasti niihin. Crossissa pystyit opettelemaan radat ulkoa ja muistit jokaisen kiven, mutta rallissa et pääse ikinä samanlaiseen tarkkuuteen, hän toteaa.

Täysosumavuosi kotimaassa

Hagström vakiinnutti nopeasti paikkansa kotimaisessa rallieliitissä. Corollasta hän siirtyi nelivetoiseen Celicaan. Ensin hän kilpaili N- ja sitten A-ryhmässä. 

Looginen jatkumo oli siirtyminen WRC-autoon. Toyota Corolla WRC:llä Hagström hallitsi täydellisesti SM-sarjaa 1999. Hän voitti kaikki osakilpailut ja vei SM-kullan maksimipistein. Vasta Esapekka Lappi pystyi vuoden 2012 SM-sarjassa samaan.

- Kalustostamme oli etua, kun olimme ainoa pari, jolla oli WRC-Corolla käytössään koko kauden. Toisaalta pitihän noihin tuloksiin päästäkseen ajaa jokainen kisa maaliin, sillä vastassamme oli mm. Jouko Puhakka Toyota Celicalla. Sinä vuonna meillä osui Suomessa kaikki kohdalleen. Vastaavasti MM-osakilpailuissa mikään ei onnistunut, Hagström ihmettelee.

Ruotsin rallissa Hagström kilpaili toisella Corollalla. Se osoittautui täysin erilaiseksi kuin hänen oma autonsa. Portugalissa hyvän tuloksen syntymisen esti sähkövika.

- Sähköt katosivat kesken pätkän ja putosimme rotkoon, Hagström harmittelee.

Jyväskylään Hagström sai ajettavakseen tehdas-Corollan. Hän aloitti erinomaisesti oltuaan Parkkolan avaus-EK:lla kolmanneksi nopein vain 0,4 sekuntia rallin lopulta voittaneelle Juha Kankkuselle hävittyään.

- Sitten tuli pari vähän huonompaa pätkää, joilla oli pienempää tietä. Putosimme seitsemänneksi. Lankamaan (EK 5) lähdössä nostaessani kytkintä ei sitten tapahtunutkaan mitään. Vaihdelaatikon pääakseli katkesi, keskeyttämään joutunut Hagström muistelee.

Kun Hagströmin kisa keskeytyi selkeään tekniseen vikaan, TTE tarjosi uusintamahdollisuutta RAC-rallissa.

- Heillä oli kuitenkin mukana niin monta autoa, että meille olisi riittänyt huoltoon ainoastaan ”siivoojia”. Myös kisan ajankohta vuoden lopussa toi haasteelliset olosuhteet ja lisäksi suomalaiskuljettajan piti siihen aikaan rakentaa seuraavaa kauttaan yhteistyökumppaneidensa kanssa. En ollut näistä syistä innostunut RAC:sta, joten valitsimme Australian MM-osakilpailun, Hagström palauttaa mieliin.

Australian ”korvikekisa” muodostui kivuliaaksi kokemukseksi, kun Hagström sai rallin ennakkotutustumisjaksolla nuottiautonsa keulaan paikallisen ”mestarin”.

- Olimme liikkeellä Toyota RAV-4:llä, kun joku tuli sladissa vastaan pick-upilla. Väistin, mutta tie oli liian kapea. Korneinta osumassa oli se, että sama kaveri oli tullut sladissa vastaan hetkeä aikaisemmin Freddy Loixia. Hän oli saanut koheltajan pysäytetyksi ja kertonut tälle ralliliikenteestä ja kehottanut olemaan ajamatta vastakarvaan. Kundi olikin kääntynyt, mutta kääntynyt sitten hetken kuluttua ajamaan uudestaan nuotittajia vastaan. Me tulimme häntä vastaan seuraavana, Hagström manailee.

Kolarissa Hagström mursi nenänsä ja loukkasi polvilumpionsa.

- Minulta jäi sen vuoksi kisa ajamatta, hän toteaa menettämästään näyttömahdollisuudesta.

MM-hopeaa

Kaudella 2001 Hagström panosti yksityiskuljettajana WRC-autojen MM-sarjan apuluokkana olleeseen kuuden osakilpailun FIA Teams Cupiin.

Ajatus sarjaan osallistumisesta lähti Hagströmin yhteistyökumppaniksi tulleelta Castrolilta, joka oli muutenkin vahvasti mukana Toyotan rallitoiminnassa. Pohjoismaista Teams Cupiin osallistui kaksi Toyotaa, kun tanskalainen Henrik Lundgaard oli myös mukana. Teamit yhdistivät osin voimavarojaan. 

- Ajoimme Teams Cupin kuuden MM-rallin lisäksi vielä Jyväskylän ja myös osan SM-sarjan kisoista. Käytössämme ollut Corolla WRC oli Toyotan Euroopan markkinointiorganisaation. Meidän piti pitää auto kunnossa ja palauttaa se kauden jälkeen samanlaisena takaisin, Hagström kertoo.

Suomalaisteamin kausi alkoi epäonnisesti, kun Corollan öljypumpun ratas halkesi selkeästä johtoasemasta Ruotsissa. Toisen kerran epäonni vei Hagströmiltä täydet pisteet Kreikassa. Paisuntasäiliön korkki oli jäänyt löysälle ja jäähdytysjärjestelmä sylkäisi nesteet pihalle aiheuttaen moottoririkon.

- Siinä vaiheessa johdimme Teams Cupin lähes neljän minuutin erolla. Ilman näitä kahta keskeytystä sarja olisi hoidettu ihan toisella tavalla, mestaruuden vieneelle Lundgaardille 12 pistettä hävinnyt Hagström uskoo.

Jos tekniikan porsiminen söi pisteitä, SM-ralleihin osallistuminenkin oli koitua Hagströmin MM-kilpailemisen kohtaloksi. Syksyllä hän osallistui Uudenkaupungin ralliin ja aloitti heti vahvasti oltuaan EK:lla 1 nopein.

- Ja kakkosella sitten nurin, Hagström hymähtää.

Vaikka kysymyksessä oli nuottikisa, paikka tuli siitä huolimatta hieman kuljettajien silmille.

- Itse asiassa olin tehnyt hieman liian optimistisen nuotin – ja ajolinjakin oli vähän väärä, Hagström tunnustaa nyt.

Tekemistään virheistä huolimatta hänellä olisi ollut mahdollisuus pelastaa tilanne. Mutta ei kahta ilman kolmatta virhettä, joka oli ratkaisevin.

- Corollassa oli vaihdevivut ratissa. Vedin tilanteessa väärästä vivusta. Kun vaihdoin vahingossa isommalle, en saanut vetoa päälle ja auto kaatui. Jos olisin pystynyt vedättämään kunnolla, olisimme saattaneet selvitä, Hagström kuvailee kaadon ja keskeytyksen aiheutunutta virhettä.

Kaadon jälkeen alkoi kiire. Kaksi viikkoa Uudenkaupungin jälkeen oli San Remon MM-ralli.

- Vuokrasin Timo Hulkkoselta Corollaan asvalttialustan ja -jarrut. Tarkoitus oli käydä kokeilemassa autoa asvalttiradalla ennen Remoa. Kaadon jälkeen emme kuitenkaan ehtineet kuin ”pläkätä” Corollan kuntoon. Testit jäivät ajamatta. Ajoin asvalttisysteemeillä ensimmäisen kerran San Remon shake down –EK:lla. Se harmitti, sillä pidin asvaltista ja olisi ollut hyvä saada kokemusta autosta ennen rallia, Italiassa asvaltille nousseesta hiekasta liukastunut ja normaalia korkeampaan ”kanttariin” törmännyt ja tästä aiheutuneeseen jarrulevyjen halkeamiseen keskeyttänyt Hagström sanoo.

Toyotan F1-suuntautumisen vuoksi Pasi Hagströmin pitkä ura japanilaismerkillä päättyi kauteen 2001. Uusi työmaa löytyi, kun Tommi Mäkinen tarvitsi etuautomiehistöönsä Subarulla täydennystä. Hagströmin toimenkuva laajeni nopeasti myös testikuljettajaksi. Tässä roolissa hän oli vuoteen 2007 asti.

- Eka kisa etuautossa oli Monte Carlo. Tommi oli voittanut sen kolme kertaa Mitsulla Michelinin renkailla ja nyt alla olivat Subaru ja Pirellit sekä uusi mies etuautossa. Onneksi etuautossa kartanlukijana jatkaneella Marko Taskisella oli käsitys Tommin nuottikielestä - ja Tommi voitti Monten neljännen kerran, Hagström myhäilee.

Subarun testikuljettajasta Hagström eteni viralliseksi kuljettajaksi päästyään ajamaan USA:n mestaruussarjan kaksi viimeistä osakilpailua 2003. Ensimmäisen rallin hän voitti ja olisi ollut ykkönen seuraavassakin ilman kartanlukijansa erehdyksessään ottamia AT-pisteitä.

- Sain sopparin vuodesta 2004. Olisin ajanut koko 10 kisan sarjan Jenkeissä. Testihommien piti myös jatkua Subarulla. Tommin lopetettua ja Mikko Hirvosen tultua Subarulle etuautohommiakin olisi ollut. Mutta ensin putosivat etuautohommat. Sitten Mitsubishi vetäytyi jenkkisarjasta ja Subaru teki samoin. Helmikuussa Subarun Paul Howarth ilmoitti, että tehdas on pudottanut budjetistaan 20 pinnaa, eikä sopimustani voitu pitää. Ylityöllistetystä roolini vaihtuikin tyhjään, Hagström kertoo.

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailman numerossa 9/2015