Ratamoottoripyöräilijä Niki Tuuli on opetellut kävelemään kolme kertaa elämänsä aikana.

Ensin hän tietysti oppi kävelemään taaperona. Teininä Tuulelta hajosivat molemmat nilkat, ja oltuaan melkein vuoden pyörätuolissa hänen piti oppia uudestaan kävelemään. 2022 Tuuli kaatui Estorilin radalla ja teloi vasemman jalkansa, minkä seurauksena häneltä amputoitiin kolme varvasta. Tuulen oli jälleen opeteltava uudestaan kävelemään.

Nyt hän opettelee elämää ilman moottoripyöräkilpailuja. Tuuli lopetti pitkän kilpauransa tähän kauteen. Hän keskittyy jatkossa perheeseen ja opiskeluun. Hän aloittaa tammikuussa opinnot Pelastusopistolla. Tuulesta tulee pelastaja.

Tuuli on loukkaantunut urallaan lukemattomia kertoja, joten hän on viettänyt paljon aikaa sairaalassa ja ambulanssissa. 

Kun Tuulen molemmat nilkat irtosivat Kemoran radalla Pohjois-Pohjanmaalla, hänet piti leikata nopeasti. 13-vuotias Tuuli kuljetettiin 600 kilometriä ambulanssilla Lappeenrantaan sairaalaan. Matkalla ambulanssi pysähtyi vielä elvyttämään hukkuneen, joten kyyti kesti pitkään. 

Pelastajan ammattiin kuuluu myös ensihoito eli valmistuttuaan Tuuli pääsee ajamaan ambulanssia. Hän ikään kuin vaihtaa roolia, hyppää tiskin toiselle puolelle. Tuulta naurattaa.

”Jossain määrin kyllä. Palataan alkupisteeseen.”

Pelastajana ja ensihoitajana Tuuli todellakin tietää, miltä potilaasta tuntuu. Imatralaisen loukkaantumishistoria on sen verran pitkä, että vammoja ei pysty laskemaan edes kahden käden sormin, varsinkin kun niitäkään ei ole enää täyttä riviä jäljellä.

”Yhdeksän ja puoli”, Tuuli toteaa ja naurahtaa. Vasemman käden etusormesta hankautui puolet pois, kun Tuuli kaatui radalla.

Varpaissa kato on ollut vielä karumpaa. Kolmen keskimmäisen varpaan puuttuminen tuntuu yhä.

”Kun kävelee kovalla lattialla, jalkapohjaan vähän sattuu, sillä siellä ei ole varpaita tukemassa. Ei se jalka hyvä ole, mutta kyllä sillä pystyy suoriutumaan, se on ihan ok. Pystyn vaikka juoksemaan kymmenen kilometriä.”

Tuuli pääsi ensiyrittämällä Kuopion Pelastusopistoon, mutta perheenlisäys lykkäsi opintoja vuodella. Samalla Tuuli pystyi ajamaan vielä vuoden kilpaa Supersport-luokan MM-sarjassa, kiinalaisessa QJ Motor Factory Racing -tallissa palkattuna kuljettajana.

Supersport-sarjan lisäksi Tuuli on ajanut muun muassa Moto2- ja MotoE-luokkien MM-sarjassa. Ratamoottoripyöräily antoi Tuulelle paljon kokemuksia ja palkintoja mutta bonuksena huippu-urheilu tuplasi imatralaisen ikävuodet. Tuuli on kolmekymppinen mutta tuntee itsensä välillä kuusikymppiseksi.

Nyt pienen pojan isä on erittäin innostunut opiskelemaan pelastajaksi. Tuuli perheineen muuttaa puolitoista vuotta kestävien opintojen ajaksi Kuopioon. Palomies ei ollut lapsena hänen haaveiden ammattinsa, mutta se alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa, kun hän ajouran ohessa teki erilaisia töitä. 

”Kokeilin koneistushommaa, eristyshommaa, myyntihommia, polkupyöränkorjausta ja kaiken näköistä, mutta huomasin, että meikäläistä ei ole tehty perusduuniin. Työn pitää olla sellaista, joka oikeasti motivoi ja on vähän erilaista. Luulen, että pelastaja on loppuelämän ammatti minulle.”