Aatu Tunturin nelivetoisen Subaru Justyn, jolla hän osallistuu HaMun kisoihin, konehuoneesta löytyy todellinen yllätys. Siellä ei olekaan Justyn moottori, vaan vaivattomasti 12 000 kierrosta ottava Honda-moottoripyörän CBR-kone, jonka ääni kilvoittelee Vuoden luontoääni -tittelistä.

Kuva

Ajatus ralli-Justysta syntyi 2018, kun Sami Heikkilä, Joutsenlampi Ralliteamin pääjehu, alkoi järjestää rallia. Hän ehdotti, että lähtisin ajamaan.

Minulla ei ollut autoa, enkä ollut ajanut yhtään rallia. Nyt olen osallistunut neljään kisaan ja voittanut kerran jopa luokkani, jossa oli kaksi osallistujaa. Se toinen oli kuitenkin Evo Mitsubishi.

Vuosia aikaisemmin oli puhetta, että Justy voisi olla hauska laite. Tässä lähellä oli yksi AS-harrastaja, jolla oli Justy. Tosin auto oli seissyt 10 vuotta ja oli juuri sen näköinen.

Sitten vain tinkimään ja sainkin auton ostetuksi. Mutta ei perhana; eihän AS-kaarilla voinut rallia turvallisesti ajaa, vaikka HaMun säännöt sen silloin sallivatkin.

Seuraavaksi sitten tekniikka pois ja ahdinta hommaamaan; kaikki nollabudjetilla. Alusta alkaen tavoite oli, että tonnilla pitää saada 4x4 kilpa-auto tehtyä.

Lopulta kaikki osat löytyivät ja kävin ajamassa testin, jossa konepellin sokat jäivät auki. Sitten tilattiin tuulilasia ja vähän muutakin...

Rallissa kytkin luisti ekalta pätkältä lähtien, mutta pääsimme maaliin. Kisan jälkeen tuttuni kommentoi, että ajaessamme tuollaisella ”hybridillä”, katsojat ovat jäädä alle, kun moottorin ääntä ei kuule. Päätin, että ensi vuonna kuulette!

Olin 2018 Seinäjoella SM-rallissa huollossa, jossa yksi Dogbox Oy:n työntekijä kyseli tarvitseeko kukaan mp:n konetta? Vähän aikaa mietin. Tuumin, että sellainen olisi hyvä.

Moottori oli kuitenkin ehditty myydä, mutta ajatus jäi itämään. Sitten löysin rikkinäisen, tonnisen Honda CBR:n, joista tein kaupat.

Mekaanisilta osiltaan kone on vakio. Siinä on 136 hv. Kierrosluvun rajoitin on 12 000 r/min. Kone lähtee vetämään suhteellisen hyvin jo 5500:stä.

Kuva

Autossa on 6-vaihteinen sekventiaali. Vaihteet ja kytkin ovat ”mopon” koneessa, josta voima välitetään Subarun alkuperäiseen vaihteistoon, josta on purettu ylimääräiset rattaat. Jäljellä on vain eteen; 5:s vaihde, ja pakki. Ennen Kaasujalka-rallia rikoin kuusi laatikkoa, kun viitosen rataspari ei kestänyt lisääntynyttä vääntöä.

Aikaisemmin  oli ongelmia liikkeellelähdöissä. Hirveällä kääntämisellä ja vääntämisellä; sytytyksen ja nokka-akseleiden säätöjä muuttamalla ja kaikilla pienillä muutoksilla saimme auton lähtemään liikkeelle; ei hyvin, mutta edes sinnepäin.

Ja sitten Kaasujalkaralliin!  Mutta eihän auto kulkenut kuin 120 km/h. Tähänkin on jo lääkkeet hommattu. Ja sitten kulkee!

Suurin yksittäinen ostos ovat olleet kaksi 13-tuumaista piikkirengasta; 450 €. Onneksi rahaa ei ole enempää, sillä tuohon sitä saisi työnnettyä loputtomasti. Autourheilu ei ole liian kallista, jos sitä ei ota turhan vakavasti.

Kuva

Fiilis kopissa on törkeän hyvä. Ehkä jopa hieman ”homoeroottinen”, kun kaksi paksua ukkoa on tuollaisessa keskoskaapissa.

Nyt autoa ei ole punnittu. Ahdetulla vakiomoottorilla tankki täynnä se painoi 800 kiloa. Mp:n kone on 10 kiloa painavampi, mutta siitä otetaan välijäähdytin ja ahtoputket pois, joten ollaan samoissa.

Justyn käyttäytymisessä ei ole loogisuutta. Jos se lähtee liippiin, puoli sekuntia sen jälkeen ei tiedä mihin ilmansuuntaan se menee.

Kuva

Mutkanopeudet olisivat hulluja, jos vain uskaltaisin ajaa. Kaasua ei saa nostaa kesken kaarteen. Jos sen tekee, auto reagoi kuten oikeakin nelivetoinen; perä menee ohitse ja morjenstaa mennessään. Ilman vasemman jalan jarrutusta tämä ei kääntyisi.”

Juttu on julkaistu Vauhdin Maailmassa 4/2020