Timo Salonen on myynyt autoja koko aikuisen ikänsä. Hän oli autokauppias ennen kuin hänestä tuli ammattimainen rallikuljettaja. Hän on yhä autokauppias. Nuorena miehenä Salonen saattoi voittaa rallin ja myydä voittoauton heti eteenpäin. Sitten hän otti autoliikkeestään uuden menopelin ja toisti tempun.

Mutta eniten Salonen myi autoja, kun hän ajoi rallia ammatikseen – tosin epäsuorasti. Salonen oli suuressa roolissa, kun ralli pelasti ranskalaisen automerkin Peugeot’n.

Peugeot’n myynti ja talous olivat alamaissa 1980-luvun alussa. Kaikki kuitenkin muuttui, kun B-ryhmän Peugeot 205 hallitsi rallin MM-sarjaa 1985. Salonen oli merkin ykköstykki voittamalla sinä vuonna maailmanmestaruuden. Rallin ansiosta Peugeot 205 -mallista tuli mieletön myyntimenestys, ja kyseinen pikkuauto nosti koko PSA-yhtiön suosta. 

”Sitä ei moni tajua, kuinka suuri asia se oli. Pösö oli menossa aivan… Ne meni jo tehtaalla kolmivuorotyöstä kaksivuorotyöhän. Pösö oli aivan kurjassa tilanteessa. Ja sitten se muuttui kokonaan, ne pääsivät heti painamaan kolmivuorotöitä”, Salonen kertoo.

”Silloinen Pösön presidentti sanoi minulle, että ralliin lähteminen on ollut Peugeot’n historian paras sijoitus. Tietysti vielä oikealla hetkellä. Se oli niin kova juttu. Funtsaa, mikä Pösö oli ennen sitä, eihän se ollut mitään, myyntiautona tai muuten. Kyllä se vaan niin ison vaikutuksen teki.”

Peugeot 205 oli tuolloin supersuosittu, mutta niin oli Salonenkin.

”Olin silloin kuule kunkku Ranskassa vähän aikaa.”

Ennen joulua 1985 Peugeot mainosti, että tuore rallin maailmanmestari Timo Salonen jakaa julisteita ja nimikirjoituksia merkin lippulaivamyymälässä Pariisin Champs-Elyseellä.

”Kun tulin paikalle, ihmettelin, että mikä hässäkkä täällä on, kun on poliiseja ihmisiä niin paljon. Se Pösön kaveri sanoi, että ne odottavat sinua, ne haluavat nimmarin ja julisteen. Jumalauta, siellä oli sellaisia metalliaitoja… Ei sitä voi sanoin kuvata, kuinka hullua touhua se oli.”

Aika harva suomalainen on vetänyt ranskalaisia jonoksi asti Pariisin pääkadulle Champs-Elyseelle.

”Sitä porukkaa oli enemmän kuin jonoksi. Ja ne ryntäsivät niin sisäänkin, että… Siellä oli sellainen pöytä, joka koko ajan liikkui, kun ne vaan tuli ja tuli. Minun piti sanoa, että olen kohta seinää vasten ja tukehdun tänne pöydän taakse.”