Turkulainen Vilho Aatola, 16, oli seitsemäs Pohjois-Amerikan USF Juniors -formulasarjassa, jonka voitti brasilialainen Leonardo Escorpioni.

Aatola tavoittelee autourheilusta ammattia ja paikkaa formuloiden pohjoisamerikkalaisesta kuninkuussarjasta IndyCarista. Päämäärä kirkastui Aatolalle entisestään ensimmäisen pikkuformulakauden aikana. Hän tykästyi kovasti amerikkalaiseen autourheilukulttuuriin. 

”Joo, siellä osataan pitää show’ta, ja ehkä meininki on vähän rennompi”, Aatola kertoo.

Kisa kerrallaan -urheiluklisee oli Aatolalle täyttä totta, ja siihen nähden seitsemäs sija oli hieno suoritus. Kokonainen kausi USF Juniors -sarjassa maksaa noin puoli miljoonaa euroa, ja alun perin Aatolalla oli rahat vain muutamaan kisaan, sitten taas muutamaan, mutta lopulta rahoitus järjestyi kalenterin loppuun asti.

Tulokaskuljettajien pisteissä Aatola oli neljäs.

”Kausi meni paremmin kuin odotin.”

DEForce Racing -tiimin kuljettajista turkulainen oli sarjataulukossa toiseksi paras, kun Rodrigo Gonzalez kiilasi yhdellä pisteellä ohi (235–234) viimeisenä kisaviikonloppuna Portlandissa. DEForce ajatti sarjassa neljää–viittä autoa. Aatolan mukaan palaute tiimiltä oli hyvää.

Aatolan suoritusta kohottaa sekin, että auton lisäksi moni rata oli hänelle uusi.

”Aika hyvin meni, tämä oli kuitenkin ensimmäinen kausi formulaluokassa. Esimerkiksi podium Barberissa oli mielestäni hyvä saavutus. Moni muu sarjan kuljettaja oli kuitenkin ajanut jo tosi paljon näillä autoilla. Suurin osa tiimikavereistani oli ajanut jo monta kautta näillä radoilla”, Aatola kertoo.

”Enkä päässyt oikein testaamaankaan. Oli paikkoja, joissa en ollut ikinä ennen käynyt, mutta muut olivat ja vielä osassa testanneetkin, joten aika paljon tasoitusta annettiin. Kesken kauden olisi ollut järjestäjien kaksi virallista testipäivää, mutta en päässyt niihin ja kaikki muut ajoivat siellä.”

Kuva

Aatolan otteita seuraavat ja kykyjä puntaroivat ihmiset osaavat toki suhteuttaa tilanteen. 

”Kyllä. Ja onneksi meillä on Suomessa Seinäjoella simulaattori, jossa olen pääsyt ajamaan niitä ratoja.”

Ei ole itsestään selvää, että nuori karting-kuljettaja sopeutuu heti pikkuformulaan, mutta Aatola oli nopeasti sujut auton kanssa.

”Sitä on hieno ajaa, se on tosi erilaista kuin karting. Jarrutukset ovat tosi tärkeitä, ja miten painat sitä, se on aika erilaista kuin kartingissa. Formulassa on siipeä, ja auto on välillä vähän liukas. Kun menee kurviin tietyllä vauhdilla, tuntuu että ei oikein pysty, mutta seuraavalla kierroksella, kun ajaa lujempaa, se meneekin, kun on enemmän downforcea. Täytyy tottua siihen, luottaa, että se menee siitä.”

Aatola oli ensimmäinen suomalaiskuljettaja USF Juniors -sarjassa. 

”Pohjois-Amerikassa moni on kiinnostunut Suomesta. Kävi ilmi, että ravintoloissa ja majapaikoissa osa ihmistä oli ollut Suomessa töissä joskus, armeijan kautta tai rakentamassa laivoja ja niin edelleen.”

Aatola sen sijaan haluaa Amerikkaan töihin. Matka huipulle eli IndyCar-sarjaan sisältää neljä pikkuformulaluokkaa, aivan kuten Euroopassa polku kohti F1-sarjaa. USF Juniors -luokka vastaa Euroopan F4-luokkaa, USF 2000 vastaa formula regionalia, USF 2000 Pro vastaa F3-luokkaa ja Indy NXT vastaa F2-luokkaa. 

Aatola aloitti Turussa Kerttulin lukion, mutta hänen ja taustajoukkojen täytyy jossain vaiheessa tehdä päätös ensi kaudesta.

Pohjois-Amerikassa pikkuformuloissa maksetaan palkintorahoja, toisin kuin Euroopassa. USF Juniors -sarjan voittaja saa 300 000 dollaria, jolla kuittaa jo yli puolet kauden budjetista. DEForce-tiimi onkin houkutellut Aatolaa jäämään ensi kaudella samaan talliin ja luokkaan tavoittelemaan voittoa ja palkintopottia. Olisi loogista, että lupaavan tulokaskauden jälkeen Aatola taistelisi luokan ykkössijasta. Toinen vaihtoehto on nousta seuraavaan luokkaan eli USF 2000:een.

Aatola on kahden vaiheilla jatkon suhteen.

”En oikein tiedä. Olisi hienoa voittaa Juniors-sarja, mutta kun ei ole sitä rahaa niin paljon, että voisi ajaa montaa kautta pikkuformuloissa, niin se seuraava luokka kyllä houkuttelisi. Siellä pääsee katuradoille, niitä on siellä kaksi – ja vielä yksi ovaalikisakin. Se olisi vähän erilaista, enemmän IndyCarin suuntaan.”

Aatolan taustalla vaikuttaa vahvasti Tero Palmroth, joka osallistui IndyCar-sarjan kruununjalokiveen Indy 500 -kisaan monta kertaa 1980- ja 1990-luvuilla. Hän on perustanut Indy Junior Academyn, joka tukee Amerikkaan haluavia suomalaisia kuskeja. Palmroth sanoo, että ei seurannut niinkään Aatolan tuloksia, vaan sitä, miten nuorukainen toimii varikolla ja tiimin kanssa.

”Lajissa on kyse haasteiden ratkaisusta, ja siitä kuinka toimii paineiden alla. Ja siitä toiminnasta Vilho saa täydet pisteet. En olisi voinut toivoa parempaa. Hän on ikäisekseen poikkeuksellisen kypsä. Viestiä on tullut Amerikasta, jopa isommista luokista, että Vilho toimii hienosti varikolla ja esimerkiksi sateella. Voittoja ei vielä pitänytkään tulla, vaan kehitystyö on sitä, että hän oppii kulkemaan siellä viidakossa ja löytää harmonian tiimin kanssa”, Palmroth kertoo.

Palmrothin mukaan ensi kauden tiimi ratkennee syyskuun puoliväliin mennessä.

”Vilho ja Aatolan perhe tekevät lopullisen päätöksen. Me taustajoukot mietimme ja punnitsemme hyvin tarkkaan, mikä on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu ja kerromme mielipiteemme. Mutta paljon houkuttelevia tarjouksia on pöydällä, ja ammattilaiset Atlantin kummallakin puolella ovat täysin vakuuttuneita, että Vilholla on resurssit mihin tahansa, kyse on etenemistahdista.”