Rallin maailmanmestari Timo Saloselle B-ryhmän Peugeot 205 Turbo 16 E2 on ralliauto numero 1. Salonen nosti Top 3–listalleen myös 4-ryhmän Fiat 131 Abarthin
Ralliautoilun kolmas suomalainen maailmanmestari Timo Salonen kilpaili ammattilaisurallaan Datsunin, Nissanin, Fiatin, Peugeotin, Mazdan, Mitsubishin sekä aavikkorallien MM-sarjassa Citroënin tehdasautoilla. Salonen ajoi vuonna 1974 käynnistyneellä MM-urallaan 95 rallin MM-osakilpailua, joista hän voitti 11 ja sijoittui 24 kertaa palkintopallille.
Kahta parasta autoaan Salosen ei tarvinnut kauaa miettiä. Ne olivat Peugeot 205 Turbo 16 E2 ja Fiat 131 Abarth. Kolmoseksi Salonen valitsi harkinnan jälkeen Datsunin, joka hänen mukaansa hylki asfalttia, mutta jolla hän voitti muun muassa Uuden-Seelannin MM-rallin.
Ohjaustehostin toi muutoksen
Eletään kesää 1984. Timo Salosen kohdalla näytti siltä, että ralliura olisi saavuttanut päätepisteensä. Salosen pitkään oikutellut selkä leikattiin ja riihimäkeläiskuljettaja joutui jättämään muun muassa Suomen MM-rallin väliin. Peugeotin tallipäällikkö Jean Todt näki tulosten taakse ja hän halusi suomalaiskuljettajan talliinsa.
- Todt oli soittanut sairaalaan aiemmin ja selvittänyt kuntoni. Kun sanoin, että ”en tiedä, tuleeko minusta enää kuskia”, hän totesi, että ”tiedän, että tulee”. He olivat keskustelleet minut leikanneen lääkärin kanssa.
Salonen istui ensimmäisen kerran Peugeotiin vuoden 1985 Monte Carlo-rallin testeissä.
- Se sopi heti käteeni. Nelivetoisella keskimoottoriautolla ajaminen oli niin hieno tunne, kuin olla ja voi. Peugeot oli tiiminä fantastinen, ja se auto oli hieno ja hirveän helppo ajaa. Mulla oli tuskaa ainoastaan siinä, ettei autossa ollut heti ohjaustehostinta.
Salonen oli useilla pitkillä pätkillä ajamassa pohja-aikoja, mutta maalissa tappiota kertyi lähes aina. Salonen myöntää, että hänellä oli heikot käsivoimat.
- En vain jaksanut vääntää. Talli vei meidät Arin (Vatanen) kanssa punttisalille ja totuus selvisi: sain hirveällä ähinällä penkiltä parikymmentä kiloa ylös. Autoon rakennettiin tehostin ja sen jälkeen Peugeotin ajaminen ihan nauratti.
”Hanaa niin pysyi tiellä”
Suomalainen rallikuski lähtee Suomen MM-ralliin aina voittamaan, mutta vuonna 1985 Salosen tarkoitus ei ollut voittaa Jyväskylää vaan ajaa Peugeot varman päälle maaliin ja varmistaa rallin henkilökohtainen maailmanmestaruus.
- Sovimme Todtin kanssa, että ajan mestaruudesta enkä ota mitään riskejä. Mestaruuteemme riitti neljäs sija. Tallin toista autoa ajanut ja Aria tuurannut Ruotsin Kalle Grundell sai määräyksen taistella voitosta.
Kun ralli alkoi, niin vettä satoi kaatamalla. Rallin ensimmäinen pätkä oli Laajavuori, jolla tapahtui heti. Grundell vetäisi ulos ja samassa mutkassa kolhi autonsa myös Henri Toivonen, ja myös Hannu Mikkola rikkoi Audiaan Laajavuoren pitkässä ylämäessä.
”Päätin räjäyttää heti aamusta. Onnistuin ajamaan Ruuhimäkeen (9,55 km) seitsemän sekunnin pohjat”
- Kun ajoimme ensimmäiseen huoltoon, niin Todt totesi, että ”tiedät varmaan tilanteen, jos sittenkin lähtisit ajamaan voitosta”. (Markku) Alénhan siinä kisassa lähti heti riehumaan, mutta kun Markun johto ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen oli vain seitsemän sekuntia niin ajattelin, ettei tässä mitään hätää ole.
Rallin ratkaisu tapahtui toisen kilpailupäivän ensimmäisellä EK:lla Ruuhimäessä.
- Päätin räjäyttää heti aamusta. Onnistuin ajamaan Ruuhimäkeen (9,55 km) seitsemän sekunnin pohjat Hannuun, ja Markku oli kolmas 14 sekuntia perässä. Yli sekunti kilometrillä Ruuhimäessä. Sen jälkeen eroa syntyi lisää. Pian sitä oli yli minuutti, jonka jälkeen ajelimme vain maalia kohti.
Salonen ja Harjanne varmistivat maailmanmestaruutensa jo elokuussa Suomessa. Vastaavaan ei ole kukaan rallin MM-sarjassa aiemmin eikä myöhemmin pystynyt. Kaksikko uusi Suomen MM-rallin voittonsa Peugeotilla myös vuonna 1986.
- Peugeotin kanssa mä päätin vasta pätkällä, miten mä sen ajan. Jos lähti menemään hyvin, niin mä annoin mennä, mutta jos lähti tökkimään, niin en yrittänyt turhia ja ajoin varman päälle. Ja kun fiilis oli oikea, tuli tunne, että Peugeot ei voi lähteä käsistä.
Salonen kertoo, että hän ei tuntenut Peugeotissa oloaan koskaan turvattomaksi.
- Peugeotissa oli niin paljon voimaa, että sillä ei ollut vaarallista ajaa mutkaan sisälle ylikovaakaan, paitsi johonkin T-risteykseen tietysti. Auton tehot antoivat paljon pelivaraa. Jos tuli mutkassa tiukkaa, niin sitä käänsi peliä vain enemmän sladiin ja antoi hanaa. Auto meni tietysti silloin enemmän perä edellä, mutta kyllä se aina tiellä pysyi. Se oli kulta-aikaa.
Ensimmäinen MM-voitto
Takavetoinen Fiat 131 Abarth oli Salosen mukaan hyvä auto ajaa kelillä kuin kelillä: asfaltilla, lumella, jäällä ja soralla. Fiat oli aikakautensa voittaja-auto, mutta Salosen MM-ohjelma kausilla 1977 ja 1978 käsitti ainoastaan kolme MM-rallia per kausi, joten mestaruuksista riihimäkeläinen ei Fiatilla taistellut.
”Ensimmäisessä pompussa takalasi irtosi, ja kun vedin Myhinpään kylään, niin toinen etulokasuojista lähti irti”
Salosen meriitit MM-tasolla olivat kuitenkin erinomaiset: uran ensimmäinen MM-voitto Kanadasta, kaksi kakkossijaa Suomen MM-rallista Jyväskylän Suurajoista ja kolme keskeytystä teknisiin vikoihin.
- Sain Fiatilta vain muutaman rallin tarjouksen MM-tasolle, mutta Suomessa pääsin ajamaan paljon. Eikä ne ainakaan mulle hyvin maksaneet, mutta sain tärkeätä ajokokemusta ja pääsin ajajaurallani eteenpäin.
Salonen ajoi ensimmäisen MM-voittonsa uransa ensimmäisessä ulkomaille suuntautuneessa rallissa Montrealissa Kanadassa. Salosen ohella tallin Fiateja Kanadassa ajoivat Markku Alén, Simo Lampinen, Timo Mäkinen ja Walter Röhrl.
- Rallin alussa oli sellainen yleisöpyöritys radalla, johon autoja lähetettiin puolen minuutin välein. Mun eteeni tuli yksi tehtaan Fiateista ja luulin, että se on Simo (Lampinen). Ajattelin, että Simosta pitää ohi päästä. Pistin kaikki jarrutukset nappiin, pääsin pari kertaa rinnalle, mutta en ohi. Se ei ollut Simo vaan Markku, ja se nosti itseluottamustani siihen ralliin.
Voiton jälkeen Salonen sai Fiatin omistajalta Gianni Agnellilta yllätyskutsun Italiaan.
- Lensin suoraa Montrealista yksin reissuun. En osannut kieliä yhtään. Vain ”yes” ja ”no”. Se ei ollut hauska reissu. Agnelli tarjosi lounaan, ja ei mulla ollut ketään sellaista tukena, joka olisi edes vähän yrittänyt tulkata. Mut ohjattiin valtavan kokoiseen huoneeseen, jossa pyöri isoja turvamiehiä. Sitten yksi hymyilevä pieni äijä istui suoraa pöydän toiselle puolelle, ja siinä sitten yritin jotain sönkätä. Tuskan hiki oli koko ajan päällä.
Nopea kaato
Salosen ikimuistoisin kokemus Fiatin ratissa tapahtui vuoden 1978 Jyväskylän Suurajoissa Myhinpäässä. Viimeisenä yönä Fiatilla oli rallissa kaksoisjohto: Alén ajoi kärjessä, Salonen kakkosena. EK:n lähtöön ajaessa Salonen päätti vielä repäistä.
- Muistan hyvin sen paikan: pomppu, vähän välimatkaa ja sitten jyrkkä vasen. En ollut koskaan tullut siihen pomppuun niin kovaa kuin silloin, joten auto hyppäsikin lentoon. Olin ajatellut, että jarrutan sen nyppylän jälkeen, mutta kun auto on ilmassa, niin mitäs siinä enää teet?
- Kun pudottiin alas vasuriin, niin auto nousi kallion päälle ja sieltä katon kautta ympäri, ja se pysähtyi nokka edellä päin maapenkkaa. Tuulilasi oli kateissa ja moottori sammui. Olin siitä pyörimisestä hieman sekaisin, mutta Nymanin Eki viereltäni huusi ”käyntiin, käyntiin, käyntiin!”.
- Starttasin, ja kone käynnistyi. Heitin pakin päälle ja peruutin. Ratti oli puoli kierrosta vinossa ja etupyörä lintallaan. Kun piti painaa kaasua, niin polkimien alla oli auton ensiapulaukku ja varoituskolmio, jotka Eki kaivoi nopeasti jaloistani pois. Ja sitten menoksi!
- Kun lähdin uudelleen vetämään niin millään ei ollut enää väliä. Ensimmäisessä pompussa takalasi irtosi, ja kun vedin Myhinpään kylään, niin toinen etulokasuojista lähti irti. En mä mitään nuottiakaan enää kuullut, kun autossa oli läpiveto. Lähellä maalia yhden hyppyrin jälkeen penkkini retkahti kymmenen senttiä alaspäin, kun penkin jalat pettivät. Loppumatkan tiirailin tietä ratin välistä.
Kaato tapahtui kolme kilometriä startista kello kolme yöllä. EK:lla oli pituutta 19,4 km ja Salonen jäi Alénin pohja-ajasta 14 sekuntia. Aika oli EK:n viidenneksi nopein. Fiatin huollossa tallipäällikkö tiesi kaadosta ja hän oli auton nähdessään hurjana.
- Hän kysyi aikaamme ja intti, että ”ei, ei – mitkä olivat minuutit”? Sanoin, että ”meidän aikamme on tossa” ja näytin aikakorttia. Kun hän tajusi sen, niin helpotus oli suuri. Kaksoisjohtomme kesti rallin maaliin, Salonen kertoo.
Nuku pommiin
Fiatilta Salonen siirtyi Datsunille, jonka leivissä hän ajoi kaudet 1979–1984.
- Datsun-aika oli hyvää aikaa. Sain kaikista MM-ralleista paljon kokemusta, joka auttoi, kun pääsin ajamaan Peugeotia. Vaikka Datsun/Nissan oli tiiminä pieni niin se heidän neliovinen 160J/Violet oli hyvä ralliauto, Salonen aloittaa.
”Kun he kysyivät rahasta, niin pamautin heille sellaisen summan, että miehet olivat kaatua tuoliensa kanssa”
Kaudella 1979 Salonen osallistui ensimmäistä kertaa Britannian RAC-ralliin ja hän ajoi kisan poikkeuksellisesti britti Stuart Peggin kanssa. Britti osasi tulkita erikoiskokeiden topografisia maastokarttoja ja oli voittanut rallin Roger Clarkin kanssa. Päätös oli Datsunin tallipäällikkö Andy Dawsonin ja Seppo Harjanne toimi rallin ajan huoltopäällikkönä.
- Se oli mun eka RAC ja olimme kolmas. Muutaman pätkän jälkeen Pegg heitti kartat sivuun ja totesi, että ”ei me näitä tarvita”. Rallin maalissa hän totesi, että ”Timo. Olen kerran voittanut tämän rallin, mutta tämä oli hienompi kokemus”.
- Samassa rallissa ajoimme joskus kahdelta yöllä kolmen tunnin tauolle. Menin huoneeseeni nukkumaan ja kun oli lähdön aika, joku kävi herättämässä, mutta nukahdin heti uudelleen. Harjanne ajoi Peggin kanssa automme parc ferméstä hotellimme eteen, haki minut huoneestani ja ralli jatkui.
- Ja sen pommiin nukkumisen jälkeisen pätkän jälkeen Pentti Airikkalan kartturi Risto Virtanen tuli sanomaan, että ”nyt oli pilvenreunalla kuule imukupit, tultiin sen verran kovaa”. Pena hävisi kolme sekkaa meille, Salonen hymyilee.
Melkein työttömäksi
Kauden 1980 syksyllä Salosen ja Harjanteen kaksivuotinen sopimus Datsunin kanssa oli katkolla. Pari oli juuri voittanut Uuden-Seelannin MM-rallin, kun käsky kävi Japanista jatkoneuvotteluihin. Talli halusi jatkaa yhteistyötä, sillä MM-voitto oli Salosen ensimmäinen Datsunilla.
- Lensimme Uudesta-Seelannista suoraan Japaniin. Marssimme Sepon kanssa kabinettiin ja neuvottelut alkoivat. Datsunin puolelta neuvotteluissa oli seitsemän korkeatasoista japanilaisedustajaa.
- Kävimme läpi seuraavan kauden kalenterin, tapahtumat ja sovimme asioista hyvässä yhteisymmärryksessä. Kun he kysyivät rahasta, niin pamautin heille sellaisen summan, että miehet olivat kaatua tuoliensa kanssa, jonka jälkeen he nousivat sanaakaan sanomatta ylös ja kävelivät huoneesta ulos. Odottelimme Sepon kanssa heitä jonkin aikaa takaisin, mutta kukaan ei koskaan palannut.
Harjanne kiitti Salosta koko kotimatkan Suomeen, että teki hänet työttömäksi.
- Kun kahta kuukautta myöhemmin lensimme Englannin RAC-ralliin niin Datsunin miehet toivat sopimuspaperimme sinne. Katsoin paperit läpi ja kun huomasin, ettei palkkasummamme ollut se mitä Japanissa esitin, niin revin sen paperin heidän edessään ja heitin sen roskiin. Ajattelin silloin jo itsekin, ”nyt nämä rallit taisivat päättyä”, mutta jo samana päivänä talli teki uudet paperit, korjasi summan ja kirjoitin nimeni alle. Siinä paperissa oli pilkut kohdillaan.
Ole hyvä ja kirjaudu kommentoidaksesi.