Mika Salo kertoo Don’t Lift Off Podcastissa ajoista, jolloin hänet palkattiin Ferrarille Michael Schumacherin korvaajaksi kaudella 1999.

Schumacher mursi jalkansa Silverstonessa ja suomalainen pääsi ajamaan kuusi kilpailua tarunhohtoisessa tiimissä. Salo oli kerran toinen ja kerran kolmas.

- Kaikki kävi todella nopeasti, sain puhelinsoiton jo pari tuntia tuon kolarin jälkeen, Salo kertoo podcastissa.

Silverstonen ja Itävallan GP:n välissä oli kaksi viikkoa. Media painosti Ferrarin väkeä hullun lailla; kuka korvaisi tuolloin jo kaksi maailmanmestaruutta voittaneen Schumacherin. Tuossa vaiheessa Mika Häkkinen johti MM-sarjaa niukasti ennen Schumia, Ferrarin Eddie Irvine oli kolmantena.

Sopimus tehtiin ja Salo istuisi punaisten puikkoihin Itävallassa. Hän joutui tosin ensin piilottelemaan viikon verran tallipäällikkö Jean Todtin talossa. Tähän oli pätevä syy.

- He eivät halunneet kertoa medialle, kuka korvaa Schumacherin. En edes muista, kauanko piileskelin siellä. En saanut mennä ulos. Ainoa kaverini oli Ross Brawn, joka kävi moikkaamassa ja tuomassa minulle ruokaa ja muita tarvikkeita joka päivä, Salo nauraa.

Todtia hän tuon viikon aikana tuskin tapasi.

- Jean lähti aina aamuviidelta töihin ja palasi illalla kymmeneltä, en edes koskaan nähnyt häntä. Hänellä ei ollut edes televisiota siellä, ainoa koriste talossa oli Ferrarin etusiipi olohuoneessa.

Ihan suoraan talolta Salo ei sentään kisoihin joutunut.

- Ajoin sentään Fioranon testiradalla muutaman kierroksen, että sain tuntuman autoon. Sitten mentiinkin Itävaltaan kisoihin.

Salo oli ajanut alkukaudesta BAR:llä, mutta Ferrarilla meininki oli kovin erilaista.

- Ei se Ferrarin auto lopulta niin hirveän erilaiselta tuntunut. Ehkä pitoa ja downforcea oli vähän paremmin. Oikeastaan kaikkea oli vähän enemmän, muttei valtavasti. Oli se silti aika eri maailma, testasimme esimerkiksi asioita, mitä en ollut aiemmin testannut.

Erityisesti Ferrarin tekninen johtaja Ross Brawn teki Saloon valtavan vaikutuksen.

- Oli hienoa nähdä, miten he toimivat ja operoivat. Siellä oli todella paljon resursseja ja todella paljon ihmisiä. Ross Brawn oli siellä aina, hän on valtavan älykäs mies. Kunnioitan Rossia todella paljon, ihan uskomaton kaveri. Hän auttoi minua kaikessa, ilman häntä siellä olisi ollut todella paljon vaikeampaa.

- Myös Michael (Schumacher) auttoi minua, soittelimme pari kertaa ja hän kertoi, kenen kanssa kannattaisi puhua, jos jotakin ongelmia tulee.

Saksan GP oli varmasti Salolle ikimuistoisin Ferrarin ratissa.

- Kilpailussa olin startin jälkeen kakkosena ja pysyin ihan hyvin Mika Häkkisen vauhdissa. Heillä oli jotain polttoaineensyöttö ongelmia ja varikkokäynnin jälkeen huomasin olevani johdossa. Minulle oli tehty heti selväksi, että olin siellä auttamassa tiimiä maailmanmestariksi ja tallikaveri Eddie Irvinea kuljettajien maailmanmestariksi.

Salo ajoi kisan johdossa, mutta päästi lopussa Irvinen ohitseen – Ferrari juhli silti kaksoisvoittoa. Palkintopallilla Irvine ojensikin samaansa voittopokaalin Salolle.

- Minä sain kilpailusta muistoksi ykkös- ja kakkospokaalin. Eddie soitti pari viikkoa myöhemmin ja kysyi, voisinko lähettää sen kakkospystin hänelle. Lähetinkin sen. Ykköspysti on minulla edelleen.

Schumacher palasi loppukaudeksi ja Salon pesti päättyi. Tuloksena oli niukka neljän pisteen voitto valmistajien MM-sarjassa ennen Mika Häkkisen ja David Coulthardin tähdittämää McLarenia. Irvine ei aivan pystynyt viemään kuljettajien mestaruutta, Mika Häkkinen oli lopulta kaksi pistettä edellä.

Mika Salo onnistui keikassaan sen verran hyvin, että yhteistyö Ferrarin kanssa jatkui myöhemmin GT-puolella. Ensin Euroopassa.

- Se ei ollut kovin kivaa suoraan sanottuna. He laittoivat minulle 20 kiloa lisäpainoja, koska olin F1-kuljettaja. Joka voitosta laitettiin taas 20 kiloa lisää. Kun olin voittanut kaksi kisaa, minulla oli autossa 60 kiloa lisäpainoa. Halusin muualle ja Ferrari lähetti minut ajamaan GT:tä Yhdysvaltoihin. Se olikin sitten todella hauskaa. Rakastin kilpailemista Amerikassa, Salo muistelee.