Arto Nikara voitti vuonna 1981 ensimmäisenä JM-luokan SM-tittelin etuvetoisella autolla. Enemmän Kouvolassa puhutti kuitenkin julmetun suuri ja osin vartioimaton ostotarjouksien käteiskassa.

Vettä oli satanut koko edellisen yön ja yhä aamulla taivaalta tihrutti vesipisaroita. Edessä oli vuoden 1981 Jokamiesluokan SM-finaali uudenkarhealla Tykkimäen moottoriradalla Kouvolassa. Kilpailun kaupallinen nimi oli Kouvolan Sanomien Syysrylläys, ja varsin märissä sekä kurasissa ajo-olosuhteissa suoritettu kilvanajo oli nimensä mukaisesti ”rylläämistä”.

Järjestelyistä vastannut Valkealan UA oli saanut suurtapahtumaan 1 100 karsijan joukosta JM-luokan valiot vuosikertaa 1981, josta kuusi A-finalistia karsittiin 48 lähdön tuloksena. Uutta kisassa oli se, että ostotarjouksien tekeminen tuli suorittaa heti ensimmäisen startin jälkeen.

Sisäkautta mestariksi

Arto Nikara oli etuvetoisella Saabillaan A-finaalissa lopulta ylivoimainen. Saarijärveläinen teki miehen työn raivasi tiensä finaaliin lyhyintä mahdollista reittiä eli karsintaerän voiton jälkeen hän ajoi suoraan välierään, josta pääsi voitolla finaaliin.

Etuvetoinen Saab ei kuitenkaan märällä radalla edennyt finaalistartissa mihinkään, siksi Nikara sai tehdä täyden päivätyön mestaruutensa eteen. Hän nousi kierros kierrokselta kohti kärkeä, kunnes toiseksi viimeisellä kierroksella hän puikkasi Saabillaan sisäkautta finaalia johtaneen Kalle Lindströmin ohi, ja karkasi Suomen mestaruuteen.

Jo historian ensimmäisessä SM-finaalissa Hyrylässä 1979 Nikara näytti vaarallisuutensa ja reservissä olleen vauhtinsa, mutta tuolloin matka päättyi tuulilasi kurasta ummessa hiekkavalliin. Ennen vuoden 1981 finaalia Nikara oli yltänyt kauden jokaisessa ajamassaan kisassa A-finaaliin.

800 000 markkaa

Finaalin jälkeen myytiin 55 autoa, joista ensimmäisen startin jälkeen oli tehty kaikkiaan 239 ostotarjousta. Se merkitsi sitä, että yhdessä varikon asuntovaunuista käteistä rahaa säilytettiin koko päivän ajan hurjat 800 000 markkaa (reilut 43 000 euroa!). 

Rahoja ei mitenkään erityisesti vartioitu. Aina kun kilpailun sihteeri poistui toimistoasuntovaunusta, hän vain lukitsi vaununsa oven.

Jos paikalla olisi ollut yksikin ajatteleva ja epärehellinen ihminen niin mikä olisi ollut helpompaa kuin ryöstää lipas, joka oli täynnä käytettyjä seteleitä. Tuon ajan asuntovaunun ovi olisi auennut yhdellä nykäisyllä. Ei olisi tarvittu kuin yksi Volvo-Markkanen niin kukaan ei olisi löytänyt rahoja koskaan. 

Onneksi ostotarjousmenettely ei ollut yleisessä tiedossa.