Viikonloppuna ajetaan Kanarian ralli, joka ei ole koskaan aiemmin ollut MM-sarjassa. Kilpailua on ajettu jo vuodesta 1977 ja yksi suomalainen on sen voittanut, Juho Hänninen vuonna 2011.

Hänninen ajoi tuolloin sekä MM-sarjaa että IRC-sarjaa Skodan tehdastiimissä. Hän oli ajanut vuotta aikaisemmin IRC:n mestariksi, mutta ei ollut voittanut urallaan yhtäkään kansainvälisen sarjan asfalttirallia.

Pari kuukautta aikaisemmin hän oli Monte Carlossa jo minuutin johdossa, kun keli oli kuiva. Ensimmäinen asfalttivoitto kutitteli huulilla. Alkoi kuitenkin lumisade ja Hänninen jäi lopulta kuudenneksi. 

- Monte Carlo oli menossa todella hyvin kohti voittoa. Sitten kävi kuten kävi. Minulla oli siellä todella hyvä itseluottamus ja kaikki kunnossa, kunnes alkoi sataa lunta, Hänninen muistelee DirtFishille.

Hänniselle jäi kilpailusta kova nälkä voittaa nimenomaan asfalttiralli.

- Sain kuitenkin Montesta ihan hyvin itseluottamusta. Tallikaverini Jan Kopecky oli kova asfalttikuski ja hän halusi todellakin voittaa Kanarialla. Mutta niin halusin minäkin.

Asetelma Skodalla oli se, että Hänninen hoiteli usein sorarallien voitot, Kopecky asfalttikisat. Molemmat ajoivat samalla Skoda Fabia S2000:lla.

- Kun pääsin Skodalle 2009, olin ajanut urallani vain kolme asfalttikisaa. Minulle ei vain kertynyt niistä kokemusta. Kopecky ajoi silloin suunnilleen donitseja minun ympäri asfaltilla. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi harjoittelua ja testaamista asfaltilla, eikä Kanarialla enää tuntunutkaan niin hankalalta, Hänninen kertoo.

Kilpailussa oli kuitenkin mukana paljon kovia nimiä; Kopeckyn lisäksi Monte Carlon voittanut Bryan Bouffier, entinen WRC-kuljettaja Freddy Loix, Toni Gardemeister, Per-Gunnar Andersson sekä nousevat nuoret tähdet Andreas Mikkelsen ja Thierry Neuville.   

Kuuden erikoiskokeen jälkeen kärkinelikko oli vain 4,2 sekunnin sisällä toisistaan. Taistelu oli todella tasaista ja kovaa. 

- Erot olivat todella pienet. Tiet olivat niin puhtaita, että niille ei noussut lainkaan hiekkaa. Se oli todella tasapuolista kaikille kuljettajille. Lähtöpaikalla ei ollut mitään merkitystä, mentiin mies miestä vastaan, Hänninen sanoo.

Samanlaista on oletettavissa nyt, 14 vuotta myöhemmin.

- Jos puski jonkin pätkän ihan riskirajoilla ja sai revittyä muutaman sekunnin eroa muihin, sitä oli todella hankala ajaa kiinni. 

Hänninen voitti lopulta kilpailun 1,5 sekunnin erolla Kopeckyyn. Neuville jäi 8,2 sekuntia ja Freddy Loix 16,7 sekuntia.

- Siellä on kyllä todella vaikeaa tehdä eroa muihin. Viimeisen päivän aamuna päätin, että minä voitan tämän ja niin voitinkin. Pari sekuntia taisi jäädä eroa. Otin riskejäkin, mutta onneksi en ajanut ulos. Taisin jokusen kerran myöhemmin mainita Kopeckylle, että voitin hänet siellä, suomalainen hörähtää.

Kanarian voiton jälkeen Hänninen alkoi viihtyä asfalttikisoissa yhä paremmin.

- Se oli todella arvokas voitto, sillä sen jälkeen aloin nauttia asfalttikisoista ihan eri tavalla. Lopulta ne olivat jopa suosikkikisojani, enkä enää viihtynyt soralla niin hyvin. Jopa tänä päivänä pidän asfaltilla ajamisesta enemmän kuin soralla, Hänninen paljastaa.

Tänä vuonna Hänninen on jälleen Kanarialla, tällä kertaa Toyotan Takamoto Katsutan nuotitusryhmässä.