Timo Salosen ikimuistoisin kokemus Fiat 131 Abarthin ratissa tapahtui vuoden 1978 Jyväskylän Suurajoissa Myhinpäässä. Viimeisenä yönä Fiatilla oli rallissa kaksoisjohto: Markku Alén ajoi kärjessä, Salonen kakkosena. EK:n lähtöön ajaessa Salonen päätti vielä repäistä.

- Muistan hyvin sen paikan: pomppu, vähän välimatkaa ja sitten jyrkkä vasen. En ollut koskaan tullut siihen pomppuun niin kovaa kuin silloin, joten auto hyppäsikin lentoon. Olin ajatellut, että jarrutan sen nyppylän jälkeen, mutta kun auto on ilmassa, niin mitäs siinä enää teet? 

- Kun pudottiin alas vasuriin, niin auto nousi kallion päälle ja sieltä katon kautta ympäri, ja se pysähtyi nokka edellä päin maapenkkaa. Tuulilasi oli kateissa ja moottori sammui. Olin siitä pyörimisestä hieman sekaisin, mutta Nymanin Eki viereltäni huusi ”käyntiin, käyntiin, käyntiin!”.

- Starttasin, ja kone käynnistyi. Heitin pakin päälle ja peruutin. Ratti oli puoli kierrosta vinossa ja etupyörä lintallaan. Kun piti painaa kaasua, niin polkimien alla oli auton ensiapulaukku ja varoituskolmio, jotka Eki kaivoi nopeasti jaloistani pois. Ja sitten menoksi! 

- Kun lähdin uudelleen vetämään niin millään ei ollut enää väliä. Ensimmäisessä pompussa takalasi irtosi, ja kun vedin Myhinpään kylään, niin toinen etulokasuojista lähti irti. En mä mitään nuottiakaan enää kuullut, kun autossa oli läpiveto. Lähellä maalia yhden hyppyrin jälkeen penkkini retkahti kymmenen senttiä alaspäin, kun penkin jalat pettivät. Loppumatkan tiirailin tietä ratin välistä.

Kaato tapahtui kolme kilometriä startista kello kolme yöllä. EK:lla oli pituutta 19,4 km ja Salonen jäi Alénin pohja-ajasta 14 sekuntia. Aika oli EK:n viidenneksi nopein. Fiatin huollossa tallipäällikkö tiesi kaadosta ja hän oli auton nähdessään hurjana. 

- Hän kysyi aikaamme ja intti, että ”ei, ei – mitkä olivat minuutit”? Sanoin, että ”meidän aikamme on tossa” ja näytin aikakorttia. Kun hän tajusi sen, niin helpotus oli suuri. Kaksoisjohtomme kesti rallin maaliin, Salonen kertoo.